– Uu­ti­soin­nis­ta saa sel­lai­sen ku­van, et­tä uu­den kir­jan ker­to­muk­sis­sa us­ko ah­dis­taa, mut­ta mi­nul­le se on ol­lut vai­keis­sa­kin ti­lan­teis­sa voi­ma­va­ra, kom­men­toi van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen suur­per­heen äi­ti Päi­vi Tuo­mi­vaa­ra 9.9. il­mes­ty­nyt­tä kir­jaa Us­ko, toi­vo ja ras­kaus. Hän ker­too aja­tuk­sis­taan Me nai­set -leh­des­sä.

Us­ko, toi­vo ja ras­kaus -kir­jan ovat kir­joit­ta­neet Vuok­ko Ilo­la ja Ai­la Ruo­ho. Kir­jan kus­tan­ta­jan esit­te­lys­sä ker­ro­taan, et­tä kir­ja näyt­tää van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sen "he­rä­tys­liik­keen nur­jan puo­len, ran­kat ja ah­dis­ta­vat elä­män­koh­ta­lot, jot­ka poh­jau­tu­vat usein eh­käi­sy­kiel­toon ja ah­taa­seen sek­su­aa­li­op­piin".

Kir­ja on saa­nut pal­jon huo­mi­o­ta jul­ki­suu­des­sa. Tuo­mi­vaa­ran mie­les­tä les­ta­di­o­lai­suu­den kä­sit­te­ly vii­me ai­koi­na me­di­as­sa on ai­heut­ta­nut mo­nen­lai­sia pai­nei­ta les­ta­di­o­lais­per­heil­le.

– Jos ih­mi­sel­lä on lii­kaa haas­tei­ta, hän vä­syy. Nyt mei­dän (les­ta­di­o­lais­van­hem­pien) vä­sy­myk­ses­täm­me on teh­ty kiel­let­ty tun­ne. Em­me sai­si vä­syä. Täl­lai­nen voi nos­taa avun­ha­ke­mis­kyn­nys­tä, jos apua tar­vit­se­va pel­kää, et­tä en­sim­mäi­se­nä muo­ka­taan hä­nen va­kau­mus­taan, Tuo­mi­vaa­ra ker­too Me nai­set -leh­des­sä.

Ka­le­vas­sa jul­kais­tiin 9.9. Jen­ni Kin­nu­sen ar­vio Ilo­lan ja Ruo­hon kir­jas­ta. Sen mu­kaan te­ok­ses­sa tar­kas­tel­laan muun mu­as­sa lap­suut­ta suur­per­hees­sä, seu­rus­te­lu­kult­tuu­ria, sek­su­aa­li­suut­ta ja ruuh­ka­vuo­si­kym­me­niä sekä kä­si­tel­lään van­hoil­lis­les­ta­di­o­lais­ten suur­per­hei­den uu­pu­mus­ta kes­kit­ty­en suu­ren per­heen ne­ga­tii­vi­siin vai­ku­tuk­siin.

Kuu­den­tois­ta lap­sen äi­ti Päi­vi Tuo­mi­vaa­ra ajat­te­lee, et­tä uu­pu­mus ei vält­tä­mät­tä joh­du lap­sis­ta tai las­ten lu­ku­mää­räs­tä.

– Minä ajat­te­len, et­tä per­he-elä­mäs­tä joh­tu­vaa uu­pu­mus­ta voi hoi­taa muul­la­kin ta­val­la kuin käyt­tä­mäl­lä eh­käi­syä. Hy­vin har­voin uu­pu­muk­se­ni syy on ol­lut lap­sis­sa, vaan esi­mer­kik­si yl­lät­tä­väs­sä elä­män­ti­lan­tees­sa, Tuo­mi­vaa­ra ker­too.

Kin­nu­nen poh­tii Ka­le­vas­sa, et­tä kir­jas­sa oli­si voi­nut enem­män kä­si­tel­lä sitä, mi­ten uu­pu­nei­ta äi­te­jä voi­tai­siin aut­taa louk­kaa­mat­ta hei­dän hen­gel­li­syyt­tään. Ar­vi­oi­jan mu­kaan kir­jan on­gel­ma­na on sen pie­ni ai­neis­to, 30 hen­ki­löä. Kin­nus­ta vai­vaa myös se, mik­si kir­jan ker­to­jil­le lä­he­tet­tyä ky­sy­mys­lo­ma­ket­ta ei te­ok­ses­sa jul­kais­ta.

Tuo­mi­vaa­ran mie­les­tä tär­kein­tä on, et­tä lap­set ovat van­hem­pien yh­tei­nen jut­tu, ei vain äi­din.

– Se, mi­ten per­heis­sä jak­se­taan, on per­heen yh­tei­nen asia. Puo­li­soi­den vä­li­sel­lä avoi­mel­la kes­kus­te­lul­la ja kes­ki­näi­sel­lä kun­ni­oit­ta­mi­sel­la ja ar­vos­tuk­sel­la saa­daan pal­jon ai­kaan. Se on se, jos­ta am­men­nan voi­ma­ni. Joku voi­si aja­tel­la, et­tä pyö­ri­tän yk­sin per­heem­me ar­kea, kos­ka en käy töis­sä. Olem­me kui­ten­kin ta­sa­ver­tai­sia ja hoi­dam­me per­het­tä mie­he­ni kans­sa, hän ker­too Me nai­set -leh­des­sä.