Lot­ta-Ma­ria Heis­ka­nen

Ka­jaa­nin las­ten­lei­ri­läi­set muis­te­li­vat Moo­ses­ta, ui­vat pal­jon ja nuk­kui­vat tel­tois­sa.

Hel­tei­se­nä hei­nä­kuun maa­nan­tai­na heti Su­vi­seu­ro­jen jäl­keen ko­koon­tui 7–12-vuo­ti­ai­ta lap­sia lei­ril­le Min­na ja Mar­kus Lei­no­sen pi­ha­maal­le Ka­jaa­niin Nu­as­jär­ven ran­taan. Ke­vääl­lä saa­tu tie­to SRK:n lei­ri­kes­kus­ten lei­rien pe­ru­mi­ses­ta oli he­rät­tä­nyt aja­tuk­sen jär­jes­tää oma pik­ku lei­ri tut­ta­va­per­hei­den las­ten kes­ken. Lei­nos­ten piha on ai­van jär­ven ran­nas­sa, jo­ten jär­jes­tä­jät ajat­te­li­vat tar­jo­ta lap­sil­le mah­dol­li­suu­den ui­da, sau­noa ja puu­hail­la ka­ve­rei­den kans­sa sekä yö­pyä tel­tois­sa.

Lei­ril­le il­moit­tau­tui 21 las­ta tut­ta­vien per­heis­tä, ja pi­ha­maal­le nou­si kah­dek­san telt­taa. Oh­jaa­ji­na lei­ril­lä toi­mi­vat Min­na Lei­no­nen ja Lot­ta-Ma­ria Heis­ka­nen. Lei­ri­oh­jel­ma al­koi li­pun­nos­tol­la ja al­ku­har­tau­del­la kel­lo 15. Sen jäl­keen pe­lat­tiin pe­le­jä, ja päi­väl­li­sen jäl­keen pääs­tiin vih­doin ui­maan. Nu­as­jär­ven vesi oli niin läm­min­tä, et­tei­vät lei­ri­läi­set oli­si malt­ta­neet nous­ta pois. Piz­zail­ta­pa­lan jäl­keen pi­de­tys­sä pie­nes­sä il­ta­pii­ris­sä Min­na-ope luki Las­ten po­lus­ta ot­teen Ko­rint­ti­lais­kir­jees­tä ja il­ta­lau­luk­si lau­let­tiin Le­vol­le las­keun Luo­ja­ni.

Muu­ta­mal­la lei­ri­läi­sel­lä ei ol­lut ai­em­paa ko­ke­mus­ta tel­tas­sa nuk­ku­mi­ses­ta, ja ak­tii­vi­ses­ta päi­väs­tä huo­li­mat­ta kes­ti jon­kin ai­kaa, en­nen kuin kaik­ki malt­toi­vat aset­tua nuk­ku­maan. Aa­mul­la en­sim­mäi­set he­räi­li­vät au­rin­gon­pais­tee­seen ja lin­nun­lau­luun jo hy­vis­sä ajoin.

Kes­kus­te­lua Moo­sek­ses­ta

Aa­mu­pa­lan jäl­keen aa­mu­pii­ris­sä kes­kus­te­lun ai­hee­na oli Moo­ses. Joi­den­kin las­ten mie­les­tä oli ”tyl­sää, kun ai­na pu­hu­taan sa­mois­ta tyy­peis­tä”, mut­ta lei­ri­läi­set sai­vat­kin oi­kein mie­len­kiin­toi­sen kes­kus­te­lun ai­kaan. Heis­ka­nen ky­se­li lei­ri­läi­sil­tä, kuka se Moo­ses oli­kaan.

– No se setä, joka tuli siel­tä kais­la­ko­ris­ta.

Mik­si se sin­ne oli jou­tu­nut?

– No kun piti sur­ma­ta nii­tä poi­ka­lap­sia.

– Ai mitä var­ten?

Al­kuun lei­ri­läis­ten piti hiu­kan kai­vel­la muis­ti­aan, mut­ta kun yk­si muis­ti yh­den asi­an Moo­sek­sen elä­mäs­tä, toi­sel­la tuli mie­leen toi­nen. Yh­des­sä ih­me­tel­tiin, mil­tä Pu­nai­sen me­ren on täy­ty­nyt näyt­tää kes­kel­tä au­en­nee­na.

– Ai on­ko se paik­ka ihan oi­ke­as­ti ole­mas­sa?

Heis­ka­sen joh­dol­la lei­ri­läi­set poh­ti­vat myös, mi­ten Moo­ses ja muut Raa­ma­tun hen­ki­löt ovat ol­leet niin mer­kit­tä­viä, et­tä vie­lä tu­han­sien vuo­sien jäl­keen hei­tä muis­tel­laan. Kes­kus­te­lus­sa sitä ver­rat­tiin ny­ky­päi­vän ker­ta­käyt­tö­jul­ki­suu­teen.

Is­ra­e­lin kan­san mat­ka he­rät­ti myös pal­jon aja­tuk­sia ja poh­din­taa man­nas­ta, käär­meis­tä ja yh­tei­ses­tä mat­kas­ta. Is­ra­e­li­lai­set sai­vat ruo­kan­sa päi­vän ker­ral­laan pääs­ten lo­pul­ta lu­vat­tuun maa­han. Sa­mal­la ta­val­la us­ko­vai­set te­ke­vät päi­vän lap­si­na mat­kaa tai­vaa­seen.

En­nen telt­to­jen pur­kua lei­rin oh­jel­mas­sa eh­ti vie­lä ol­la lei­ri­o­lym­pi­a­lai­set, aar­tee­net­sin­tää ja tie­tys­ti uin­tia. Sekä lei­ri­läi­set et­tä oh­jaa­jat sai­vat vir­kis­tyä ja naut­tia yh­des­sä ole­mi­ses­ta.