Ole mi­nul­le kal­lio

Mitä si­nul­le nou­see mie­leen, kun ajat­te­let kal­li­o­ta? Omis­sa mie­li­ku­vis­sa­ni kal­lio on jo­tain jär­käh­tä­mä­tön­tä ja py­sy­vää, luo­tet­ta­vaa.

Ju­ma­la pal­ve­lee seu­ra­kun­taa sa­nal­laan

Mie­tin usein ko­ti­kir­kos­sa­ni Kor­pi­lah­del­la sen men­nei­syyt­tä. Ku­vit­te­len, kuin­ka va­jaa kak­si­sa­taa vuot­ta sit­ten Kor­pi­lah­den syr­jä­ky­län asu­kas on tul­lut kirk­koon. Ai­kan­sa met­sä­pol­ku­ja tai­val­let­tu­aan va­el­ta­ja on saa­nut nä­ky­viin­sä kir­kon­mä­en ja sen hui­pul­la si­jait­se­van mah­ta­van ra­ken­nuk­sen. Mil­tä­hän ma­ta­lan, mus­tu­neen sa­vu­pir­tin asuk­kaas­ta on tun­tu­nut as­tua suu­reen ja va­loi­saan kirk­koon, jon­ka ku­po­li nou­see kym­me­nien met­rien kor­keu­teen?

Luo­tan si­nun ar­moo­si

Ih­mi­set saat­ta­vat luo­kitel­la toi­si­aan saa­vu­tus­ten, an­si­oit­ten, ase­man tai kou­lu­tuk­sen pe­rus­teel­la. Nuo­ruu­des­ta­ni muis­tan erään van­han pu­hu­ja­vel­jen, joka oli vä­hem­pi­o­sais­ten ih­mis­ten hyvä ys­tä­vä. Hän vie­rai­li myös van­ki­las­sa pi­tä­mäs­sä seu­ro­ja. Mo­net van­geis­ta­kin sai­vat kuul­la loh­dul­li­sen sa­no­man ja syn­tien an­teek­si an­ta­mi­sen evan­ke­liu­min.

Kun­nia kuu­luu Ju­ma­lal­le

Ur­hei­lus­sa par­haat kil­pai­li­jat pal­ki­taan yleen­sä mi­ta­leil­la ja po­kaa­leil­la. Kan­sain­vä­li­sis­sä ar­vo­kil­pai­luis­sa voit­ta­jan kun­ni­ak­si soi­te­taan kan­sal­lis­lau­lu, ja li­put ve­de­tään sal­koi­hin. Me­nes­ty­jät saa­vat suur­ta kun­ni­aa, ja tuot­ta­vat sitä myös omil­le ko­ti­mail­leen.

Us­ko an­taa ai­heen kii­tok­seen

Vuo­den vaih­tu­es­sa muis­tel­laan usein edel­li­sen vuo­den ta­pah­tu­mia ja en­na­koi­daan tu­le­vaa vuot­ta. Mitä on ta­pah­tu­nut ku­lu­neen vuo­den ai­ka­na? Mil­lai­sia kii­tok­sen ai­hei­ta päät­ty­nee­seen vuo­teen on si­säl­ty­nyt? Muis­tam­me­ko kiit­tää Ju­ma­laa saa­mas­tam­me hy­väs­tä?

Valo voit­taa pi­mey­den

Valo ja pi­meys ovat vas­ta­koh­ta­pa­ri, joka esi­tel­lään jo Raa­ma­tun al­ku­sa­nois­sa. Raa­mat­tua voi­daan lu­kea ku­vauk­se­na va­lon ja pi­mey­den tais­te­lus­ta, joka päät­tyy tai­vaal­li­ses­sa Je­ru­sa­le­mis­sa lois­ta­van kirk­kau­den voit­toon. Se on sa­mal­la ku­vaus­ta Ju­ma­lan kan­san elä­mäs­tä, jos­sa maal­li­nen ja hen­gel­li­nen to­del­li­suus li­mit­ty­vät toi­siin­sa.

Jee­suk­sen syn­ty­mä vah­vis­taa toi­voa

Apos­to­li Paa­va­li kir­joit­ti, et­tä Jee­sus tuli vah­vis­ta­maan isil­le an­ne­tut lu­pauk­set osoit­taak­seen, et­tä Ju­ma­la py­syy sa­nas­saan (Room. 15:8–13). Jee­suk­ses­sa täyt­tyi­vät Van­han tes­ta­men­tin ajan us­ko­vai­sil­le an­ne­tut lu­pauk­set Mes­si­aas­ta, joka tu­lee va­paut­ta­maan kan­san­sa or­juu­des­ta eli syn­nin val­las­ta ja murs­kaa­maan käär­meen eli sie­lun­vi­hol­li­sen val­lan. Jee­sus it­se sa­noi, et­tei hän tul­lut ku­mo­a­maan kir­joi­tuk­sia vaan to­teut­ta­maan ne (Matt. 5:17).

Evan­ke­liu­mi ker­too Ju­ma­lan sa­lai­suu­den

Lap­se­na mi­nua kiin­nos­ti­vat seik­kai­lu­kir­jat. Eri­tyi­sen kiin­nos­ta­via oli­vat Enid Bly­to­nin Vii­sik­ko- ja Sa­lai­suus-kir­jat. Niis­sä tai­ta­vat lap­siet­si­vät rat­kai­si­vat mo­nen­lai­sia sa­lai­suuk­sia eli mys­tee­rei­tä. Eri­tyi­ses­ti mie­leen jäi, et­tä ret­kil­le pa­kat­tiin usein mu­kaan kak­ku­ja ja va­nuk­kai­ta. Oli­pa heil­lä eri­no­mai­sia mat­ka­e­väi­tä!

Her­ran huo­nees­sa jo­kai­nen pal­ve­lee lah­joil­laan

En­nen it­se­pal­ve­lu­myy­mä­löi­tä kau­pois­sa oli myy­jiä, jot­ka luo­vut­ti­vat asi­ak­kail­le näi­den pyy­tä­mät ta­va­rat. Myy­jät oli ope­tet­tu ky­sy­mään ”kuin­ka voin pal­vel­la?”. Työn­te­ki­jä il­mai­si näin ha­lun­sa pal­vel­la asi­a­kas­ta.

On hyvä py­säh­tyä ja le­vä­tä

Lap­se­na saat­toi suo­ras­taan pe­lot­taa, kun ajat­te­li et­tä Tai­vaan Isä nä­kee kaik­ki­al­le, vaik­ka oli­sim­me pii­los­sa pi­me­äs­sä huo­nees­sa. Tuol­lai­seen pel­koon saat­taa vai­kut­taa se, jos ko­kee omas­sa­tun­nos­saan, et­tä on toi­mi­nut vää­rin ja oma­tun­to kol­kut­taa.