Tun­tei­ta ku­va­taan hy­vin Moo­sek­sen kir­jas­sa

Muut ää­ni­kir­jat sai­vat jää­dä tau­ol­le, kun Ar­ja Mai­nio kou­kut­tui kuun­te­le­maan Raa­mat­tua. Vaik­ka Raa­ma­tun teks­tit ovat tut­tu­ja jo vuo­si­kym­men­ten ajan ja vaik­ka hän on me­nos­sa vas­ta vii­den­nes­sä Moo­sek­sen kir­jas­sa, kuun­te­le­mi­nen on tar­jon­nut pal­jon uut­ta.

Lä­he­tys­mies vaih­taa roo­lia: Työ­muis­tot pää­ty­vät kan­sien vä­liin

Ke­vääl­lä 2014 Juha Alan­ko lenk­kei­li ja miet­ti, mil­le al­kai­si. Työ­ti­lan­ne oli ajau­tu­nut epä­sel­väk­si ja Alan­ko miet­ti, löy­täi­si­kö hä­nen ikäi­sen­sä enää uu­sia töi­tä.

Nes­to­ri eli Zooz

– Äi­ti muis­ti, et­tä mul­la on ni­mi­päi­vä, ja os­ti jon­kun le­lun. Se tun­tui spe­si­aa­lil­ta, ja on eh­kä sik­si jää­nyt mie­leen.

Seit­se­män le­väh­dys­paik­kaa

Ou­lun Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen pu­hu­jan­ko­rok­keen ta­ka­na on tai­te­li­ja Paa­vo To­lo­sen te­ke­mä tai­de­te­os ”Seit­se­män le­väh­dys­paik­kaa”.

Vai­kut­ta­mi­sen pe­rus­ta on luot­ta­mus­pää­o­ma

Jo­han­nes Lep­pä­nen, 70, on toi­mi­nut pit­kään kir­kol­li­se­na ja yh­teis­kun­nal­li­se­na vai­kut­ta­ja­na. Nyt hän ko­kee tär­keim­mäk­si teh­tä­väk­seen osal­lis­tua las­ten­las­ten­sa elä­mään.

Uu­sin sy­dä­min ilo­sa­no­maa

Es­poo­lai­nen Pirk­ko Dolk viet­tää tou­ko­kuus­sa 5-vuo­tis­syn­ty­mä­päi­vään­sä: hän sai vii­si vuot­ta sit­ten uu­den sy­dä­men sai­ras­tut­tu­aan erit­täin har­vi­nai­seen sy­dän­li­has­sai­rau­teen, jät­ti­so­lu­my­o­kar­diit­tiin.

Tär­keim­mät asi­at omal­la kie­lel­lä

– Osaan suo­mea riit­tä­vän hy­vin tul­lak­se­ni toi­meen kie­lel­lä, mut­ta jos ha­lu­an aja­tel­la sy­väl­li­sem­min tai pe­reh­tyä jo­hon­kin uu­teen asi­aan, eng­lan­nin kie­li on vah­vem­pi. Ame­ri­kas­sa tun­tuu hel­pol­ta, kun kaik­ki pu­hu­vat eng­lan­tia, kuun­te­le­mi­seen ei tar­vit­se kes­kit­tyä.

Hy­vät teot ei­vät ole us­kon mit­ta

Ih­mi­syys, ajan muu­tok­set ja nii­den vai­ku­tuk­set ih­mis­ten elä­mään. Ni­va­la­lai­set Ei­ja-Riit­ta Nii­ni­kos­ki ja Alek­si Päk­ki­lä is­tah­ta­vat kes­kus­te­le­maan näi­den ai­hei­den ää­rel­le.

Koti – elä­män sy­dän

Kun py­hä­jo­ki­nen Han­na Hert­te­li tu­lee työ­päi­vän päät­teek­si ko­tiin­sa, hän tun­tee tu­le­van­sa oman elä­män­sä tur­va­paik­kaan.

Tun­teis­ta täs­mä­sa­noin

Jo nuo­re­na tyt­tö­nä Anit­ta Vää­rä­nie­mi ru­noi­li luon­to­ai­hei­sia pik­ku ru­no­jaan Tai­val­kos­ken Met­sä­ky­läs­sä Ison­jär­ven mök­ki­ran­nas­sa au­rin­gon las­kies­sa ja lin­tu­jen pi­tä­es­sä il­ta­kon­sert­te­jaan. Pei­li­tyy­ni jär­vi an­toi myös oman ins­pi­raa­ti­on­sa.