JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Il­mes­tys­kir­jan ää­rel­lä

Hakulinen Juha
Aiemmat blogit
14.1.2018 6.42

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180114064200

Muis­tan erään het­ken opis­ke­lu­a­jal­ta, kun otin van­han rip­pi-Bib­li­a­ni ja ryh­dyin lu­ke­maan sii­tä Il­mes­tys­kir­jaa sän­gyl­lä­ni ma­koil­len. Pian tör­mä­si­vät pai­kal­le kämp­pik­se­ni. Tie­dus­te­li­vat, mitä olin lu­ke­mas­sa ja pyy­si­vät lu­ke­maan ää­neen, kun sai­vat kuul­la vas­tauk­se­ni. He kä­vi­vät lat­ti­al­le pit­käk­seen ja al­koi­vat kuun­nel­la. Kir­jas­sa ker­rot­tiin en­ke­leis­tä, tor­vis­ta, lo­hi­käär­meis­tä, vi­han mal­jois­ta, mo­ni­päi­sis­tä sar­vek­kais­ta pe­dois­ta, por­tos­ta ja vää­räs­tä pro­fee­tas­ta. Mo­nes­sa koh­den lu­vut tun­tui­vat tois­tei­sil­ta. Em­me tain­neet pal­joa ym­mär­tää, var­maan joku sii­nä tor­kah­ti­kin, mut­ta jän­nit­tä­väl­tä se kuu­los­ti. Lu­ku­het­ken päät­teek­si kei­tet­tiin sit­ten kah­vit ja kes­kus­tel­tiin ar­ki­sem­mis­ta asi­ois­ta: säh­ly­pe­leis­tä, opin­nois­ta ja ty­töis­tä – var­maan­kin.

Jo­han­nek­sen il­mes­tys eli Il­mes­tys­kir­ja on ai­na jol­lain ta­voin kieh­to­nut mi­nua, sil­lä se si­säl­tää pro­fee­tal­li­sen vies­tin lo­pu­na­jan ta­pah­tu­mis­ta. Siel­lä ker­ro­taan il­mes­tyk­se­no­mai­sis­ta näy­is­tä, joi­ta ei ol­la on­nis­tut­tu vie­lä tyh­jen­tä­väs­ti se­lit­tä­mään. Mut­ta tur­haan ne ei­vät ole Raa­ma­tus­sa.

Il­mes­tys­kir­jaa on mie­les­tä­ni kä­si­tel­ty ai­ka vä­hän kris­til­li­syy­tem­me pii­ris­sä, sil­lä se he­rät­tää ko­ke­neis­sa­kin te­o­lo­geis­sa ja sa­nan­pal­ve­li­jois­sa kun­ni­oi­tus­ta ja ar­kuut­ta. Yleen­sä seu­ra­pu­heis­sa kä­si­tel­lään­kin lä­hin­nä il­mes­tys­kir­jan alus­sa ole­via kir­jei­tä seit­se­mäl­le seu­ra­kun­nal­le ja nii­den en­ke­leil­le (Ilm. 2–3). Mo­nis­sa muis­sa kris­til­li­sis­sä kir­kois­sa ja suun­tauk­sis­sa Il­mes­tys­kir­jaa on tul­kit­tu roh­ke­am­min, mut­ta nii­hin olen suh­tau­tu­nut it­se vä­hin­tään erit­täin suu­rel­la va­rauk­sel­la.

Il­mes­tys­kir­jan näyt ker­to­vat sii­tä, mitä on ta­pah­tu­nut al­ku­seu­ra­kun­nan ai­kaan (nyt-het­ki Il­mes­tys­kir­jas­sa) ja mitä ta­pah­tuu myö­hem­min. Il­mes­tys­kir­ja ei ole ai­noa Raa­ma­tun kir­ja, joka kä­sit­te­lee lo­pun ai­kaa. Lo­pun ajas­ta ker­to­via pro­fe­ti­oi­ta löy­tyy myös Van­han Tes­ta­men­tin pro­fee­toil­ta, esi­mer­kik­si Da­nie­lil­ta (Dan. 10–12), Sa­kar­jal­ta ku­ten myös Uu­den Tes­ta­men­tin kir­jeis­tä ja evan­ke­liu­meis­ta. Jee­sus­kin ker­too ope­tus­lap­sil­leen lo­pun ajan ta­pah­tu­mis­ta. Ne kaik­ki lie­ne­vät avai­mia Il­mes­tys­kir­jan tul­kin­taan.

Il­mes­tys­kir­jaa lu­kies­sa ha­vah­tuu pian sii­hen, et­tei se ole tyy­pil­li­ses­ti ai­ka­jär­jes­tyk­ses­sä ete­ne­vä juo­nel­li­nen ker­to­mus, vaan kir­ja ker­too useis­ta eri näy­is­tä, jois­sa käy­dään sa­mo­ja asi­oi­ta läpi yhä uu­del­leen, mut­ta eri nä­kö­kul­mis­ta. Olen miet­ti­nyt, et­tä jos nämä näyt voi­tai­siin aset­taa pääl­lek­käin ikään kuin lä­pi­nä­ky­vien kal­vo­jen ta­paan, muo­dos­tui­si ken­ties eheä ko­ko­nais­ku­va lo­pu­nai­ko­jen vai­heis­ta. Kiin­ne­koh­ta­na ai­na Jee­suk­sen toi­nen tu­le­mi­nen ja vii­mei­nen tuo­mio, jos­sa sie­lun­vi­hol­li­nen ja hä­nen seu­raa­jan­sa saa­vat ran­gais­tuk­sen­sa ja jos­sa py­hät pää­se­vät ikui­seen iloon ja juh­laan.

Il­mes­tys­kir­ja ker­too ko­rut­to­mas­ti niis­tä vit­sauk­sis­ta ja kau­heuk­sis­ta, joi­ta syn­ti­nen maa­il­ma ja ih­mis­kun­ta jou­tu­vat koh­taa­maan en­nen vii­mei­siä het­kiä. Luon­non­mul­lis­tuk­set, tu­hot, sai­rau­det ja so­dat tu­le­vat pii­naa­maan ih­mis­kun­taa. Pa­hin­ta on kui­ten­kin täl­löin ih­mis­ten nöyr­ty­mät­tö­myys Ju­ma­lan edes­sä. He ei­vät nöyr­ry vaan pi­täy­ty­vät it­sek­kääs­ti syn­nis­sä.

Il­mes­tys­kir­jan ja Raa­ma­tun si­säl­tä­mien mui­den lo­pu­na­jan ku­vaus­ten ää­rel­lä olen poh­ti­nut usein, et­tä mitä ai­kaa ih­mis­kun­nan his­to­ri­as­sa mah­dam­me nyt elää – mah­ta­vat­ko­han nuo vii­mei­set ajat ol­la jo kä­sil­lä? Tun­nen kui­ten­kin, et­tä elim­me­pä mitä ai­kaa ta­han­sa, tär­kein­tä on pi­tää kiin­ni ian­kaik­ki­ses­ta tur­vas­ta ja toi­vos­ta – elä­väs­tä evan­ke­liu­mis­ta. Uh­ka­si­pa mikä myrs­ky ta­han­sa, niin us­ko­vai­sen ei tar­vit­se ah­dis­tua ei­kä pe­lä­tä, sil­lä "niin on Ju­ma­la maa­il­maa ra­kas­ta­nut, et­tä hän an­toi ai­no­kai­sen Poi­kan­sa, et­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, huk­kui­si, vaan hä­nel­lä oli­si ian­kaik­ki­nen elä­mä" (Joh. 3:16-17, 1938 kään­nök­sen mu­kaan).

Kir­joi­tan tätä vuo­den vii­mei­se­nä päi­vä­nä 2017 ja sa­mal­la tämä on vii­mei­nen blo­gi­teks­ti­ni Päi­vä­mie­hen verk­ko­leh­teen, eli myös yh­den hen­ki­lö­koh­tai­sen ajan­jak­son lop­pu. Alun suu­ris­ta suun­ni­tel­mis­ta huo­li­mat­ta jäi pal­jon omas­ta mie­les­tä­ni tär­kei­tä asi­oi­ta kä­sit­te­le­mät­tä ja niis­tä kir­joit­ta­mat­ta. Hen­ki­ses­ti ras­kas ja työ­läs elä­män­jak­so vai­kut­ti sen, et­tä kir­joit­ta­mi­nen oli usein sel­viy­ty­mis­kamp­pai­lua pääl­le­kaa­tu­via ai­ka­tau­lu­ja vas­taan, sa­mal­la si­säl­tö tun­tui jää­vän ohu­eh­kok­si ja ra­ken­ne hi­o­mat­to­mak­si. Teks­teis­tä­ni tuli usein si­ten hy­vin toi­sen­lai­sia kuin olin suun­ni­tel­lut kir­joit­ta­va­ni. Eh­kä niin oli tar­koi­tet­tu. Ja us­kon, et­tä niin oli. Lu­ki­joi­den ar­mol­li­suu­den ja an­teek­si­an­ta­muk­sen va­raan jät­täy­dyn sii­nä­kin suh­tees­sa. Ja pu­hut­te­le­vin­ta it­sel­le­ni oli saa­mas­sa­ni pa­laut­tees­sa se, et­tä usein juu­ri ne omas­ta mie­les­tä­ni hei­kom­mat teks­tit oli­vat­kin yl­lät­tä­en pu­hu­tel­leet lu­ki­joi­ta eni­ten.

Hy­vää ja Ju­ma­lan siu­naa­maa vuot­ta 2018 toi­vot­ta­en,

Juha

JuhaHakulinen
Operoin tällä hetkellä monipuolisesti musiikin parissa yrittäjänä ja musiikkituottajana. Musiikki on minulle tärkeää myös vapaa-ajalla, muutoin saatan rentoutua pelikentillä, kalavesillä tai sukututkimuksen parissa. Olen kiinnostunut muistakin taidemuodoista sekä filosofiasta ja teologiasta. Syvälliset pohdiskelut näiden aiheiden parissa ovat minulle ominaisia. Käyn tarpeen tullen mielelläni myös keskusteluja blogieni aiheista.
14.8.2020

Kun si­nun sa­na­si avau­tuu, se va­lai­see, tyh­mä­kin saa sii­tä ym­mär­rys­tä. Ps. 119:130

Viikon kysymys