An­na-Kai­sa Lah­ti­nen

Sei­nä­jo­ki

Ih­mi­nen on pe­ri­syn­ti­se­nä tai­pu­vai­nen syn­nin hou­ku­tuk­siin, jot­ka ku­na­kin ai­ka­na kie­tou­tu­vat eri kää­rei­siin, nou­si esiin Sei­nä­jo­en ai­kuis­te­nil­lan alus­tuk­ses­sa.

Jan­ne Mä­ki­nen aloit­ti ai­kuis­te­nil­lan Sei­nä­jo­en rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä tu­tul­la il­ta­ru­kouk­sel­la Le­vol­le las­keun Luo­ja­ni ja siu­na­si syn­nit an­teek­si. Näin hän de­monst­roi tut­tu­ja il­ta­toi­mia. Sen jäl­keen hän ky­syi, tar­vi­taan­ko enää 2020-lu­vul­la il­ta­ru­kous­ta.

Vas­tauk­sek­si muo­tou­tui, et­tä us­ko­vai­nen kai­paa yhä tur­vak­seen il­ta­siu­naus­ta ja evan­ke­liu­mia mat­ka­tes­saan tai­vas­tiel­lä.

Lap­set ovat lah­ja

Alus­ta­ja ot­ti esil­le, mi­ten ny­ky­ai­ka­na vies­tin­ten kaut­ta voi kuul­la, et­tä lap­si oli­si uh­ka maa­pal­lol­le. Hän ker­toi saa­neen­sa voi­maa psal­mis­ta 127: ”Lap­set ovat Her­ran lah­ja, koh­dun he­del­mä on hä­nen an­tin­sa. Kuin nuo­let so­tu­rin kä­des­sä ovat nuo­re­na saa­dut lap­set. On­nel­li­nen on se mies, jon­ka vii­ni on nuo­lia täyn­nä!”

Us­kon kaut­ta saa voi­maa ot­taa lap­set vas­taan Her­ran lah­ja­na. Kes­kus­te­lus­sa nou­si esil­le se, kuin­ka rak­kai­ta kaik­ki lap­set ovat, ja kuin­ka suu­re­na siu­nauk­se­na van­hem­mat ovat hei­dät ko­ke­neet.

Sie­lul­le ra­vin­toa

Mä­ki­nen pu­hui, mi­ten us­ko kuo­lee, jos sitä ra­vi­taan vain maa­il­mal­li­sel­la ruo­al­la, jota ny­ky­ai­ka ko­ros­taa. On tar­kas­te­lun paik­ka, mi­ten van­hem­mat val­vo­vat esi­mer­kik­si omaa ja las­ten­sa ne­tin­käyt­töä.

Kes­kus­te­lus­sa nou­si esiin, et­tä moni kai­paa myös ky­läil­tä­es­sä us­kon asi­ois­ta pu­hu­mis­ta.

Mä­ki­nen mai­nit­si käy­tän­nön esi­merk­ke­jä us­ko­ne­lä­män hoi­ta­mi­sek­si: lap­sien kul­jet­ta­mi­nen py­hä­kou­luun, raa­mat­tu­luok­kaan ja seu­roi­hin, an­teek­si­an­ta­mi­nen ja -pyy­tä­mi­nen, il­ta­ru­kous­ten ru­koi­le­mi­nen, mie­len pääl­lä ole­vis­ta asi­ois­ta kes­kus­te­le­mi­nen, SRK:n jul­kai­su­jen lu­ke­mi­nen ja nii­den ti­laa­mi­nen esi­mer­kik­si pois muut­ta­neil­le nuo­ril­le.

Mikä on tar­peen?

Ny­ky­ai­ka on suo­ri­tus­pai­neis­ta ai­kaa. Mikä on tar­peen ja koh­tuul­lis­ta, ky­se­li alus­ta­ja.

– On­ko tär­ke­äm­pää toi­mi­vat pe­lit ja veh­keet kuin ih­mis­suh­teet? On­ko kil­paur­hei­lu hy­väk­si us­kol­lem­me? Jak­san­ko käy­dä seu­rois­sa, vai jään­kö lei­po­maan mok­ka­pa­lo­ja jä­kis­jouk­ku­eel­le?

Mä­ki­nen pu­hui myös ver­tai­lun vaa­ras­ta. So­si­aa­li­nen me­dia luo eri­lai­sia ihan­tei­ta; usein epä­re­a­lis­ti­si­a­kin. Kiu­sauk­se­na on kil­pa­va­rus­te­lu, it­sen­sä ehos­ta­mi­nen, ul­ko­puo­li­suu­den tun­ne ja pai­ne sii­tä, mil­tä näyt­tää ja mitä har­ras­taa.

Muut­tu­ma­ton sana

On­ko us­ko muun­nel­ta­vis­sa kul­le­kin ajal­le so­pi­vak­si, alus­ta­ja poh­ti. Sana ja ih­mi­nen ei muu­tu, ym­pä­ris­tö hou­ku­tuk­si­neen muut­tuu.

Ih­mi­sen tur­va­na on muut­tu­ma­ton Ju­ma­lan sana. ”Tai­vas ja maa ka­to­a­vat, mut­ta mi­nun sa­na­ni ei­vät ka­toa” (Matt. 24:35).

– Em­me ole tätä ai­kaa var­ten us­ko­mas­sa, vaan kirk­kaa­na pää­mää­rä­nä on kun­ni­an tai­vas.