Su­vi­seu­ro­jen per­jan­tai-il­lan oh­jel­maan kuu­lui Juha Luok­ka­lan pu­heen­vuo­ro ai­hees­ta Us­ko­mi­sen ilo.

– Tänä ai­ka­na ylei­ses­ti us­ko­tel­laan, et­tä saa­vu­tat on­nen ja ilon, kun on hyvä ter­veys, pal­jon ra­haa tai pal­jon mai­net­ta ja kun­ni­aa, pu­hui Luok­ka­la.

Pu­heen­vuo­ron kuun­te­li­vat seu­ra­tel­tas­sa tu­han­sien mui­den ta­voin Hel­sin­gis­sä asu­vat In­ka ja Em­ma. Us­ko­vais­ten ilo on ais­tit­ta­vis­sa esi­mer­kik­si juu­ri me­neil­lään ole­vis­sa Su­vi­seu­rois­sa.

– Su­vi­seu­rois­sa yh­teen­kuu­lu­vuu­den tun­ne on vah­va. Esi­mer­kik­si seu­ra­tel­tas­sa lau­la­mi­nen: sii­nä on sel­lai­nen voi­ma, ty­töt ku­vai­li­vat pu­heen­vuo­ron jäl­keen.

Luok­ka­la ker­toi ky­sel­leen­sä ta­paa­mil­taan nuo­ril­ta aja­tuk­sia ja ko­ke­muk­sia us­ko­mi­sen ilos­ta. Kes­kus­te­luis­sa esiin­tyi­vät mai­nin­nat lei­reis­tä ja Ju­ma­lan las­ten yh­tey­des­tä.

– Mul­le tuli eka­na mie­leen us­ko­mi­sen ilos­ta rau­ha ja tur­va, In­ka ker­toi.

Ty­töt poh­ti­vat us­ko­mi­sen ilos­sa ole­van kyse sii­tä, et­tä voi luot­taa tu­le­vaan ja Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen.

Us­kos­sa on tur­va

Luok­ka­la se­lit­ti Ju­ma­lan las­ten elä­män ole­van eri­lais­ta kuin se hou­kut­te­le­vak­si ku­vat­tu elä­mä, jol­lais­ta me­dia vä­lit­tää.

– Sa­man­lai­nen saar­na oli sie­lun­vi­hol­li­sel­la jo pa­ra­tii­sis­sa.

Em­ma ja In­ka poh­ti­vat maa­il­man vä­lit­tä­män ilon liit­ty­vän ih­mi­sen it­sen­sä joh­ta­mi­seen ja oman edun ta­voit­te­luun. Ta­voit­tee­na on hy­vin­voin­ti ja rau­ha, mut­ta eri ta­val­la kuin sil­lä, min­kä us­ko an­taa.

– Us­ko var­je­lee mei­tä mo­nel­ta pa­hal­ta ja an­taa siu­nauk­sen jo elä­es­säm­me, Luok­ka­la jat­koi.

Yh­tey­den­pi­dol­la on mer­ki­tys­tä

Jot­ta us­ko ja sen ilo säi­lyy, on py­syt­tä­vä Ju­ma­lan las­ten yh­tey­des­sä. Luok­ka­la nos­ti mer­ki­tyk­sel­li­se­nä asi­a­na tois­ten ih­mis­ten huo­mi­oi­mi­sen. Nuor­ten kans­sa kes­kus­tel­les­saan hän oli kuul­lut huo­len nuor­ten kes­ki­näi­sen yh­tey­den heik­ke­ne­mi­ses­tä.

– Nuo­ret oli­vat huo­lis­saan sii­tä, mi­ten rip­pi­kou­lun jäl­keen nuo­ret ei­vät enää osal­lis­tu yh­tei­seen toi­min­taan, Luok­ka­la ker­toi.

– Esil­le nou­si, mi­ten suu­ri mer­ki­tys on vies­teil­lä, joi­ta me lä­he­täm­me ka­ve­reil­lem­me. What­sApp-ryh­mään lä­he­tet­ty vies­ti ”läh­de­tään seu­roi­hin” tai ”kuka läh­tee mi­nun kans­sa­ni seu­roi­hin” vai­kut­taa po­si­tii­vi­sen kier­teen ka­ve­ri­po­ru­kas­sa.

Kaik­ki on Ju­ma­lan kä­sis­sä

Tyr­nä­vä­läi­nen Luok­ka­la kä­sit­te­li pu­heen­vuo­ros­saan nuor­ten ar­kea iloi­neen ja vai­keuk­si­neen. Hän pu­hui ilon li­säk­si ah­dis­tuk­sen ai­heis­ta, joi­ta myös us­ko­vai­sil­la on. Hii­li­ja­lan­jäl­jet huo­let­ta­vat ja tie­to li­sää tus­kaa.

– Ju­ma­la on elä­män ja kuo­le­man Her­ra. Hän voi muut­taa maa­il­man koh­ta­loa ku­ten hän ha­lu­aa. Yk­sin Ju­ma­la tie­tää, mil­loin maa­il­mal­le tu­lee lop­pu. On oi­kein toi­mia vas­tuul­li­ses­ti, mut­ta kaik­ki on Tai­vaan Isän kä­des­sä.

– Vä­lil­lä it­se on epäil­lyt, kun ei heti saa sitä mitä ha­lu­aa. Pi­tää muis­tut­taa it­sel­le, et­tä ”ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si”. Ne ylä- ja ala­mä­et elä­mäs­sä tuo­vat lo­pul­ta sen on­nel­li­suu­den, In­ka poh­ti.

– Hy­vin sa­not­tu, Em­ma tuu­ma­si.