Oletko tullut ajatelleeksi, että monissa yhteiskunnan toiminnoissa on jonkinlainen tavoite saattaa asiat kutakuinkin valmiiksi aina ennen joulua ja juhannusta?
Vanhuuteen varautuminen on osa normaalia elämää. Se on ennakointia ja suunnittelua hyvän vanhuusiän mahdollistamiseksi. Moni varautuu vanhuuteen erilaisten asumisjärjestelyjen avulla ja etsii ratkaisuja talouden ja oikeudellisten asioiden järjestämiseen. Myös omasta terveydestä ja sosiaalisista suhteista huolehtiminen on vastuullista varautumista vanhuuteen.
Joskus matkan suunnitteluvaihe voi osoittautua mukavammaksi kuin varsinainen toteutunut matka. Suunnittelun innostuksessa ei tunneta väsymistä, ei tehdä vääriä reittivalintoja, koeta sanasodan ankeutta tai pettymystä majapaikan suhteen. Kerrotaan, että psykoanalyytikko Carl Jung oli rakentanut Rooman kaupungista itselleen haavekuvan kaikesta hyvästä eikä siksi uskaltanut lähteä koskaan matkaan. Vain kerran hän rohkaistui lippuluukulle asti, jolloin pyörtyi. Unelmasta oli tullut hänelle epärealistinen haavekuva.
Isä meidän -rukouksen tuttu pyyntö ”Tapahtukoon sinun tahtosi” on SRK:n viestinnän teema alkaneena vuonna. Tämän kristinuskon ehkä tunnetuimman rukouksen Jeesus opetti Vuorisaarnassa opetuslapsilleen ja sen myötä meille jokaiselle (Matt. 6).
Jumala on painanut ihmisen sydämeen kaipuun Jumalan puoleen. Kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa se on näkynyt korkeamman voiman etsimisenä ja palvomisena. Nykyinen tieteeseen nojaava ihminenkään ei pysty tätä kaipuuta poistamaan. Kaipuun aiheuttaa sielu, jonka Jumala luomisessa asetti ihmisen sydämeen.
Maamme yhteiskunnallista keskustelua leimaavat parhaillaan monet yksilön vapauteen ja oikeuksiin liittyvät kysymykset. Aborttilain ja translain muutosesitykset ovat tästä hyviä esimerkkejä. Ne saavat aikaan hämmennystä ja voimakkaitakin mielipiteitä. Myös kirkko käy omaa keskusteluaan ja arvopohdintaansa muun muassa samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisestä.
Ihminen ei itse kykene saamaan aikaan elävää uskoa. Vaikka sanotaan, että ”hän teki parannuksen”, on subjekti eli toimija aina Jumala. Ihminen on puolestaan objekti, lahjan eli parannuksen armon vastaanottaja. Tätä kallisarvoista lahjaa ihminen ei voi edes omin voimin vastaanottaa, vaan halu parannukseen on sekin Jumalan vaikuttamaa. Elävän uskon löytymistä kuvaa hyvin toteamus: ”Hän sai parannuksen armon”.
Syntiinlankeemuksessa koko ihmiskunta tuli osalliseksi perisynnistä. Jumala oli kieltänyt ensimmäistä ihmisparia syömästä hyvän ja pahan tiedon puusta (1. Moos. 2: 17). Käärmeen houkuttelemana he kuitenkin söivät, lankesivat syntiin. Samassa he huomasivat olevansa alasti (1. Moos. 3: 6–7). Paratiisin kauneus rikkoutui, heidät karkotettiin sieltä ja ihmisen kohtaloksi tuli tehdä työtä otsansa hiessä (1. Moos. 3: 19,23).
Eräs läheiseni lähettää sunnuntaiaamuisin suvun viestiryhmään toivotuksen ”Hyvää pyhää”. Hän liittää viestiin kyseisen sunnuntain aiheeseen liittyvän raamatunlauseen tai rukouksen. Pidän tätä arvokkaana, kauniina ja nykyaikaan sopivana tapana muistuttaa lepopäivän erityisyydestä.
Yhteiskunnassamme on nostettu julkiseen keskusteluun monia sellaisia aiheita, jotka vielä pari vuosikymmentä sitten olivat usein tabuja ja vaiettuja. Avoimen keskustelukulttuurin ansiota on se, että enää ei tarvitse pelätä joutuvansa leimatuksi, jos oma elämä ei aina kuljekaan ennalta suunniteltuja polkuja. Väsymisestä, mielenterveysongelmista tai sairauksista saa ja voi puhua, halutessaan jopa julkisesti. Psykoterapiakeskus Vastaamon taannoisen tietomurron aikaan monet suomalaiset kertoivat sosiaalisessa mediassa käyneensä terapiassa. He halusivat viestittää, että terapiassa käyminen on nykyaikana tavallista ja jopa suotavaa.
Sydämen usko on SRK:n viestinnän teema alkaneelle vuodelle 2022. Sanapari on tuttu, sillä se löytyy Raamatusta. Apostoli Paavali kirjoittaa Roomassa asuville Jumalan lapsille näin: ”Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen” (Room. 10:10).
Syrjäytyminen on yksi suomalaisen yhteiskunnan merkittävistä haasteista. Sillä tarkoitetaan yhteiskunnallista huono-osaisuutta, joka voi olla seurausta muun muassa työttömyydestä, köyhyydestä, päihteistä tai mielenterveysongelmista. Syrjäytymisen kohdalla puhutaan usein osattomuudesta, joka viestii siitä, että ihminen ei enää kykene täysipainoisesti osallistumaan yhteiskunnan toimintoihin. Valitettavaa on, että syrjäytyminen on usein myös ylisukupolvista eli se saattaa siirtyä vanhemmilta lapsille.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys