Yh­des­sä yli puo­li­vuo­si­sa­taa

Lyy­ti­käi­sen ko­dis­sa Ou­lun­sa­los­sa on puh­das­ta ja viih­tyi­sää. Pöy­tiä ko­ris­ta­vat Mim­min tai­dok­kaas­ti vir­ka­tut val­koi­set lii­nat, ja soh­van vie­res­sä nö­köt­tää kori kes­ke­ne­räi­siä ku­ti­mia. Li­pas­ton vie­reen on ase­tel­tu toi­nen kori, jos­sa on siis­tis­sä pi­nos­sa päi­vän leh­det. Es­ko nap­paa sii­tä yh­den ja is­tah­taa lu­ke­maan Mim­min vil­la­suk­kaa ku­to­vien puik­ko­jen ki­li­näs­sä. On help­poa pää­tel­lä Lyy­ti­käis­ten ole­van erot­ta­ma­ton kak­sik­ko, tai ku­ten Es­ko il­mai­see: mat­kan var­rel­la tii­viis­ti yh­teen hi­ou­tu­nut tii­mi.

Leh­dis­tön­va­paus kuu­luu de­mok­ra­ti­aan

– Toi­mit­ta­jan työs­sä on kiin­nos­ta­vaa ja haas­ta­vaa, kun saa ot­taa asi­ois­ta sel­vää. Työs­sä saa elää to­dek­si päi­vit­täin, mi­ten luu­lo ei ole tie­don väär­ti. Yk­sin­ker­tai­sik­si luul­lut asi­at pal­jas­tu­vat usein mo­ni­mut­kai­sik­si, poh­tii Sa­von Sa­no­mien ar­tik­ke­li­toi­mit­ta­ja Vesa Kärk­käi­nen.

Ru­an­da­lai­sen pas­to­rin pit­kä mat­ka evan­ke­liu­min us­ko­jak­si

Ju­tun poh­ja­na on käy­tet­ty Jean Clau­de Ma­ni­ra­ga­ban ja Mii­ka Kop­pe­roi­sen säh­kö­pos­ti­kes­kus­te­lua. Ju­tun koos­ti Sal­la Son­ni­nen

Do­ku­ment­ti poh­joi­sen ru­noi­li­jas­ta Yo­u­Tu­bes­sa

Saa­ri jul­kai­si ku­vaa­man­sa ja leik­kaa­man­sa do­ku­men­tin Yo­u­Tu­bes­sa kaik­kien kat­sot­ta­vak­si. Se löy­tyy ni­mel­lä Nii­lo Rau­ha­la – poh­joi­sen ru­noi­li­ja.

Tau­ti pa­ra­ni, muis­to jäi

– Ei ol­lut al­kuun­kaan “fik­sua” sai­ras­tua keuh­ko­tu­biin ja vie­lä kes­ken opin­to­jen, tuu­mii Au­ne Tak­ki­nen. Hän sai­ras­ti keuh­ko­tu­ber­ku­loo­sin nuo­ruu­des­saan 1960-lu­vul­la.

Nuo­ri­so ja neu­lo­muk­set ovat työn maus­te

Pih­ti­pu­taa­lai­nen Ei­ja Tii­ti­nen on toi­mi­nut yh­dek­sän vuot­ta Reis­jär­ven kris­til­li­sen opis­ton ta­lous­sih­tee­ri­nä. Mer­ko­no­min poh­ja­kou­lu­tus ja use­an vuo­den työ vas­taa­vas­sa teh­tä­väs­sä edel­li­ses­sä työ­pai­kas­sa an­toi­vat sii­hen hy­vät val­miu­det.

Yk­si per­he, kak­si kult­tuu­ria

Miia ja Jos­hua Laho asu­vat nel­jän lap­sen­sa kans­sa Poh­jois-Sa­vos­sa Vie­re­mäl­lä. Jos­hua on ko­toi­sin Yh­dys­val­lois­ta, Min­ne­so­tan osa­val­ti­os­ta. Hän muut­ti Suo­meen ke­säl­lä 2014 ja vei sa­ma­na ke­sä­nä Miia-puo­li­son­sa vi­hil­le.

Ka­le­va­lan päi­vän mer­keis­sä: Suo­ma­lai­nen satu so­peu­tuu

Tä­nään on tär­keä päi­vä. Päi­vä­mies jul­kai­see Ka­le­va­lan ja suo­ma­lai­sen kult­tuu­rin päi­vän kun­ni­ak­si uu­del­leen kol­me vuot­ta sit­ten päi­vän­va­lon näh­neen las­ten­kir­jal­li­suut­ta kä­sit­te­le­vän ju­tun.

Ko­ti­seu­ra­kun­nan ja kir­kon asi­al­la

Sai­la Su­ti­nen toi­mii tois­ta kaut­ta ko­ti­seu­ra­kun­tan­sa kirk­ko­val­tuu­tet­tu­na ja kirk­ko­neu­vos­ton jä­se­ne­nä. Hän joh­taa kas­va­tuk­sen toi­mi­kun­taa. Li­säk­si hän on en­sim­mäis­tä kaut­ta jä­se­ne­nä Es­poon hiip­pa­kun­nan hiip­pa­kun­ta­val­tuus­tos­sa.

Työ­vuo­ros­sa: Keit­ti­ö­vuo­roon riit­tää osal­lis­tu­mi­sen halu

– Keit­ti­öl­lä työs­ken­te­ly on to­del­la mie­luis­ta, ker­too Sii­ka­jo­el­la asu­va Mar­ja-Lee­na Pöys­kö.