Jou­luun val­mis­tau­tu­van ru­kous

Nel­jäs­tä ad­vent­ti­sun­nun­tais­ta vii­mei­nen lä­hes­tyy. Sen kir­kol­li­se­na ai­hee­na on Her­ran tu­le­mi­nen on lä­hel­lä. Tänä sun­nun­tai­na muis­te­taan las­ta odot­ta­vaa Ma­ri­aa, Her­ran äi­tiä. Va­pah­ta­jan äi­din odo­tus ja Ju­ma­lan kan­san jou­lun odo­tus kuu­lu­vat yh­teen.

Nöy­rä ih­mi­nen ar­vos­taa ja tar­vit­see toi­sia

Vii­me vuo­si­na nöy­ryy­den kä­si­te on nous­sut esil­le yl­lät­tä­väs­sä yh­tey­des­sä. Ta­lou­se­lä­män ja yri­tys­joh­don teh­tä­vis­sä on huo­mat­tu, et­tä nöy­ryys on joh­ta­jal­le ar­vo­kas omi­nai­suus. Työ­e­lä­mäs­sä ja eri­tyi­ses­ti sen esi­mies­teh­tä­vis­sä nöy­ryy­del­le on ky­syn­tää. On ha­vait­tu, et­tä hyvä joh­ta­ja an­taa muil­le ti­laa me­nes­tyä. Hän ei ko­ros­ta it­se­ään, vaan ar­vos­taa tois­ten työ­pa­nos­ta, aset­tuu toi­sen ase­maan ja ja­kaa kii­tos­ta.

Toi­mi­va yh­teis­kun­ta on ra­ken­net­tu luot­ta­muk­sen va­raan

Kan­sain­vä­li­ses­ti ver­tail­tu­na va­kaas­sa ja tur­val­li­ses­sa isän­maas­sam­me on il­men­nyt ajat­te­lua, jon­ka mu­kaan esi­val­taa vas­taan tu­lee tais­tel­la. Täl­lai­sen ajat­te­lun pe­rus­ta­na on kä­si­tys sii­tä, et­tä suo­ma­lai­nen yh­teis­kun­ta ei toi­mi jä­sen­ten­sä par­haak­si. Muu­al­la län­ti­ses­sä maa­il­mas­sa on näh­ty jopa konk­reet­ti­sia hyök­käyk­siä yh­teis­kun­ta­rau­haa vas­taan.

Riip­pu­vuus voi ol­la us­ko­vai­sen­kin ris­ti­nä

Eri­lais­ten riip­pu­vuuk­sien eli ad­dik­ti­oi­den mää­rä ih­mi­sil­lä on län­si­mai­sis­sa yh­teis­kun­nis­sa li­sään­ty­nyt voi­mak­kaas­ti vii­me vuo­si­kym­me­ni­nä. Ny­ky­maa­il­mas­sa on tar­jol­la ai­em­paa enem­män sel­lai­sia vi­rik­kei­tä, jot­ka voi­vat syn­nyt­tää riip­pu­vuu­den.

Va­pah­ta­ja ke­hot­ti koh­te­le­maan las­ta hy­vin

Lap­sen oi­keuk­sien viik­ko muis­tut­taa tänä vuon­na sii­tä, et­tä jo­kai­sel­la lap­sel­la on oi­keus hy­vään koh­te­luun. Vir­si 139 avaa sy­väl­li­sen nä­ky­män tä­hän ai­hee­seen: ”Ken lap­sen ot­taa hoi­vaan­sa, saa hoi­taa it­se Jee­sus­ta, vaan Her­ran tuo­mi­on se saa, ken lap­sen mie­len haa­voit­taa.”

Isän an­ta­ma kehu kan­taa

Isä, isi, is­kä, isuk­ki. Rak­kaal­la isäl­lä on mon­ta kut­su­ma­ni­meä. Ku­ten kut­su­ma­ni­met ovat mo­net, ovat kes­kel­läm­me elä­vät isät­kin mo­nen­lai­sia. Isien elä­män­ti­lan­teet ja ta­vat elää isyyt­tä to­dek­si vaih­te­le­vat. Ei ole­kaan yh­tä ai­no­aa oi­ke­aa ta­paa ol­la isä.

Pyhä Hen­ki avaa Ju­ma­lan sa­naa

Suo­men evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon piis­pat jul­kai­si­vat piis­pain­kir­jeen, jon­ka ai­he on kes­kei­nen: Raa­mat­tu ja kirk­ko. Piis­pain­kir­jei­den sar­jan avaa­va, rei­lun 40 si­vun mit­tai­nen pu­heen­vuo­ro kan­nus­taa Raa­ma­tun lu­ke­mi­seen niin seu­ra­kun­tia kuin yk­sit­täi­siä kris­tit­ty­jä­kin.

Toi­vo lä­hei­sen pa­luus­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­taan elää

Pa­ran­nuk­sen ar­mo ei kat­so ai­kaa ei­kä paik­kaa. Myös ko­ro­na-ai­ka­na on ol­lut pa­ran­nuk­sen­te­ki­jöi­tä, vaik­ka moni on ko­ke­nut myös sen, kun lä­hei­nen tai tut­tu luo­puu us­kos­taan.

Us­kon pe­rus­tus ei jär­ky

Mi­ten sinä us­kot? Mi­hin us­ko­si pe­rus­tuu? Täl­lai­sia ky­sy­myk­siä ky­sy­tään tä­nä­kin päi­vä­nä. Raa­mat­tu ke­hot­taa vas­taa­maan ky­sy­jäl­le, apos­to­li Pie­ta­rin neu­von mu­kai­ses­ti: ”Ol­kaa ai­na val­miit an­ta­maan vas­taus jo­kai­sel­le, joka ky­syy, mi­hin tei­dän toi­von­ne pe­rus­tuu” (1. Piet. 3:15). Täl­lai­seen ky­sy­myk­seen ly­hin mah­dol­li­nen vas­taus on Jee­sus.

Va­lin­to­ja tie­don pal­jou­den kes­kel­lä

Ke­hit­ty­neen in­for­maa­ti­o­tek­no­lo­gi­an myö­tä saa­ta­vil­la ole­van tie­don mää­rä on ra­ja­ton. Edes maa­il­man joh­ta­vien uu­tis­toi­mis­to­jen tuot­ta­mat uu­ti­set ei­vät tu­li­si lop­puun lu­e­tuik­si, vaik­ka nii­den lu­ke­mi­seen käyt­täi­si kai­ken va­paa-ai­kan­sa. Pu­hu­mat­ta­kaan vaik­ka­pa tie­de­maa­il­man tuot­ta­mis­ta jul­kai­suis­ta, val­ti­oi­den tal­len­ta­mis­ta ar­kis­to­ma­te­ri­aa­leis­ta tai yk­sit­täis­ten so­si­aa­li­sen me­di­an käyt­tä­jien ai­kaan saa­mas­ta in­for­maa­ti­os­ta. On osat­ta­va ra­ja­ta, mitä tie­toa tar­vit­see, min­kä­lais­ta si­säl­töä ha­lu­aa seu­ra­ta ja mi­hin ai­ka riit­tää.