Ju­tun koon­ti: Han­na Töl­li

Vii­me per­jan­tai­na 8. tou­ko­kuu­ta vie­tet­ty Sii­o­nin lau­lu­jen il­ta sai suu­ren suo­si­on: lä­he­tys­tä seu­rat­tiin yh­teen­sä 12 000 osoit­tees­ta – niin Suo­mes­ta kuin ul­ko­mail­ta­kin.

Reis­jär­ven Su­vi­seu­ro­jen jär­jes­te­ly­or­ga­ni­saa­ti­on to­teut­ta­ma il­ta oli sa­mal­la osa Ke­sä­seu­ra­ra­di­on ke­vät­lä­he­tys­tä.

Il­ta on edel­leen kat­sot­ta­vis­sa

Su­vi­seu­ro­jen Yo­u­tu­be-ka­na­val­la..

Ti­lai­suu­den to­teut­ta­jien ja kuu­li­joi­den kom­ment­te­ja il­las­ta:

Idea vir­tu­aa­li­ses­ta lau­luil­las­ta yk­sin ko­to­na tun­tui vai­sul­ta. Se vain voi­mis­tut­ti kai­puu­ta mat­ka­ys­tä­vien seu­raan.

Mut­ta jo il­lan lau­lu­va­li­koi­man nä­ke­mi­nen nos­ti tun­nel­maa. Aluk­si kuun­te­lin ur­ku­jen va­loi­saa soin­tia. Pian tu­tut sä­ve­let ja sa­nat tem­pa­si­vat mu­kaan lau­la­maan. Sa­mal­la muis­ti­ku­vis­sa al­koi­vat kul­kea mat­ka­ys­tä­vät, joi­den kans­sa näi­tä lau­lu­ja on en­nen lau­let­tu.

Yh­tey­den­tun­ne el­pyi. Täs­sä mat­ka­saa­tos­sa sana ruok­kii us­koa ja oh­jaa elä­mää tur­val­li­ses­ti, päi­vän ker­ral­laan.

"Jos huo­mi­nen päi­vä­kin huo­len­sa tuo, niin mik­si nyt kan­tai­sin nii­tä! Kun Her­ra­ni myös avun sil­loin­kin tuo...Ei lap­se­naan tar­vit­se sur­ra."

Yh­tei­se­nä pää­mää­rä­nä siin­tää ikui­nen juh­lai­lo tai­vaas­sa.

Ir­ja Ti­ai­nen

Oli tie­tys­ti har­mi, et­tä seu­ra­kan­sa ei voi­nut ol­la kir­kos­sa pai­kan pääl­lä. Oli­si ol­lut hie­noa ko­kea tun­nel­ma ja voi­ma­kas vei­suu. Nyt­kin tun­nel­ma oli tie­tys­ti ai­nut­laa­tui­nen, kun tie­si, et­tä lä­he­tys­tä kuun­te­lee tu­han­sia ih­mi­siä, jois­ta osa lau­laa mu­ka­na.

Äi­din puo­len su­vus­sa­ni on pit­kä pe­rin­ne Rau­han Sa­nan les­ta­di­o­lai­suu­des­ta, jo­ten lau­lu­pe­rin­ne on hy­vin tut­tu jo lap­suu­des­ta. Sii­o­nin lau­luis­sa on pal­jon­kin mi­nul­le tut­tu­ja ja rak­kai­ta, mut­ta eh­kä kaik­kein rak­kain on “Mä lau­le­len nyt ve­res­tä”. Häis­säm­me oli eh­tool­li­nen ja tämä lau­lu lau­let­tiin myös sil­loin. Ai­na se lii­kut­taa.

Lau­luil­lan toi­sek­si vii­mei­nen lau­lu “Mun ko­ti­ni tai­vaas­sa iha­na on” pu­hut­te­li tu­tul­la kau­niil­la sä­vel­mäl­lään ja sa­noil­laan. Hy­vin loh­dut­ta­va sa­no­ma tai­vas­toi­vos­ta elä­män epä­var­muu­den kes­kel­lä.

Kari Tii­ro­la, Haa­pa­jär­ven seu­ra­kun­nan kirk­ko­her­ra

Lau­luil­lan ku­lu­es­sa ajat­te­lin, mi­ten mo­nen­lais­ta ko­ke­mus­ker­ros­tu­maa sii­nä voi­daan aja­tel­la ole­van maa­il­man­laa­jui­ses­ta yh­tei­söl­li­syy­des­tä oman elä­män hen­ki­lö­koh­tai­siin ko­ke­muk­siin ja tun­tei­siin. Mie­tin sitä, mi­ten mo­net ih­mi­set eri puo­lil­la maa­il­maa yh­ty­vät omis­sa olo­suh­teis­saan ja elä­män­ti­lan­teis­saan näi­hin lau­lui­hin.

” Ju­ma­lan rau­haa rin­nas­san­sa”, on ol­lut mie­li­lau­lu­ni nuo­ruu­des­ta as­ti. Lii­ku­tun ai­na sitä lau­la­es­sa­ni tai kuun­nel­les­sa­ni. Se si­säl­tää mi­nul­le tär­kei­tä mer­ki­tyk­siä ja kiin­nit­ty­mi­siä.

” Nyt ko­dis­ta lau­lun mä lau­lan” tuli hy­vin eri­tyi­sek­si, sil­lä se oli äi­ti­ni mie­li­lau­lu. Hän sai siir­tyä tai­vaan ko­tiin tä­män lau­lun saat­te­le­ma­na vii­me ke­sä­nä. Myös lau­luun ”Il­ta on tul­lut Luo­ja­ni” on tul­lut eri­tyis­sä­vy noi­hin äi­ti­ni vii­me het­kiin liit­ty­en.

Kirs­ti Tuik­ka­nen

Kes­tä­väs­tä tur­vas­ta on tä­män il­lan lau­luis­sa kuul­tu hy­vin mo­nel­la ta­val­la. Saa­koon näi­den lau­lu­jen sa­no­ma säi­lyä mei­dän sy­dä­mis­säm­me. Niin, et­tä muis­tai­sim­me elä­mäm­me mat­kal­la ai­na sen, et­tä ih­mi­sen tur­va vii­me kä­des­sä on Kaik­ki­val­ti­aas­sa Tai­vaan Ju­ma­las­sa.

Il­lan juon­ta­ja Tais­to Pel­to­nie­mi lau­luil­lan har­tau­des­sa

Kom­ment­te­ja Su­vi­seu­ro­jen so­me­ti­leil­lä:

- Oli­pa mu­ka­va kuun­nel­la ja pää­si ihan su­vi­seu­ra­tun­nel­maan. Tun­tui kuin lau­lu olis tul­lut su­vis­tel­tas­ta.

- Kii­tos jär­jes­tä­jil­le mu­ka­vas­ta lau­luil­las­ta. Tur­val­lis­ta oli aloit­taa vii­kon­lop­pu Sii­o­nin lau­lu­jen ja il­ta­har­tau­den myö­tä.

- Oli ai­van iha­na kuun­nel­la tääl­lä Ruot­sis­sa­kin.

- “Tai­vaas­sa mi­nul­la on si­nut…” Isä­ni pyy­si, et­tä lau­lai­sin sen hä­nel­le, kun olin sai­ras­vuo­teel­la. Vii­kon ku­lut­tua sii­tä isä­ni pää­si Tai­vaan ko­tiin.

- Olin mu­ka­na ja oli niin iha­nan kuu­los­ta lau­lua ja loh­du­tus­ta!

- Loh­dut­ta­vin­ta täs­sä poik­keu­sa­jas­sa on ol­lut koko tämä lau­luil­ta.