Ko­ti­sii­o­nin työs­sä yh­tei­sen asi­an ää­rel­lä

Sii­o­nin työs­sä tar­vi­taan mo­nen­lai­sia lah­jo­ja, sil­lä teh­tä­vät­kin ovat mo­net. On ol­ta­va joku, joka ra­ken­taa ja yl­lä­pi­tää seu­ro­jen pi­toon tar­vit­ta­vat ti­lat. Sa­moin hän, joka opet­taa ja saar­naa Ju­ma­lan sa­naa. On työ­teh­tä­viä heil­le, jot­ka mah­dol­lis­ta­vat kuu­le­mi­sen etääl­lä­kin seu­ra­pai­kas­ta. Tär­ke­ää on kan­taa huol­ta niin ko­ti­sii­o­nin ta­lou­des­ta kuin toi­min­nan suun­nit­te­lus­ta­kin. Mil­lai­sia seu­ra­ti­lai­suu­det oli­si­vat­kaan, jos pai­kal­la ei oli­si sä­es­tä­jää, esi­lau­la­jaa tai seu­rai­sän­tää? Kai­kil­la eri työ­teh­tä­vil­lä on sama pää­mää­rä, mah­dol­lis­taa Ju­ma­lan sa­nan kuu­le­mi­nen.

Us­ko tu­lee kuu­los­ta

Vii­me kuu­kau­det ovat näyt­täy­ty­neet elä­mäs­säm­me mo­nin ta­voin poik­keuk­sel­li­se­na ai­ka­na. Myös seu­rois­sa käy­mi­nen on saa­nut ko­ro­na­pan­de­mi­an ai­ka­na uu­sia mer­ki­tyk­siä. Pe­rin­tei­nen yh­del­lä kool­la ole­mi­nen vaih­tui vä­lil­lä seu­ro­jen kuun­te­le­mi­seen ne­tis­tä ja ra­di­os­ta. On suu­ri Ju­ma­lan siu­naus, et­tä seu­ra­tar­jon­taa on ol­lut run­saas­ti. Kii­tos kuu­luu mo­nil­le si­sa­ril­le ja vel­jil­le, jot­ka ovat mah­dol­lis­ta­neet seu­rat poik­keu­so­lo­suh­teis­sa­kin.

Lii­kun­ta on hyvä, mut­tei tär­kein asia

Van­ha sa­non­ta ”Ter­ve sie­lu ter­vees­sä ruu­miis­sa” on pe­räi­sin roo­ma­lai­sel­ta ru­noi­li­jal­ta lä­hes kah­den vuo­si­tu­han­nen ta­kaa. Aja­tus on edel­leen ajan­koh­tai­nen ja roh­kai­see hoi­ta­maan fyy­sis­tä ja hen­kis­tä hy­vin­voin­tia. Tä­hän liit­tyy lä­hei­ses­ti ak­tii­vi­nen lii­kun­ta hy­vän kun­non yl­lä­pi­tä­mi­sek­si.

Pyhä Hen­ki oh­jaa to­tuu­teen

Kris­ti­no­pin mu­kaan Ju­ma­lan ja Va­pah­ta­jan Jee­suk­sen Kris­tuk­sen tun­te­mi­nen ja Ju­ma­lan lap­sek­si pää­se­mi­nen on elä­mäm­me kal­lein asia. Vaik­ka us­ko on hen­ki­lö­koh­tai­nen, Kris­tuk­sen seu­raa­jat ko­ke­vat kes­ki­näis­tä yh­teyt­tä. Raa­mat­tu ker­too, kuin­ka al­ku­seu­ra­kun­ta eli kes­ki­näi­ses­sä rak­kau­des­sa. Tä­män sai ai­kaan Pyhä Hen­ki.

Koh­taan­ko lä­him­mäi­se­ni?

Raa­mat­tu pu­huu use­as­sa koh­das­sa lä­him­mäi­sen koh­taa­mi­ses­ta. Tun­ne­tuin näis­tä ope­tuk­sis­ta lie­nee ker­to­mus lau­pi­aas­ta sa­ma­ri­a­lai­ses­ta, joka aut­toi hä­tään jou­tu­nut­ta lä­him­mäis­tään. Ker­to­mus on kuva pe­las­ta­vas­ta Va­pah­ta­jas­ta, joka ei kä­ve­le kär­si­vän ih­mi­sen ohi. Kun Va­pah­ta­ja hoi­taa ih­mis­tä, on kyse täy­del­li­ses­tä koh­taa­mi­ses­ta.

Sa­no­man le­vit­tä­mi­nen on kes­keis­tä

Ai­ka ajoin on syy­tä py­säh­tyä tar­kas­te­le­maan Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työn pe­rus­teh­tä­vää. Sa­mal­la on tar­peen tun­nis­taa kun­kin ai­ka­kau­den il­mi­öi­tä ja toi­min­ta­ym­pä­ris­tös­sä ta­pah­tu­nei­ta muu­tok­sia. 2000-lu­vun voi­ma­kas tek­ni­nen ke­hi­tys on avan­nut uu­sia mah­dol­li­suuk­sia evan­ke­liu­min työl­le tie­don­ku­lun ja yh­tey­den­pi­don hel­pot­tu­es­sa. Toi­saal­ta maal­lis­tu­mis­ke­hi­tys ja kris­til­lis­ten ar­vo­jen mu­re­ne­mi­nen huo­les­tut­ta­vat.

Osal­li­suus on enem­män kuin yh­tei­söl­li­syys

Ih­mi­nen on luo­tu elä­mään tois­ten yh­tey­des­sä. Jo­kai­sel­le muo­tou­tuu elä­män­sä ai­ka­na oma ai­nut­laa­tui­nen elä­mä­nym­pä­ris­tön­sä ja so­si­aa­li­nen ver­kos­ton­sa, jos­sa hän ra­ken­taa elä­mään­sä suh­tees­sa toi­siin ih­mi­siin.

Us­ko suo­je­lee myrs­kyis­sä

Ter­veys on suu­ri Ju­ma­lan lah­ja. Se voi tun­tua elä­mäs­sä it­ses­tään­sel­vyy­del­tä. Sen ar­vo kir­kas­tuu usein vas­ta sil­loin, kun it­se tai joku lä­hei­nen sen me­net­tää. Jos­kus sai­raus tu­lee esil­le vä­hi­tel­len, toi­si­naan hy­vin äkil­li­ses­ti. Jo pie­ni, ohi­me­ne­vä­kin sai­raus kuor­mit­taa elä­mää.

Ar­mo ja to­tuus kuu­lu­vat yh­teen

Ai­ka, jos­sa eläm­me, ko­ros­taa su­vait­se­vai­suut­ta, me­nes­tys­tä ja roh­ke­aa it­sen­sä esil­le tuo­mis­ta. Vaa­ti­mat­to­mat ja ujot saat­ta­vat jää­dä var­joon ja mui­den jal­koi­hin. Su­vait­se­vai­suu­den esil­lä pi­tä­mi­ses­tä huo­li­mat­ta saa­te­taan ol­la hy­vin­kin ar­mot­to­mia vää­riin te­koi­hin jou­tu­nei­ta koh­taan. Täl­lais­ta ar­mot­to­muut­ta Raa­mat­tu ni­mit­tää oma­van­hurs­kau­dek­si.