Mer­ja Sau­la­maa

Lem­pää­lä

Met­säi­nen ym­pä­ris­tö tar­jo­si mo­ni­puo­li­set puit­teet raa­mat­tu­luok­ka­lais­ten ko­koon­tu­mi­sel­le.

Lem­pää­län Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen raa­mat­tu­luok­ka­lai­set viet­ti­vät lei­ri­päi­vää Mus­ta­lam­mil­la lau­an­tai­na 21. elo­kuu­ta. Syys­kau­den avaus oli ta­val­lis­ta­kin odo­te­tum­pi pit­kään jat­ku­neen poik­keus­ti­lan vuok­si. Nyt raa­mat­tu­luok­ka­lai­set pää­si­vät vih­doin­kin tun­te­maan yh­des­sä­o­lon rie­mua lau­lu­jen, kil­pai­lu­jen, yh­tei­sen raa­mis­het­ken ja va­paan yh­des­sä­o­lon pa­ris­sa.

– Tämä on ihan pa­ras­ta, kun saa tul­la lei­ril­le! Toi­von, et­tä etä­raa­mik­sia ei enää tar­vit­tai­si, to­te­si­vat nuo­ret lei­ri­läi­set kuin yh­des­tä suus­ta.

Raa­ma­tun ää­rel­lä lei­ri­kir­kos­sa

Lei­ri­päi­vä al­koi pa­rin­sa­dan met­rin pa­ti­koin­nil­la Ve­si­lah­den par­ti­o­lais­ten lei­ri­pai­kal­le Mus­ta­lam­min ran­taan. Iso­set ja opet­ta­jat oli­vat vas­tas­sa lei­ri­läi­siä, ja il­moit­tau­tu­mi­sen jäl­keen oli het­ki ai­kaa tu­tus­tua lei­rin ym­pä­ris­töön. Opet­ta­jat ja iso­set oli­vat suu­rim­mal­le osal­le en­nes­tään tut­tu­ja, ja yh­teis­tä te­ke­mis­tä löy­tyi no­pe­as­ti.

– Mah­ta­vaa, et­tä pää­sim­me vih­doin ko­koon­tu­maan yh­teen. Olo on jopa epä­to­del­li­nen kai­ken odot­ta­mi­sen ja epä­var­muu­den jäl­keen, ker­toi­vat lei­ril­lä opet­ta­ji­na toi­mi­neet Juha Salo ja Juk­ka Kel­lo­kos­ki.

Lei­ri­päi­vän aluk­si nos­tet­tiin Suo­men lip­pu sal­koon lei­ri­läis­ten lau­la­es­sa virt­tä Kii­tos Ju­ma­lam­me, kun an­noit kau­niin maan. Sen jäl­keen 130 lei­ri­läis­tä sekä lei­rin hen­ki­lö­kun­ta siir­tyi sa­teen saat­te­le­ma­na lei­ri­kirk­koon kuun­te­le­maan Sep­po Park­ki­lan raa­mat­tu­luok­ka­tuo­ki­o­ta, jon­ka ai­hee­na oli Pyhä Raa­mat­tu.

Ko­koon­tu­mi­nen
on lah­ja

Sade tau­ko­si so­pi­vas­ti, kun oli ai­ka siir­tyä eväi­den kimp­puun. Sitä en­nen ruo­kai­lu­ka­tok­sen vie­rel­le muo­dos­tui ko­mea jono kä­sien­pe­su­pai­kal­le. Men­nei­den kuu­kau­sien ai­ka­na tämä hom­ma oli jo opit­tu mal­lik­kaas­ti. Eväi­den jäl­keen oli ai­ka tu­tus­tua omaan raa­mat­tu­luok­ka­ryh­mään. Opet­ta­jat ja iso­set oli­vat miet­ti­neet eri­lai­sia kil­pai­lu­ja ja pie­niä teh­tä­viä ryh­mäy­ty­mi­sen hel­pot­ta­mi­sek­si.

Päi­vä ku­lui no­pe­as­ti met­säi­ses­sä ym­pä­ris­tös­sä laa­vul­la tai lai­tu­ril­la is­tu­en, ka­ve­rei­den kans­sa ju­tel­len, pal­lo­pe­le­jä pe­la­ten ja eri­lais­ten pik­ku kil­pai­lu­jen pa­ris­sa. Osa eh­ti tes­taa­maan myös telt­ta­sau­nan löy­ly­jä ja tum­man Mus­ta­lam­min raik­kaan ve­den ole­mus­ta en­nen lop­pu­lau­lua, -ru­kous­ta ja li­pun­las­kua.

– Pit­kä tau­ko toi­min­nas­sa on aut­ta­nut huo­maa­maan, et­tä täl­lai­nen toi­min­ta ei ole it­ses­tään sel­vää, vaan suu­ri mah­dol­li­suus ja Tai­vaan Isän lah­jaa meil­le, poh­ti­vat opet­ta­jat kii­tol­li­si­na lei­ri­päi­vän päät­teek­si.

Jut­tu on lu­et­ta­vis­sa ko­ko­nai­suu­des­saan kes­ki­viik­ko­na il­mes­ty­väs­tä Päi­vä­mie­hes­tä.