Il­mas­sa oli his­to­ri­an sii­pien ha­vi­naa, kun Yli­vies­kan rau­ha­nyh­dis­tyk­sen vä­keä al­koi saa­pua Kal­li­on lei­ri­kes­kuk­seen elo­kuun vii­mei­se­nä per­jan­tai­na. En­sim­mäi­nen yh­dis­tyk­sen oma, kai­kil­le yh­tei­nen lei­ri oli al­ka­mas­sa! Oh­jel­mas­sa oli huo­mi­oi­tu kai­ke­ni­käi­set: tar­jol­la oli niin tuo­li­jump­paa kuin leik­ki­mis­tä­kin.

Lei­rin suun­nit­te­lu oli aloi­tet­tu jo mon­ta kuu­kaut­ta ai­kai­sem­min. Lei­ris­tä il­moi­tel­tiin seu­ro­jen yh­tey­des­sä, sei­nä­mai­nok­sil­la ja vies­tien vä­li­tyk­sel­lä. Kut­su oli kuul­tu: vii­kon­lo­pun ai­ka­na lei­ril­lä kävi lä­hes 250 yli­vies­ka­lais­ta. Osa oli koko vii­kon­lo­pun, osa kävi vain päi­vä­sel­tään.

Lei­ri oli tar­koi­tet­tu kai­ke­ni­käi­sil­le, kaik­ki ”vau­vas­ta vaa­riin” oli kut­sut­tu. Nuo­rin lei­ri­läi­nen oli muu­ta­man vii­kon ikäi­nen, van­hin oli mon­ta sa­taa ker­taa van­hem­pi. Eri ikä­ryh­mil­le oli jär­jes­tet­ty lau­an­tai­na omaa oh­jel­maa, oi­ke­as­taan yh­tä ai­kaa oli siis mon­ta lei­riä. Mut­ta jos toi­sen lei­rin oh­jel­ma tun­tui mie­len­kiin­toi­sem­mal­ta kuin oma oh­jel­ma, sai vaih­taa lei­riä eli osal­lis­tua sii­hen oh­jel­maan, joka it­seä eni­ten kiin­nos­ti.

Päi­vä­ker­ho­lai­set leik­ki­vät ja lau­loi­vat. Lei­ri­kes­kuk­sen pi­hal­la oli mu­ka­va pu­jah­taa leik­ki­var­jon al­le. Us­kon­to­tuo­ki­on ai­hee­na oli per­he. Las­ten kans­sa syn­tyi an­toi­saa kes­kus­te­lua vir­ren ”Hyvä Ju­ma­la, kii­tän ko­dis­ta” poh­jal­ta. Met­säs­sä teh­tiin hie­no­ja tai­de­te­ok­sia, jot­ka tuo­tiin kaik­kien näh­tä­vil­le pi­ha­kal­li­ol­le. Vä­li­pa­la­pul­lat, ba­naa­nit ja me­hut mais­tui­vat köy­si­ra­ta­seik­kai­lun jäl­keen.

Ala­kou­lu­lai­set­kin kä­vi­vät met­säs­sä. Uu­del­la la­si­te­ras­sil­la oli mel­koi­nen to­hi­na, kun tai­ta­vis­sa kä­sis­sä syn­tyi kep­pa­rei­ta, pie­niä huo­ne­ka­lu­ja puu­pa­la­sis­ta sekä maa­laus­tai­det­ta. Jou­si­am­mun­taan oli jo­noa; oh­jaa­jan it­sen­sä te­ke­mä var­si­jou­si hou­kut­te­li var­sin­kin poi­kia ko­kei­le­maan, osui­si­ko nuo­li maa­li­tau­luun. Ja tie­ten­kin pal­lo­pe­lit kuu­lui­vat oh­jel­maan.

Ylä­kou­lui­käi­set ja sitä van­hem­mat nuo­ret pää­si­vät ko­kei­le­maan ka­ja­kil­la me­lo­mis­ta. Yli­vies­kan La­dun ka­ja­kit ja oh­jaa­jat oli­vat käy­mäs­sä lei­ril­lä. Suo­sio oli taat­tu! Li­säk­si nuo­ret sai­vat ko­keil­la krans­sien te­koa luon­non­ma­te­ri­aa­leis­ta sekä tik­ku­pul­lien pais­ta­mis­ta nuo­ti­ol­la.

Ai­kuis­ten oh­jel­mas­sa oli fris­bee-gol­fin har­joit­te­lua ja pe­laa­mis­ta. Täs­sä la­jis­sa oli opas­ta­ji­na vie­rai­le­via asi­an­tun­ti­joi­ta Haa­pa­jär­vel­tä. Ai­kuis­ten met­sä­ret­keen kuu­lui met­sä­vi­sa alan am­mat­ti­lai­sen joh­dol­la. Vä­li­pa­lak­si saa­tiin muu­rin­poh­ja­let­tu­ja kah­vin kera.

Se­ni­o­reit­ten oh­jel­maan kuu­lui tuo­li­jump­paa, sa­han ja kan­te­leen soit­to­e­si­tyk­siä sekä mat­ka­ker­to­muk­sia kau­kai­sis­ta mais­ta, ku­ten Azer­bai­ja­nis­ta ja Kir­gii­si­as­ta. Yh­tei­se­nä oh­jel­ma­na oli alus­tus ja pu­heen­vuo­ro­ja ai­hees­ta ”Py­hän Hen­gen vir­ka”. Alus­ta­ja­na oli Es­ko Sääs­ki­lah­ti. Alus­tuk­ses­sa oli elä­viä esi­merk­ke­jä Py­hän Hen­gen voi­mas­ta. Kes­kus­te­lu oli vil­kas­ta ja avoin­ta.

Näin ison vä­ki­jou­kon ruok­ki­mi­ses­sa oli pal­jon työ­tä. Keit­ti­ö­vä­ki sel­vi­si ura­kas­ta lois­ta­vas­ti! Ruuh­kien hel­pot­ta­mi­sek­si ruo­kaa tar­joil­tiin myös pi­hal­la. Mikä oli­kaan pi­hal­la syö­des­sä, kun sää oli vie­lä var­sin ke­säi­nen!

Sun­nun­tai­na oli kai­kil­le yh­tei­nen py­hä­kou­lu. Opet­ta­ja Sep­po Jo­ke­lai­nen ker­toi ku­vat apu­naan, kuin­ka Pie­ta­ri pää­si van­keu­des­ta va­pau­teen. Lu­kot ja kah­leet ei­vät voi pi­dät­tää evan­ke­liu­min eteen­päin me­noa.

Myö­hem­min il­ta­päi­väl­lä lei­ri päät­tyi seu­roi­hin. Ant­ti Lau­hi­ka­rin teks­ti oli 1. Jo­han­nek­sen kir­jeen al­ku­puo­lel­ta. Sii­nä pu­hu­taan val­keu­des­sa va­el­ta­mi­ses­ta, ja sii­tä, kuin­ka va­los­sa va­el­ta­vil­la on yh­teys toi­siin­sa. Tätä Hen­gen yh­teyt­tä ko­et­tiin lei­ril­lä­kin.

Pa­laut­teen pe­rus­teel­la mo­net lei­ri­läi­set oli­vat tyy­ty­väi­siä väl­jään oh­jel­maan ja ren­toon yh­des­sä­o­loon. Tai­vaan Isä siu­na­si lei­rin: oli hy­vät il­mat, oh­jel­ma su­jui hy­vin ja moni koki vir­kis­ty­neen­sä mat­ka­ys­tä­vien seu­ras­sa.

Teks­ti: Heli Jo­ke­lai­nen

Ku­vat: Hel­ga Hint­sa­la ja lei­ri­oh­jaa­jat