Pieni valkoinen kirkko vuoren rinteellä Mijasissa on täyttynyt lauluseuroihin saapuneista ihmisistä.
Penkeissä istuu kaikenikäisiä uskovaisia, aivan pieniä lapsia ja meitä iäkkäämpiäkin.
”Aurinkomme ylös nousi, paistaa voittovuorella. Lämmin valo sieltä loistaa, surut, murheet hajottaa.” (SL 42.)
San Antonin kirkko Mijasissa Espanjassa täyttyi lauluseurojen osallistujista.
Aurinkorannikolla on pieni uskovaisten yhteisö, joka kokoontuu viikoittain seuroihin tai lauluseuroihin, silloin kun puhujaa ei ole paikalla. Yleensä seurat ovat Fuengirolassa suomalaisen seurakunnan seurakuntatalolla.
Seuravieraita on 50–100. Lisäksi viikoittain voi harrastaa yhdessä muun muassa kyläilyä, erilaisia pallopelejä, vaeltamista vuorilla, lenkkeilyä, juoksemista ja pyöräilyä.
Useat ovat tulleet Aurinkorannikolle työn tai terveyden takia. Täällä ei tarvitse talvella pelätä liukkaita kelejä eikä pakkasia. Astmaisenkin on helppo hengittää raitista meri-ilmaa.
Mijas on ikivanha historiallinen kylä vuorenrinteellä.
Usko yhdistää vieraalla maalla kulkijat, tilapäiskävijät tai pitempään alueella asuvat. Turistit otetaan lämpimästi vastaan ja mukaan toimintaan. Uskovaisten kanssakäyminen on tiivistä, läheistä ja lämmintä.
Lauluseurojen lopuksi laulamme iltalaulun (SL 319). ”Siunaa meitä kaikkia, ole turvanamme. Varjelukseesi me saamme jättää kodin, isänmaamme. Sinuun uskallamme.”
Teksti ja kuvat: Kirsti Kupari
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys