Mer­ja Ki­ve­lä

Kok­ko­la

Ajan il­mi­öt saat­ta­vat kuor­mit­taa, mut­ta Ju­ma­lan kaik­ki­val­tius ja joh­da­tus ulot­tuu kaik­ki­al­le, to­det­tiin Kok­ko­lan ve­net­si­a­lais­vii­kon­lo­pun nuor­te­nil­las­sa.

Kok­ko­lan seu­dun rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä jär­jes­tet­tiin alu­eel­li­nen nuor­ten­il­ta ve­net­si­a­lais­lau­an­tai­na 27. elo­kuu­ta. Il­lan ai­ka­na toi­mi­ta­lol­le oli ko­koon­tu­nee­na enim­mil­lään rei­lut tu­hat nuor­ta. Il­lan aluk­si lau­let­tiin voi­mal­li­ses­ti Sii­o­nin lau­lu 193, ”Nuo­rin sil­min us­kon tiel­lä kat­se eteen tä­hy­ää”.

Al­ku­ru­kouk­ses­sa ru­koil­tiin, et­tä Ju­ma­la kut­sui­si us­kos­ta luo­pu­nei­ta ta­kai­sin ar­mon läh­teel­le. Il­lan alus­tuk­sen ai­hee­na oli Us­kon rait­tius, ja sen piti kok­ko­la­lai­nen Pet­ri Sil­ver. Alus­tuk­sen lo­mas­sa lau­let­tiin usei­ta Sii­o­nin lau­lu­ja.

Tun­nel­ma seu­ra­sa­lis­sa oli juh­la­va. Sil­ver nos­ti alus­tuk­ses­saan esil­le sen, et­tä us­ko on Ju­ma­lan lah­ja ih­mi­sil­le, ja se on hen­ki­lö­koh­tai­nen asia. Hän to­te­si myös, et­tä us­kon si­säl­tö ei muu­tu eri ai­ka­kau­sien si­säl­lä, vaan Raa­ma­tun sana säi­lyy muut­tu­mat­to­ma­na.

Us­ko oh­jaa va­lin­to­ja

– Oh­jaa­ko us­ko elä­määm­me? alus­ta­ja ky­syi.

Sil­ver vas­ta­si ky­sy­myk­seen­sä: us­ko oh­jaa kuun­te­le­maan omaa­tun­toa ja te­ke­mään va­lin­to­ja us­kon nä­kö­kul­mas­ta oi­kein jo­kai­ses­sa elä­män­vai­hees­sa. Hän roh­kai­si luot­ta­maan Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen, et­tä hän oh­jaa va­lin­to­ja eri asi­ois­sa.

Alus­tuk­ses­sa tuli esil­le, mi­ten eläm­me eri­kois­ta ai­kaa; toi­saal­ta ar­vo­kas­ta ja sa­mal­la epä­va­kaa­ta. Ajan il­mi­öt saat­ta­vat kuor­mit­taa. Sota Uk­rai­nas­sa, il­mas­ton­muu­tos, luon­non­ka­tast­ro­fit, ta­lou­del­li­nen epä­var­muus, me­nes­ty­mi­sen pai­neet sekä ih­mis­ten it­sek­kyys ovat myös Ju­ma­lan las­ta lä­hel­lä. Sil­ver muis­tut­ti, et­tä on kor­ke­am­pi voi­ma, kaik­ki­val­ti­as Ju­ma­la, joka joh­taa kai­kes­sa.

Muis­te­taan ky­syä: ”Mitä si­nul­le kuu­luu?”

Vii­me vuo­si­na ko­ro­na­vi­rus on ku­rit­ta­nut ja vai­keut­ta­nut koh­taa­mi­sia.

– Muis­te­taan huo­leh­tia lä­hei­sis­tä ja ky­syä, mitä si­nul­le kuu­luu, alus­ta­ja kan­nus­ti ja to­te­si, mi­ten Ju­ma­lan lap­sel­la on toi­voa myös epä­var­muu­den het­kel­lä, sil­lä Jee­sus on lu­van­nut: ”Minä olen tei­dän kans­san­ne kaik­ki päi­vät maa­il­man lop­puun as­ti” (Matt. 28:20).

Sil­ver nos­ti esil­le myös kris­til­li­syy­den avi­o­liit­to­kä­si­tyk­sen. Ju­ma­la on tar­koit­ta­nut avi­o­lii­ton mie­hen ja nai­sen vä­li­sek­si lii­tok­si, ja sitä Ju­ma­lan lap­set ha­lu­a­vat kun­ni­oit­taa. Alus­tuk­sen lo­puk­si si­vut­tiin myös osal­li­suut­ta ja ko­ti­sii­o­nin mer­ki­tys­tä.

Ju­ma­lan huo­len­pi­don al­la

Alus­tuk­sen ja kah­vit­te­lun jäl­keen käy­tiin vil­kas­ta kes­kus­te­lua, jota joh­ti per­ho­lai­nen Jark­ko Si­vu­la. Mo­nes­sa pu­heen­vuo­ros­sa nou­si esil­le ar­kuus us­kon tun­nus­ta­mi­seen. Usein sen asi­an kans­sa ki­puil­laan, mut­ta lo­pul­ta Ju­ma­la an­taa sil­le oi­ke­an ajan ja pai­kan.

Ys­tä­vät, yh­tei­söl­li­syys ja ruu­tu­ai­ka pu­hu­tut­ti­vat myös. Pu­heen­vuo­rois­sa kan­nus­tet­tiin ruu­tu­a­jan pie­nen­tä­mi­seen ja koh­taa­maan ka­ve­rei­ta kas­vok­kain. Lop­pu­pu­heen­vuo­ros­saan alus­ta­ja roh­kai­si ole­maan va­lo­na ja suo­la­na tääl­lä maa­il­mas­sa ja elä­mään Ju­ma­lan huo­len­pi­dos­sa.

Lue li­sää muun mu­as­sa nuor­ten aja­tuk­sis­ta seu­raa­van vii­kon Päi­vä­mies-leh­des­tä.