Synnin orjuus vie vapauden

Sa­nal­la va­paus on hy­vin myön­tei­nen sävy. Ar­vos­tam­me muun mu­as­sa sa­nan­va­paut­ta, va­paa­ta isän­maa­ta, us­kon­non­va­paut­ta ja ko­koon­tu­mis­va­paut­ta. Kaik­ki edel­lä mai­ni­tut ovat kris­ti­tyn elä­mäs­sä vaa­li­mi­sen ar­voi­sia, mut­ta tär­kein­tä on elä­vän us­kon tuo­ma va­paus Kris­tuk­ses­sa.

Mammonan palvonnan takana on sielunvihollinen

Ke­ho­tus ol­la ko­ko­a­mat­ta aar­tei­ta maan pääl­le voi säp­säyt­tää ke­räi­li­jöi­tä. Kris­tit­ty­kö ei sai­si ke­räil­lä it­se tär­ke­ä­nä pi­tä­mään­sä, ku­ten per­ho­sia, muu­mi­mu­ke­ja tai pos­ti­merk­ke­jä? En­tä on­ko vää­rin os­taa osak­kei­ta ja kas­vat­taa va­ral­li­suut­taan?

Mistä sinä olet kiitollinen tänään?

Tu­le­van sun­nun­tain ai­he kirk­ko­vuo­des­sa on kii­tol­li­suus. Raa­ma­tun­teks­tit pu­hu­vat kiit­tä­mi­ses­tä ja kiit­tä­mät­tö­myy­des­tä. Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tin edel­lä Jee­sus soi­maa Ga­li­le­an kau­pun­ke­ja sii­tä, kun ne ei­vät ym­mär­tä­neet et­sik­ko­ai­kaan­sa. Jee­sus oli teh­nyt suu­ria voi­ma­te­ko­ja kau­pun­geis­sa, mut­ta ih­mi­set ei­vät us­ko­neet. He eli­vät il­man kii­tol­lis­ta miel­tä.

Usko vaikuttaa halun tehdä hyvää lähimmäiselle

Suu­rin­ta lä­him­mäi­sen­rak­kaut­ta on pu­hua toi­sil­lem­me hy­väs­tä Ju­ma­las­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta.

Jeesus parantaa yhä syntisairaita

Jee­sus tuli maa­il­maan, jot­ta hen­gel­li­ses­ti so­ke­at voi­si­vat evan­ke­liu­min voi­mal­la pa­ran­tua syn­ti­sai­rau­des­taan ja pääs­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­nan asuk­kaik­si.

Pääsiäisen sanoma elää syksylläkin

Pää­si­äi­sen Her­ra ja Ku­nin­gas, Jee­sus Kris­tus, elää omien­sa kes­kel­lä täl­lä­kin het­kel­lä. Heil­lä on val­ta saar­na­ta an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mia, jon­ka us­ko­mal­la pää­see ker­ran ian­kaik­ki­seen elä­mään, tai­vaa­seen.

Armon ja vapauden valtakunta

Jee­sus pu­hui vä­ki­jou­kol­le sii­tä, mi­ten fa­ri­seuk­set ja lai­no­pet­ta­jat opet­ti­vat Ju­ma­lan sa­naa, mut­ta ei­vät it­se elä­neet ope­tuk­sen mu­kai­ses­ti.

Jumala etsii kadonnutta

Ju­ma­la voi an­taa us­kon lah­jan ka­dot­ta­neel­le tai ko­ko­nai­sel­le kan­sa­kun­nal­le eri­tyi­sen et­sik­ko­a­jan, jol­loin hän kut­suu ih­mi­siä ta­kai­sin yh­tey­teen­sä. Kut­su pa­ran­nuk­seen on kui­ten­kin ai­na hen­ki­lö­koh­tai­nen.

Jumala antaa viisauden tehtävien hoitamiseen

Jee­sus esit­tää ope­tus­lap­sil­leen ver­tauk­sen isän­tään­sä odot­ta­vas­ta pal­ve­li­jas­ta. Sen avul­la hän ke­hot­taa seu­raa­ji­aan ole­maan val­mii­na, sil­lä Ih­mi­sen Poi­ka pa­laa het­kel­lä, jota ku­kaan ei voi aa­vis­taa.

Kallio on turvallinen perusta

Tä­män vii­kon evan­ke­liu­mi­teks­ti on vuo­ri­saar­nan lo­pus­sa. Vuo­ri­saar­na al­kaa Jee­suk­sen ku­vauk­sel­la sii­tä, mil­lai­sia ovat au­tu­aat eli Ju­ma­lal­le kel­paa­vat ih­mi­set. Vuo­ri­saar­nan lo­pus­sa Jee­sus pu­huu sii­tä, et­tä kai­kil­la ih­mi­sil­lä on mah­dol­li­suus va­li­ta elä­män ja kuo­le­man, siu­nauk­sen ja ki­rouk­sen vä­lil­tä. Van­has­sa Kris­ti­no­pis­sa ope­te­taan, et­tä elä­mäm­me kal­lein asia on Ju­ma­lan ja Va­pah­ta­jam­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen tun­te­mi­nen ja Ju­ma­lan lap­sek­si pää­se­mi­nen. Ver­tauk­sel­la kah­des­ta ra­ken­ta­jas­ta Jee­sus ke­hot­taa mei­tä tu­le­maan Ju­ma­lan lap­sik­si ja py­sy­mään sii­nä osas­sa.