Va­lon lap­sel­le Her­ran päi­vä tuo pe­las­tuk­sen

Luon­nol­li­seen vuo­den kier­toon kuu­lu­vat eri­lai­set vuo­de­na­jat, jot­ka meil­lä Suo­mes­sa poik­ke­a­vat pal­jon toi­sis­taan. Läm­pö­ti­la­e­ro­kin kyl­mim­pien ja läm­pi­mim­pien päi­vien vä­lil­lä voi ol­la yli 60 as­tet­ta.

Yö­tä ei enää ole

Sain omas­sa työs­sä­ni seu­ra­kun­nan kant­to­ri­na teh­tä­väk­si pi­tää op­pi­tun­nin ai­hees­ta maa­il­man syn­ty. Luim­me Raa­ma­tun alus­ta Her­ran sa­naa, kuin­ka oli pi­me­ää ja Ju­ma­la loi sa­nal­laan val­keu­den.

Sa­vi­as­ti­ois­sa nä­kyy Ju­ma­lan voi­ma

Mi­kä­hän sii­nä on, kun ar­jen kes­kel­lä löy­dän it­se­ni tois­tu­vas­ti tur­me­luk­ses­sa? Jos­kus tur­me­lus liit­tyy sii­hen, et­tä kans­saih­mi­set ei­vät ole toi­mi­neet toi­vo­mal­la­ni ta­val­la. Toi­si­naan taas miel­tä apeut­taa se, et­tä Ju­ma­la ei ole joh­dat­ta­nut asi­oi­ta ja elä­mää­ni toi­vo­mal­la­ni ta­val­la.

Kuu­li­ai­suu­teen kät­key­tyy siu­naus

Is­tum­me keit­ti­ön pöy­dän ää­res­sä ja kuun­te­lem­me van­hus­ten muis­to­jen sä­vyt­tä­mää ta­ri­noin­tia. Vä­lil­lä hy­vin in­nos­tu­nee­na ja vä­lil­lä muis­toi­hin vai­pu­nei­na he muis­te­le­vat elä­mään­sä ja eri­tyi­ses­ti ar­jen pie­niä ih­mei­tä. Elä­män­vai­hei­siin mah­tuu niin suu­ria ilo­ja kuin myös huol­ten ja su­run täyt­tä­miä vai­hei­ta. Kai­kes­sa ku­vas­tuu Ju­ma­lan ih­meel­li­nen joh­da­tus.

Ju­ma­la on kär­si­väl­li­nen

Jos­kus lu­kies­sa­ni Raa­ma­tus­ta Is­ra­e­lin kan­san vai­heis­ta esi­mer­kik­si kor­pi­va­el­luk­sen osal­ta mie­lee­ni on nous­sut ih­me­tys, kuin­ka vä­hän ai­kaa kan­sa py­syi us­kol­li­se­na Ju­ma­lan tah­dol­le. On nous­sut jopa myö­tä­hä­pe­än tun­ne: vaik­ka Ju­ma­la osoit­ti mo­nel­la lail­la ih­meel­li­sen voi­man­sa, pian kan­sa hor­jui ja al­koi va­lit­taa tai poik­ke­si jopa epä­ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen kul­tais­ta va­sik­kaa pal­vo­maan. Jos­kus olen ih­me­tel­lyt, mik­si Raa­ma­tus­sa ker­ro­taan niin laa­jas­ti sii­tä, kuin­ka kan­sa oli tot­te­le­ma­ton­ta Ju­ma­lal­le.

Sa­don­kor­juu on Ju­ma­lan työ

Muis­tan lap­suu­des­ta­ni Sii­o­nin lau­lun, jon­ka sa­no­jen mer­ki­tys­tä en täy­sin ym­mär­tä­nyt. Lau­lus­sa teh­dään ti­liä Ju­ma­lal­le ja lau­le­taan, et­tä ”usein sirp­pi kä­dess´ sie­men­tä pel­toon vein”.

Her­ra lä­het­tää en­ke­lin­sä apuun

Al­ku­seu­ra­kun­nan ai­ka­na Ju­ma­la ava­si mo­nien ih­mis­ten sy­dä­mel­le oma­koh­tai­sen us­kon lah­jan. Mo­net apos­to­leis­ta jou­tui­vat vai­no­tuik­si, kos­ka he us­koi­vat ”suu au­ki” eli tun­nus­ti­vat us­kon ja ke­hot­ti­vat myös toi­sia us­ko­maan. Ku­nin­gas He­ro­dek­sel­la oli pal­jon val­taa, ja hä­nen käs­kys­tään apos­to­lei­ta otet­tiin kiin­ni, ran­gais­tiin, van­git­tiin ja ta­pet­tiin. Mo­net ih­mi­set pi­ti­vät He­ro­dek­sen toi­min­nas­ta.

Hen­gen he­del­mät oh­jaa­vat te­ke­mään hy­vää

Jee­sus va­roit­ti ope­tus­lap­si­aan vää­ris­tä pro­fee­tois­ta, jot­ka ovat kuin raa­te­le­via su­sia, vaik­ka tu­le­vat­kin lam­mas­ten vaat­teis­sa. Hän sa­noi, et­tä hei­dät tun­nis­taa he­del­mis­tä: “Ei­hän or­jan­tap­pu­rois­ta koo­ta ry­pä­lei­tä ei­kä oh­dak­keis­ta vii­ku­noi­ta. Hyvä puu te­kee hy­viä he­del­miä, huo­no puu kel­vot­to­mia he­del­miä.” (Matt. 7:15–20.)

Kris­tus, kai­ken ydin

Mikä elä­mäs­sä­si on kaik­kein tär­kein­tä? Elä­män kul­kies­sa suun­ni­tel­mien mu­kaan tär­keim­mät asi­at jää­vät eh­kä vä­hem­mäl­le huo­mi­ol­le.

Jä­tän tei­dät Ju­ma­lan hal­tuun

Ys­tä­vis­tä tai tu­tuis­ta ero­tes­sa hei­dät hy­väs­tel­lään. Sii­hen on mo­nia ta­po­ja: Jos­kus hei­lau­te­taan kät­tä ja sa­no­taan ”hei”. Us­ko­vai­sil­la on ta­pa­na jät­tää toi­sen­sa ”Ju­ma­lan rau­haan”.