Jäm­sän opis­to­seu­rois­sa kul­ki lau­an­tain ja sun­nun­tain vä­li­se­nä yö­nä nel­jän ai­kui­sen jouk­ko, joka ky­se­li nuor­ten kuu­lu­mi­sia ja muis­tut­ti nuk­ku­maan­me­nos­ta. He oli­vat tur­val­li­suu­soh­jaa­jia, joi­den pyr­ki­myk­se­nä oli edis­tää nuor­ten tur­val­li­suut­ta ja hy­vin­voin­tia seu­rois­sa.

Yön ai­ka­na tur­val­li­suu­soh­jaa­jat kes­kus­te­li­vat 100–200 nuo­ren kans­sa. Jo­kai­sel­la oh­jaa­jal­la oli joko so­si­aa­li-, ter­veys- tai kas­va­tu­sa­lan kou­lu­tus ja vank­ka las­ten, nuor­ten ja per­hei­den koh­taa­mi­sen ko­ke­mus.

Oh­jaa­jat kul­ki­vat pää­o­san yös­tä yh­te­nä ryh­mä­nä. Jos joku nuo­ri ha­lu­si kes­kus­tel­la vain yh­den oh­jaa­jan kans­sa, muut jäi­vät si­vum­mal­le odot­ta­maan. Oh­jaa­jat lä­hes­tyi­vät ken­täl­lä nuo­rim­pia nuo­ri­so­ryh­miä, ja kes­kus­te­lua syn­tyi hel­pos­ti.

Sa­mal­la kun nuo­ria oh­jat­tiin nuk­ku­maan, heil­tä tie­dus­tel­tiin, mitä van­hem­pien kans­sa oli so­vit­tu nuk­ku­maan­me­nos­ta. Useil­la nuo­ril­la oli eri­lai­sia so­pi­muk­sia asi­as­ta, mut­ta osa nuo­ris­ta ker­toi, et­tä van­hem­mat ei­vät ol­leet an­ta­neet nuk­ku­maan­me­nos­ta mi­tään oh­jei­ta.

Nuo­ret tar­vit­se­vat ai­kui­sen huo­len­pi­toa

Tur­val­li­suu­soh­jaa­jat ko­ki­vat, et­tä nuo­ret ot­ti­vat hei­dän kes­kus­te­lu­na­vauk­sen­sa asi­al­li­ses­ti vas­taan. Oh­jaa­jat ker­toi­vat yl­lät­ty­neen­sä myön­tei­ses­ti yön ko­ke­muk­sis­ta.

– Huo­ma­sim­me, et­tä suu­rin osa nuo­ris­ta kan­taa si­säl­lään tur­val­li­suut­ta, joka tu­lee vä­lit­tä­mi­sen kult­tuu­ris­ta. Täl­lai­set ka­ve­rit toi­vat sel­väs­ti tur­vaa nuo­rel­le, jos­ta saat­toi lu­kea si­säis­tä tur­vat­to­muut­ta. Jäim­me miet­ti­mään, et­tä toi­vot­ta­vas­ti nuo­ri huo­maa ole­van­sa lä­him­mil­leen tär­keä, ker­toi yk­si mu­ka­na ol­leis­ta ai­kui­sis­ta.

Jon­kin ver­ran huol­ta he­rät­ti to­del­la nuor­ten, 12–13-vuo­ti­ai­den, yö­py­mi­nen yk­sin seu­ra-alu­eel­la il­man ni­met­tyä tur­val­lis­ta ai­kuis­ta tai eril­lään van­hem­mis­taan. Se ai­heut­ti nuo­ris­sa tur­vat­to­muu­den tun­net­ta ja tar­vet­ta ai­kui­sen tu­el­le ja huo­mi­ol­le. Tur­val­li­suu­soh­jaa­jat pyr­ki­vät sel­vit­tä­mään, oli­ko täl­lai­nen nuo­ri tur­vas­sa ja tie­si­kö hän, mis­tä saa tar­vi­tes­saan apua. Seu­ra­oh­jeis­tuk­ses­sa toi­vo­taan, et­tä al­le 18-vuo­ti­aat ma­joit­tu­vat van­hem­pien­sa lä­hel­le.

Pääl­lim­mäi­sek­si oh­jaa­jien mie­leen jäi­vät rau­hal­li­set, va­loi­sat ja us­ko­vai­set nuo­ret, joil­la on tar­vet­ta kes­kus­tel­la asi­ois­ta ai­kuis­ten kans­sa. Tur­val­li­suu­soh­jaa­jat koh­ta­si­vat kiel­teis­tä suh­tau­tu­mis­ta nuor­ten ta­hol­ta vain vä­hän.

Idea esi­tyk­ses­tä

Tur­val­li­suu­soh­jaa­ja­toi­min­ta oli Jäm­säs­sä uu­si ko­kei­lu, jon­ka sai vas­tuul­leen ter­vey­den­huol­to­toi­mi­kun­nas­ta las­ten­hoi­don pääl­lik­kö An­ni Mä­ki­nen. Hän ker­toi na­pan­neen­sa ide­an SRK:lta tul­lees­ta Suur­ten seu­ro­jen tur­val­li­suus -esi­tyk­ses­tä.

Esi­tyk­ses­sä to­de­taan muun mu­as­sa, et­tä on hyvä muis­taa, et­tä lap­set ja nuo­ret ovat ai­na seu­rois­sa­kin van­hem­pien­sa vas­tuul­la. Toi­vot­ta­vaa on, et­tä mi­kä­li van­hem­mat ei­vät it­se ole seu­ra-alu­eel­la, he ni­me­ä­vät alai­käi­sel­le tu­tun ja tur­val­li­sen vas­tuu­ai­kui­sen, jo­hon hän voi tur­vau­tua ja jo­hon seu­ra­or­ga­ni­saa­tio voi ol­la tar­vit­ta­es­sa yh­tey­des­sä.

Toi­min­taa kan­nat­taa jat­kaa

Tur­val­li­suu­soh­jaa­jien toi­min­taa on hyvä jat­kaa ja laa­jen­taa se kos­ke­maan myös per­jan­tain ja lau­an­tain vä­lis­tä yö­tä.

– Tur­val­li­suu­teen liit­ty­viä asi­oi­ta on hyvä pi­tää esil­lä, jot­ta tur­val­li­suu­des­ta ja huo­len­pi­dos­ta syn­tyy kes­kus­te­lua per­heis­sä ja ta­paa­mi­sis­sa, to­te­si­vat teh­tä­väs­tään in­nos­tu­neet oh­jaa­jat.

Lue li­sää ai­hees­ta 6.8. il­mes­ty­nees­tä Päi­vä­mie­hes­tä.

Kuva: Kari Ven­ga­sa­ho