Miksi joulua vietetään?

Jou­lu on juh­la, joka saa liik­keel­le ih­mi­siä ym­pä­ri maa­il­man. Jou­lun kris­til­li­nen pe­rin­ne ei ole kui­ten­kaan se, joka lii­kut­taa ih­mi­siä, vaan jou­lus­ta on tul­lut ku­lu­tuk­sen, kau­pal­li­suu­den ja viih­teen huip­pu­se­son­ki. Vii­meis­tään mar­ras­kuus­sa kaup­poi­hin tu­lee jou­lu­tee­ma. Jou­lu­ko­ris­teet, -lah­jat, -ruo­at ja -ta­va­rat täyt­tä­vät kau­pat ja ko­dit. Kai­ken pa­nos­tuk­sen ja ku­lu­tuk­sen pyör­teis­sä jou­lun al­ku­pe­räi­nen hen­gel­li­nen sa­no­ma on mo­nel­le etään­ty­nyt, jopa täy­sin unoh­tu­nut.

Uskon vastakohta on epäusko

Us­ko on kris­til­li­sen us­kon kes­kei­sin asia. Raa­ma­tun mu­kaan us­ko on sen to­del­li­suut­ta, mitä toi­vo­taan, sen nä­ke­mis­tä, mitä ei näh­dä (Hepr. 11:1). Toi­vo­mi­sen ja nä­ky­mät­tö­mien nä­ke­mi­sen li­säk­si us­koon kuu­luu luot­ta­mis­ta, us­kal­ta­mis­ta ja ojen­tau­tu­mis­ta sen mu­kai­ses­ti.

Kaikki on Jumalan lahjaa

On help­po sa­noa, et­tä kaik­ki on Ju­ma­lan lah­jaa, mut­ta mah­do­ton­ta kä­sit­tää, mitä kaik­kea se mer­kit­see. Kuin pin­ta­raa­pai­su­na voim­me aja­tel­la vaik­ka­pa maa­il­man­kaik­keu­den täh­ti­tie­teel­lis­tä mit­ta­kaa­vaa, maan­pääl­li­sen elä­män mik­ros­koop­pi­sen pie­niä ”ra­ken­nus­pa­li­koi­ta”, so­lu­jen ke­mi­al­li­sia re­ak­ti­oi­ta tai luon­non­la­kien vält­tä­mät­tö­myyt­tä. Kai­ken tä­män luo­ja ja yl­lä­pi­tä­jä on Ju­ma­la. Ju­ma­la on an­ta­nut meil­le jo­kai­sel­le myös ai­nut­laa­tui­set, yk­si­löl­li­set lah­jat, omat luon­teen­piir­teem­me ja per­soo­nal­li­suu­den.

Ilosanoma on yhä totta

Olet­ko tul­lut aja­tel­leek­si, et­tä mo­nis­sa yh­teis­kun­nan toi­min­nois­sa on jon­kin­lai­nen ta­voi­te saat­taa asi­at ku­ta­kuin­kin val­miik­si ai­na en­nen jou­lua ja ju­han­nus­ta?

Päämääränä arvokas vanhuus

Van­huu­teen va­rau­tu­mi­nen on osa nor­maa­lia elä­mää. Se on en­na­koin­tia ja suun­nit­te­lua hy­vän van­huu­si­än mah­dol­lis­ta­mi­sek­si. Moni va­rau­tuu van­huu­teen eri­lais­ten asu­mis­jär­jes­te­ly­jen avul­la ja et­sii rat­kai­su­ja ta­lou­den ja oi­keu­del­lis­ten asi­oi­den jär­jes­tä­mi­seen. Myös omas­ta ter­vey­des­tä ja so­si­aa­li­sis­ta suh­teis­ta huo­leh­ti­mi­nen on vas­tuul­lis­ta va­rau­tu­mis­ta van­huu­teen.

Toivolla on tärkeä tehtävä

Jos­kus mat­kan suun­nit­te­lu­vai­he voi osoit­tau­tua mu­ka­vam­mak­si kuin var­si­nai­nen to­teu­tu­nut mat­ka. Suun­nit­te­lun in­nos­tuk­ses­sa ei tun­ne­ta vä­sy­mis­tä, ei teh­dä vää­riä reit­ti­va­lin­to­ja, ko­e­ta sa­na­so­dan an­keut­ta tai pet­ty­mys­tä ma­ja­pai­kan suh­teen. Ker­ro­taan, et­tä psy­ko­a­na­lyy­tik­ko Carl Jung oli ra­ken­ta­nut Roo­man kau­pun­gis­ta it­sel­leen haa­ve­ku­van kai­kes­ta hy­väs­tä ei­kä sik­si us­kal­ta­nut läh­teä kos­kaan mat­kaan. Vain ker­ran hän roh­kais­tui lip­pu­luu­kul­le as­ti, jol­loin pyör­tyi. Unel­mas­ta oli tul­lut hä­nel­le epä­re­a­lis­ti­nen haa­ve­ku­va.

Vuositeemassa kiteytyy luottamus huolenpitoon

Isä mei­dän -ru­kouk­sen tut­tu pyyn­tö ”Ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si” on SRK:n vies­tin­nän tee­ma al­ka­nee­na vuon­na. Tä­män kris­ti­nus­kon eh­kä tun­ne­tuim­man ru­kouk­sen Jee­sus opet­ti Vuo­ri­saar­nas­sa ope­tus­lap­sil­leen ja sen myö­tä meil­le jo­kai­sel­le (Matt. 6).

Elävä kristillisyys on sydämen kristillisyyttä

Ju­ma­la on pai­na­nut ih­mi­sen sy­dä­meen kai­puun Ju­ma­lan puo­leen. Kaik­ki­na ai­koi­na ja kai­kis­sa kult­tuu­reis­sa se on nä­ky­nyt kor­ke­am­man voi­man et­si­mi­se­nä ja pal­vo­mi­se­na. Ny­kyi­nen tie­tee­seen no­jaa­va ih­mi­nen­kään ei pys­ty tätä kai­puu­ta pois­ta­maan. Kai­puun ai­heut­taa sie­lu, jon­ka Ju­ma­la luo­mi­ses­sa aset­ti ih­mi­sen sy­dä­meen.

Hengellinen kuolema on ajallista kuolemaa vakavampi asia

Maam­me yh­teis­kun­nal­lis­ta kes­kus­te­lua lei­maa­vat par­hail­laan mo­net yk­si­lön va­pau­teen ja oi­keuk­siin liit­ty­vät ky­sy­myk­set. Abort­ti­lain ja trans­lain muu­to­se­si­tyk­set ovat täs­tä hy­viä esi­merk­ke­jä. Ne saa­vat ai­kaan häm­men­nys­tä ja voi­mak­kai­ta­kin mie­li­pi­tei­tä. Myös kirk­ko käy omaa kes­kus­te­lu­aan ja ar­vo­poh­din­taan­sa muun mu­as­sa sa­maa su­ku­puol­ta ole­vien avi­o­liit­toon vih­ki­mi­ses­tä.

Parannus on lähtöisin Jumalasta

Ih­mi­nen ei it­se ky­ke­ne saa­maan ai­kaan elä­vää us­koa. Vaik­ka sa­no­taan, et­tä ”hän teki pa­ran­nuk­sen”, on sub­jek­ti eli toi­mi­ja ai­na Ju­ma­la. Ih­mi­nen on puo­les­taan ob­jek­ti, lah­jan eli pa­ran­nuk­sen ar­mon vas­taa­not­ta­ja. Tätä kal­li­sar­vois­ta lah­jaa ih­mi­nen ei voi edes omin voi­min vas­taa­not­taa, vaan halu pa­ran­nuk­seen on se­kin Ju­ma­lan vai­kut­ta­maa. Elä­vän us­kon löy­ty­mis­tä ku­vaa hy­vin to­te­a­mus: ”Hän sai pa­ran­nuk­sen ar­mon”.