Mat­ti Hyry

Vain hän, joka on saa­nut syn­tin­sä an­teek­si, voi opet­taa tie­tä tai­vaa­seen.

Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus puh­dis­taa temp­pe­lin aja­en ulos ra­han­vaih­ta­jat ja uh­rie­läin­ten kaup­pi­aat. Sen teh­ty­ään hän sa­noo: ”Äl­kää teh­kö isä­ni ta­los­ta mark­ki­na­paik­kaa!” (Joh. 2:16.) Nyt Jee­sus käy fa­ri­seuk­sen ja suu­reen neu­vos­toon kuu­lu­van Ni­ko­de­mok­sen kans­sa kes­kus­te­lun, jon­ka ai­hee­na on ih­mi­sen, Paa­va­lin sa­noin ”Py­hän Hen­gen temp­pe­lin” puh­taus. Ni­ko­de­mos tun­tee Jee­suk­sen te­ke­mät ih­me­te­ot ja on va­kuut­tu­nut, et­tä Ju­ma­la on hä­nen kans­saan.

Jee­suk­sen vas­taus Ni­ko­de­mok­sel­le on: ”To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti: jos ih­mi­nen ei syn­ny uu­des­ti yl­hääl­tä, hän ei pää­se nä­ke­mään Ju­ma­lan val­ta­kun­taa.” Ni­ko­de­mos on ih­meis­sään. Hän ky­syy: ”Mi­ten tämä on mah­dol­lis­ta?” Asi­aa voi­si ih­me­tel­lä myös näin: Syn­ty­mä on elä­män edel­ly­tys. Mitä jär­keä on sa­noa kuol­leel­le, et­tä si­nun täy­tyy syn­tyä uu­del­leen? Ei­hän kuol­lut kuu­le ei­kä ky­ke­ne mi­hin­kään te­ke­mi­seen tai ryh­ty­mi­seen, kos­ka on kuol­lut.

Ju­ma­la saa kai­ken ai­kaan

Yl­hääl­tä syn­ty­mi­nen Jee­suk­sen sa­nas­sa tar­koit­taa Ju­ma­las­ta syn­ty­mis­tä. Vain Ju­ma­la voi saa­da ai­kaan uu­den elä­män. Sa­moin hen­gel­li­nen elä­mä, us­ko ja si­säi­nen puh­taus ovat mah­dol­li­sia ai­no­as­taan si­ten, et­tä Ju­ma­la saa kai­ken ai­kaan.

Jee­sus opet­taa heti jul­ki­sen toi­min­tan­sa alus­sa, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on tul­lut lä­hel­le; teh­kää pa­ran­nus ja us­ko­kaa evan­ke­liu­mi. Ke­ho­tus pa­ran­nuk­seen kuu­los­taa pal­jon hel­pom­mal­ta kuin käs­ky syn­tyä uu­del­leen. Kyse on kui­ten­kin poh­jim­mil­taan sa­mas­ta asi­as­ta. Ih­mi­nen ei voi omal­la pää­tök­sel­lään tai ryh­dis­täy­ty­mi­sel­lään syn­nyt­tää it­ses­sään hen­gel­lis­tä elä­mää. Mut­ta Ju­ma­la voi.

He­se­kie­lin kir­jas­sa (36:25–26) on pro­fe­tia pe­las­tuk­sen ajas­ta, joka oli var­mas­ti tut­tu myös Ni­ko­de­mok­sel­le. ”Minä vih­mon tei­dän pääl­len­ne puh­das­ta vet­tä, niin et­tä te puh­dis­tut­te. Minä an­nan teil­le uu­den sy­dä­men ja tei­dän si­sim­pään­ne uu­den hen­gen. Minä otan tei­dän rin­nas­tan­ne ki­vi­sy­dä­men pois ja an­nan ti­lal­le elä­vän sy­dä­men.”

Rak­kaus lan­gen­nut­ta ih­mis­tä koh­taan

Pe­las­tus­ta täy­del­li­ses­ti Ju­ma­lan työ­nä ja ar­mo­na ku­vaa Jee­suk­sen ope­tus tuu­les­ta: “Tuu­li pu­hal­taa mis­sä tah­too. Sinä kuu­let sen hu­mi­nan, mut­ta et tie­dä, mis­tä se tu­lee ja min­ne se me­nee. Sa­moin on jo­kai­sen Hen­ges­tä syn­ty­neen lai­ta.” Jo­kai­nen, joka on syn­ty­nyt Ju­ma­lan lap­sek­si, on sitä Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta ja sama hen­ki yh­dis­tää us­ko­vat toi­siin­sa. Ju­ma­laa em­me voi hal­li­ta, em­me­kä hä­nen aja­tuk­si­aan ta­voit­taa. Sen tie­däm­me, et­tä Ju­ma­lan pe­las­ta­va toi­min­ta on seu­raus hä­nen rak­kau­des­taan lan­gen­nut­ta ih­mis­tä koh­taan.

Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min alus­sa sa­no­taan, et­tä kaik­ki syn­tyy Sa­nan voi­mal­la ja mi­kään, mikä on syn­ty­nyt, ei ole syn­ty­nyt il­man hän­tä (Joh.1:3). Myös us­ko syn­tyy ja Ju­ma­lan lap­sek­si syn­ny­tään Sa­nan vai­ku­tuk­ses­ta ja voi­mal­la. ”Kai­kil­le, jot­ka ot­ti­vat hä­net vas­taan, hän an­toi oi­keu­den tul­la Ju­ma­lan lap­sik­si” (Joh. 1:12). Vii­ni­köyn­nös-ver­tauk­ses­saan Jee­sus sa­noo: “Te olet­te puh­taat, sil­lä se sana, jon­ka teil­le pu­hun on puh­dis­ta­nut tei­dät” (Joh. 15:3). Uu­des­ti­syn­ty­mi­sen kuva on myös täs­sä. Kuol­lut ok­sa ok­sas­te­taan vii­ni­puu­hun ja se saa uu­den elä­män osa­na puu­ta.

Jee­suk­sen kes­kus­te­lu Ni­ko­de­mok­sen kans­sa on myös rak­kaut­ta. Jee­sus tor­juu fa­ri­seus­ten kä­si­tyk­sen sii­tä, et­tä ih­mi­nen ky­ke­nee omal­la pää­tök­sel­lään löy­tä­mään Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ja ole­maan Ju­ma­lan edes­sä puh­das. Jee­suk­sen ope­tuk­sen mu­kaan to­del­li­nen ”Is­ra­e­lin opet­ta­ja” on sel­lai­nen, joka on uu­des­ti­syn­ty­nyt yl­hääl­tä. Vain hän voi opet­taa tie­tä tai­vaa­seen.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti: Joh. 3:1–15

Raa­mat­tu 1992: Fa­ri­seus­ten jou­kos­sa oli Ni­ko­de­mos-ni­mi­nen mies, juu­ta­lais­ten neu­vos­ton jä­sen. Hän tuli yöl­lä Jee­suk­sen luo ja sa­noi: ”Rab­bi, me tie­däm­me, et­tä sinä olet Ju­ma­lan lä­het­tä­mä opet­ta­ja. Ei ku­kaan pys­ty te­ke­mään sel­lai­sia tun­nus­te­ko­ja kuin sinä, el­lei Ju­ma­la ole hä­nen kans­saan.”Jee­sus vas­ta­si hä­nel­le: ”To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti: jos ih­mi­nen ei syn­ny uu­des­ti, yl­hääl­tä, hän ei pää­se nä­ke­mään Ju­ma­lan val­ta­kun­taa.” Ni­ko­de­mos ky­syi: ”Mi­ten joku voi­si van­ha­na syn­tyä? Mi­ten joku voi­si men­nä ta­kai­sin äi­tin­sä koh­tuun ja syn­tyä toi­sen ker­ran?” Jee­sus vas­ta­si: ”To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti: jos ih­mi­nen ei syn­ny ve­des­tä ja Hen­ges­tä, hän ei pää­se Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Mikä on syn­ty­nyt li­has­ta, on li­haa, mikä on syn­ty­nyt Hen­ges­tä, on hen­keä. Älä kum­mek­su sitä, et­tä sa­noin si­nul­le: ’Tei­dän täy­tyy syn­tyä uu­des­ti.’ Tuu­li pu­hal­taa mis­sä tah­too. Sinä kuu­let sen hu­mi­nan, mut­ta et tie­dä, mis­tä se tu­lee ja min­ne se me­nee. Sa­moin on jo­kai­sen Hen­ges­tä syn­ty­neen lai­ta.” ”Mi­ten tämä kaik­ki on mah­dol­lis­ta?” Ni­ko­de­mos ky­syi. Jee­sus vas­ta­si: ”Et­kö sinä, Is­ra­e­lin opet­ta­ja, ym­mär­rä sitä? To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti: me pu­hum­me mitä tie­däm­me ja to­dis­tam­me sii­tä mitä olem­me näh­neet, mut­ta te et­te ota vas­taan mei­dän to­dis­tus­tam­me. Jos te et­te us­ko, kun pu­hun teil­le tä­män maa­il­man asi­ois­ta, kuin­ka voi­sit­te us­koa, kun pu­hun tai­vaal­li­sis­ta! Ku­kaan ei ole nous­sut tai­vaa­seen, pait­si hän, joka on tai­vaas­ta tän­ne tul­lut: Ih­mi­sen Poi­ka. Niin kuin Moo­ses au­ti­o­maas­sa nos­ti käär­meen kor­ke­al­le, niin on myös Ih­mi­sen Poi­ka ko­ro­tet­ta­va, jot­ta jo­kai­nen, joka us­koo hä­neen, sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män.”

Bib­lia: Niin oli yk­si mies Pha­ri­se­a­lai­sis­ta, Ni­ko­de­mus ni­mel­tä, Juu­da­lais­ten ylim­mäi­nen. Se tuli yöl­lä Je­suk­sen tykö ja sa­noi hä­nel­le: Mes­ta­ri, me tie­däm­me, et­tä sinä olet Ju­ma­las­ta opet­ta­jak­si tul­lut; sil­lä ei tai­da ken­kään nii­tä tun­nus­täh­tiä teh­dä, joi­ta sinä teet, jol­lei Ju­ma­la ole hä­nen kans­san­sa. Je­sus vas­ta­si ja sa­noi hä­nel­le: to­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti sa­non minä si­nul­le: el­lei joku vas­tuu­des­ta syn­ny, ei hän tai­da Ju­ma­lan val­ta­kun­taa näh­dä. Ni­ko­de­mus sa­noi hä­nel­le: kuin­ka tai­taa ih­mi­nen van­ha­na syn­tyä? Tai­taa­ko hän äi­tin­sä koh­tuun jäl­leen men­nä, ja syn­tyä? Je­sus vas­ta­si: to­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti sa­non minä si­nul­le: el­lei joku syn­ny ve­des­tä ja Hen­ges­tä ei hän tai­da Ju­ma­lan val­ta­kun­taan si­säl­le tul­la. Mitä li­has­ta syn­ty­nyt on, se on liha, ja mitä Hen­ges­tä syn­ty­nyt on se on hen­ki. Älä ih­met­te­le, et­tä minä sa­noin si­nul­le: tei­dän pi­tää uu­des­ta syn­ty­män. Tuu­li pu­hal­taa, kus­sa hän tah­too, ja sinä kuu­let hä­nen hu­mun­sa, ja et tie­dä, mis­tä hän tu­lee taik­ka ku­hun­ka hän me­nee: näin on jo­kai­nen, joka Hen­ges­tä syn­ty­nyt on. Vas­ta­si Ni­ko­de­mus ja sa­noi hä­nel­le: kuin­ka ne tai­ta­vat ta­pah­tua? Je­sus vas­ta­si ja sa­noi hä­nel­le: sinä olet mes­ta­ri Is­ra­e­lis­sa, ja et näi­tä tie­dä! To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti sa­non minä si­nul­le: me pu­hum­me, mitä me tie­däm­me, ja to­dis­tam­me, mitä me nä­em­me, ja et­te ota vas­taan mei­dän to­dis­tus­tam­me. Jos minä maal­li­sia teil­le sa­noin, ja et­te us­ko: kuin­ka te us­koi­sit­te, jos minä tai­vaal­li­sia teil­le sa­noi­sin? Ei as­tu ken­kään ylös tai­vaa­sen, vaan joka tai­vaas­ta as­tui alas, Ih­mi­sen Poi­ka, joka on tai­vaas­sa. Ja niin­kuin Mo­ses ylen­si kär­meen kor­ves­sa, niin myös Ih­mi­sen Poi­ka pi­tää ylen­net­tä­män. Et­tä jo­kai­nen, joka us­koo hä­nen pääl­len­sä, ei pidä huk­ku­man, mut­ta ijan­kaik­ki­sen elä­män saa­man.