Mar­ja Pirt­ti­maa muut­ti Yli­vies­kaan 20 vuot­ta sit­ten opis­ke­lun myö­tä. Jo en­si ker­ran seu­rois­sa hän sai ko­kea ole­van­sa ter­ve­tul­lut uu­del­le ko­ti­rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le.

Pian muu­ton jäl­keen Mar­ja Pirt­ti­maa­ta pyy­det­tiin rau­ha­nyh­dis­tyk­sen teh­tä­viin, ku­ten lei­von­ta­ryh­mään ja keit­ti­ö­vuo­roon. Nyt Pirt­ti­maa on mu­ka­na jul­kai­su­myyn­nis­sä ja joh­to­kun­nan jä­se­ne­nä.

– Teh­tä­vät ovat osal­taan aut­ta­neet juur­tu­maan ko­ti­sii­o­niin, mikä on suu­ri siu­naus, hän to­te­aa.

Jo­kai­nen on yh­tä tär­keä

Pirt­ti­maa on ko­ke­nut oman äi­tin­sä esi­merk­ki­nä ai­dos­ta lä­him­mäi­sen­rak­kau­des­ta. Hän muis­te­lee äi­dil­lään ol­leen tai­to koh­da­ta eri elä­män­ti­lan­teis­sa ole­via lä­him­mäi­siä ih­mi­syyt­tä kun­ni­oit­ta­en.

– Lap­se­na opin, mi­ten tär­ke­ää on muis­taa yk­si­näi­siä ja vart­tu­nei­ta ja käy­dä ky­läs­sä hei­dän luo­naan.

Pirt­ti­maa on oma­koh­tai­ses­ti­kin ko­ke­nut yk­si­näi­syyt­tä sekä usei­ta lä­heis­ten sai­ras­tu­mi­sia ja me­ne­tyk­siä. Hän ker­too, et­tä elä­män­ko­ke­muk­sen myö­tä ko­et­te­le­muk­set ovat osoit­tau­tu­neet siu­nauk­sek­si ja herk­kyy­dek­si huo­ma­ta ja koh­da­ta ar­ka tai yk­si­näi­nen.

Kaik­ki ko­ke­vat koh­taa­mis­ti­lan­teet eri ta­val­la ja ko­ke­muk­set vaih­te­le­vat eri elä­män­ti­lan­teis­sa. Pirt­ti­maa poh­tii, et­tä jot­kut voi­vat ko­kea ole­van­sa tie­tyn omi­nai­suu­den tai elä­män­ti­lan­teen vuok­si eri­lai­sia, mikä saat­taa vai­kut­taa koh­taa­mi­siin.

– Pyhä Hen­ki asuu us­ko­vais­ten sy­dä­mis­sä ja oh­jaa hy­vään, mut­ta tur­mel­tu­nut osa vai­kut­taa meis­sä saa­den ai­kaan esi­mer­kik­si it­sek­kyyt­tä tai ka­teut­ta, mikä voi hei­jas­tua käyt­täy­ty­mi­seen.

On hyvä pyy­tää Tai­vaan Isäl­tä ar­mol­lis­ta miel­tä it­seä ja toi­sia koh­taan.

– Jo­kai­nen on yh­tä tär­keä, Pirt­ti­maa muis­tut­taa.

Ar­jen saat­ta­ja­na

Ter­veh­ti­mi­sen Pirt­ti­maa ko­kee tär­ke­ä­nä asi­a­na. Ai­na ei tar­vit­se ei­kä voi py­säh­tyä pi­tem­pään.

– Ter­veh­dyk­sem­me ”Ju­ma­lan ter­ve ja Ju­ma­lan rau­haan” tuo­vat nä­ky­väk­si us­ko­vais­ten sy­dä­mis­sä vai­kut­ta­van Py­hän Hen­gen yh­tey­den ja sen kaut­ta us­ko­mi­sen ilon. Ter­veh­ti­mi­ses­sä mei­dän ei tar­vit­se ko­kea ar­kuut­ta, vaan luon­te­vis­sa ti­lan­teis­sa on roh­kai­se­vaa käyt­tää kaik­kein kau­nein­ta ter­veh­dys­tä.

Pirt­ti­maa iloit­see, et­tä rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä voi koh­da­ta kai­ke­ni­käi­siä.

– Koen sy­vin­tä iloa, kun saan ai­dos­ti näh­dä lap­ses­sa us­kon esi­ku­van.

Pirt­ti­maa on saa­nut lah­jan ol­la ar­jen saat­ta­ja­na mo­nel­le var­sin­kin vart­tu­neem­mal­le lä­him­mäi­sel­le. Täl­löin hä­nel­le mie­lui­sin­ta on kuun­te­li­jan osa. Hän iloit­see, et­tä kes­kus­te­luis­sa tu­lee her­käs­ti puhe myös ties­tä ja mat­kas­ta.

– Us­ko­vais­ten luo­na käy­des­sä ja heil­le soit­ta­es­sa koh­taa­mi­sen päät­teek­si on ai­na kos­ket­ta­vaa, kun evan­ke­liu­min sa­no­maa kai­paa­vi­na mat­ka­ys­tä­vi­nä saam­me siu­na­ta toi­si­am­me. Pu­hut­te­le­vaa on myös halu muis­taa toi­nen toi­si­am­me ru­kouk­sin, hän ku­vai­lee.

Työ seu­ra­kun­nas­sa

Eri elä­män­vai­heet ja koh­taa­mi­set ovat val­mis­ta­neet Pirt­ti­maa­ta myös ny­kyis­tä am­mat­tia var­ten. Hän on saa­nut elää to­dek­si Ju­ma­lan joh­da­tuk­sen Raa­ma­tun koh­taa lai­na­ten: ”Ih­mi­nen suun­nit­te­lee tien­sä, mut­ta Her­ra oh­jaa hä­nen as­ke­len­sa” (San. 16: 9)

– Val­mis­tuin hil­jat­tain di­a­ko­nik­si ja työs­ken­te­len Yli­vies­kan seu­ra­kun­nas­sa. Teh­tä­väs­sä­ni läs­nä ole­va koh­taa­mi­nen on työn ydin­tä. On lah­jaa, et­tä saan tuo­da evan­ke­liu­min vies­tiä esil­le myös työs­sä­ni, Pirt­ti­maa iloit­see.

Hän muis­tut­taa, et­tä tär­kein esi­ku­va koh­taa­mi­sis­sa on Va­pah­ta­jam­me Jee­suk­sen ope­tus lä­him­mäi­sen­rak­kau­des­ta. Va­pah­ta­ja koh­taa ih­mi­sen ai­na täyn­nä ar­moa ja to­tuut­ta.

Tä­nään il­mes­ty­nees­sä Päi­vä­mie­hes­sä on tee­ma­na "Ter­ve­tu­loa ko­ti­sii­o­niin".