Kesän suuriin seuroihin tarvitaan lisää työvoimaa

Su­vi­seu­rat ovat lä­hel­lä. Toi­vo juh­la­kau­pun­gin nou­se­mi­ses­ta Lo­pen Räys­kä­lään voi­mis­tuu päi­vä päi­väl­tä. Kah­den vuo­den tau­ko seu­ra­kan­san ko­koon­tu­mi­ses­sa on pit­kä ai­ka, jo­ten kent­tä­seu­ro­ja odo­te­taan nyt eri­tyi­sen har­taas­ti.

Oikeaa ja väärää tietoa

Tie­don­vä­li­tys ja eri­tyi­ses­ti oi­ke­an tie­don erot­ta­mi­nen vää­räs­tä kes­kus­te­lut­taa ajas­sam­me. Men­nei­nä vuo­si­kym­me­ni­nä jon­kin tie­don to­den­pe­räi­syyt­tä saa­tet­tiin pe­rus­tel­la sil­lä, et­tä tie­to oli pai­net­tu leh­teen tai to­dis­teek­si löy­tyi va­lo­ku­va.

Keskiössä seurat – voimien mukaan muuta toimintaa

Ke­vään yh­teis­työ­se­mi­naa­rit ovat koon­neet rau­ha­nyh­dis­tys­ten vä­keä kes­kus­te­le­maan kuu­lu­mi­sis­ta ja yh­tei­ses­tä työs­tä. Kes­ki­sen ja ete­läi­sen alu­een se­mi­naa­rit on jo pi­det­ty, poh­joi­sen alu­een väki ko­koon­tuu Ra­nu­al­le tu­le­va­na vii­kon­lop­pu­na.

Jumalan luoma ihminen vai ihmisen luoma Jumala?

”Mi­nun Ju­ma­la­ni on sel­lai­nen, joka hy­väk­syy kaik­ki ta­vat elää.” ”Us­kon kyl­lä Ju­ma­laan, mut­ta en niin kuin kirk­ko opet­taa.” ”En voi us­koa sel­lai­seen Ju­ma­laan, joka mää­räi­si jon­kun ih­mi­sen ka­do­tuk­seen.”

Jumalan rauhasta versoo levollinen luottamus

Täl­lä het­kel­lä moni ko­kee maa­il­man rau­hat­to­mak­si. Rau­ha puut­tuu konk­reet­ti­ses­ti siel­tä, mis­sä aseet pu­hu­vat. Ko­ro­na­pan­de­mi­an ai­ka­na myös yh­teis­kun­ta­rau­haa on ko­e­tel­tu, maa­il­mal­la suur­ten­kin pro­tes­tien kei­noin. Sa­moin rau­ha puut­tuu siel­tä, mis­sä ih­mi­nen on le­vo­ton ja ha­kee elä­mäl­leen tar­koi­tus­ta – jos­kus jopa it­sel­leen va­hin­gol­li­sin kei­noin.

Pahuus ei ole lähtöisin Jumalasta

Ih­mis­tä on mie­ti­tyt­tä­nyt läpi ai­ko­jen seu­raa­va Ju­ma­lan kaik­ki­val­tiu­teen liit­ty­vä ky­sy­mys: Jos Ju­ma­la on kaik­ki­val­ti­as ja hyvä, mik­si hän sal­lii pa­han? Tai toi­saal­ta, mik­si Ju­ma­la kaik­ki­val­tiu­des­saan ei pois­ta pa­haa maa­il­mas­ta? Tämä ky­sy­mys on mo­nen mie­les­sä myös tänä ai­ka­na, kun ih­mi­sen pa­huus ja jul­muus näyt­täy­ty­vät so­dan ku­vis­sa ja vies­teis­sä. Tätä ky­sy­mys­tä on poh­dit­tu myös te­o­lo­gi­as­sa, jos­sa sii­tä käy­te­tään ter­miä te­o­di­kea (kr. theos: ”Ju­ma­la”, dike: ”oi­keus”).

Uutistaukoja ja mieltä rauhoittavia sisältöjä

So­tau­u­tis­ten seu­raa­mi­nen on saa­nut mo­net poh­ti­maan, oli­si­ko omaa miel­tä hyvä suo­ja­ta lii­al­ta ne­ga­tii­vi­sel­ta vies­tin­näl­tä. Halu tie­tää, mitä maa­il­mas­sa ta­pah­tuu ja ym­mär­tää sitä, on luon­nol­li­nen. Sii­hen liit­tyy pyr­ki­mys hal­li­ta omaa elä­mää tie­don avul­la, vaik­ka tie­to saat­taa kiih­dyt­tää ja ah­dis­taa miel­tä.

Mikä tuo turvaa?

Itäi­ses­sä Eu­roo­pas­sa ovat par­hail­laan käyn­nis­sä laa­ja­mit­tai­set so­ta­toi­met – joi­den­kin ar­vi­oi­den mu­kaan laa­jim­mat sit­ten toi­sen maa­il­man­so­dan.

Opistot kristillisyyden työssä

Opis­to­työ on kris­til­li­syy­tem­me van­him­pia toi­min­ta­muo­to­ja. Pit­kään jat­ku­neet kes­kus­te­lut joh­ti­vat lä­hes sata vuot­ta sit­ten, vuon­na 1923, Yli­tor­ni­on kris­til­li­nen kan­sa­no­pis­ton pe­rus­ta­mi­seen. Sit­tem­min ny­kyi­set opis­tom­me nä­ki­vät päi­vän­va­lon.

Avioero satuttaa laajasti

Ti­las­to­kes­kuk­sen jul­kai­se­mien tie­to­jen mu­kaan vuon­na 2020 Suo­mes­sa sol­mit­tiin rei­lut 22 000 avi­o­liit­toa. Sa­ma­na ajan­jak­so­na noin 13 500 avi­o­liit­toa pää­tyi avi­oe­roon. Avi­oe­ron tuo­man su­run ja rik­ki­näi­syy­den mää­rää ei voi ti­las­toi­da. Ero­lu­vut kät­ke­vät si­säl­leen mo­nia ih­mis­koh­ta­loi­ta. Avi­oe­ro kos­ket­taa puo­li­soi­den li­säk­si myös laa­jem­min per­heyh­tei­söä, lap­sia, las­ten­lap­sia iso­van­hem­pia sekä näi­den li­säk­si ys­tä­viä.