Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­ma to­teu­tuu pää­si­äi­sen ta­pah­tu­mis­sa

Mus­ta on su­run ja kuo­le­man väri. Se on pit­kä­per­jan­tain väri. Tuol­loin Ju­ma­lan Poi­ka kuo­li ris­til­lä. Raa­ma­tun vah­vat ku­vauk­set ker­to­vat Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­man täyt­ty­mi­ses­tä. Su­run, epä­tie­toi­suu­den ja pe­lon tun­nel­mat ovat näis­sä teks­teis­sä läs­nä. Vie­lä vah­vem­pa­na nou­see kui­ten­kin esil­le ilo, uu­si toi­vo ja rie­mu, joka koit­taa pää­si­äi­se­nä.

Li­sää­kö elä­män­ko­ke­mus vii­saut­ta?

Vii­sau­den ja van­he­ne­mi­sen yh­teyt­tä on tut­kit­tu tie­teen pii­ris­sä kol­mi­sen­kym­men­tä vuot­ta. Elä­män­ko­ke­mus ei mer­kit­se tut­ki­joi­den mu­kaan sa­maa asi­aa kuin vii­saus, mut­ta oman elä­män­ku­lun poh­ti­mi­sen voi­daan kat­soa kas­vat­ta­van vii­saut­ta.

Sek­su­aa­li­suus – Ju­ma­lan luo­ma omi­nai­suus

Luo­des­saan en­sim­mäi­sen ih­mi­sen maa­il­maan Ju­ma­la teki hä­nes­tä mie­hen. Adam, en­sim­mäi­nen ih­mi­nen eli pa­ra­tii­sis­sa osa­na muu­ta luo­ma­kun­taa. Ju­ma­la näki Ada­min ole­van yk­si­näi­nen ja kai­paa­van kump­pa­nia, joka so­pi­si hä­nel­le. Ju­ma­la loi Ee­van, nai­sen, jos­ta tuli puo­li­so Ada­mil­le.

Us­ko suo­jaa elä­mää – nä­kyy­kö se ot­si­kois­sa?

Paa­va­li an­taa ko­los­sa­lais­kir­jees­sä neu­vo­ja ih­mis­ten vä­lis­ten suh­tei­den hoi­ta­mi­seen ja oman pai­kan täyt­tä­mi­seen yh­teis­kun­nan jä­se­ne­nä. Oh­je on py­säyt­tä­vä: ”Mitä teet­te­kin, teh­kää se täy­des­tä sy­dä­mes­tä, niin kuin te­ki­sit­te sen Her­ral­le et­te­kä ih­mi­sil­le.”

Avoi­muus ra­ken­taa sil­to­ja ih­mis­ten vä­lil­le

Ih­mis­ten koh­da­tes­sa en­sim­mäis­tä ker­taa teh­dään ha­vain­to­ja. Huo­mio saat­taa kiin­nit­tyä ul­koi­siin seik­koi­hin tai vaik­ka­pa pu­he­ta­paan. Tämä ei ker­ro pal­joa vie­raan ih­mi­sen per­soo­nas­ta tai elä­mäs­tä. Vas­ta kes­kus­te­lut aut­ta­vat tu­tus­tu­maan sy­vem­min.

Opis­to­nuo­ret ar­vos­ta­vat kris­til­lis­tä ope­tus­ta

Op­pi­vel­vol­li­suus pi­den­tyy tu­le­va­na syk­sy­nä. Vel­vol­li­suu­det tun­tu­vat ih­mi­sis­tä usein vas­ten­mie­li­sem­mil­tä kuin oi­keu­det. Vaik­ka op­pi­vel­vol­li­suus pi­den­tyy, niin opis­ke­lu on en­nen kaik­kea oi­keus, joka on ra­ken­net­tu Suo­mes­sa ko­val­la työl­lä.

Mää­rän­pään muis­ta­mi­nen aut­taa kil­voit­te­le­maan

Us­ko­vai­sen ih­mi­sen elä­mä on kil­voit­te­lua koh­ti Ju­ma­lan lu­paa­maa ian­kaik­kis­ta elä­mää tai­vaas­sa. Raa­mat­tu ei ra­o­ta pal­joa sitä nä­ky­mää, joka ajal­li­sen elä­män jäl­keen au­ke­aa. Em­me voi tar­kas­ti tie­tää, mikä Ju­ma­lan omia odot­taa, ja min­kä­lai­nen on se ylös­nou­se­mus­ruu­mis, jota en­sim­mäi­sen Ko­rint­to­lais­kir­jeen 15. lu­vus­sa poh­di­taan.

Esi­val­taa tu­lee kun­ni­oit­taa

Ju­ma­lan sana an­taa esi­val­lal­le eri­tyi­sen ar­von. Apos­to­li Paa­va­li kut­suu esi­val­taa Ju­ma­lan pal­ve­li­jak­si (Room. 13:4). Paa­va­li ei tee eroa sil­lä, on­ko tuo esi­val­ta hä­nen mie­len­sä mu­kai­nen vai ei. Mer­kil­le pan­ta­vaa on, et­tä Paa­va­li kun­ni­oit­taa sa­maa esi­val­taa, joka ai­heut­ti hä­nen elä­mäl­leen vai­keuk­sia, van­git­si hä­net ja lo­pul­ta myös te­loit­ti hä­net.

Yh­tei­nen lap­suus­ko­ti, eri­lai­set ko­ke­muk­set

Lap­si ei it­se voi va­li­ta tai vai­kut­taa lap­suu­den­ko­tin­sa kas­vuo­lo­suh­tei­siin. Mo­nen ih­mi­sen men­nei­syys si­säl­tää joi­ta­kin ke­hi­tyk­sel­li­siä ris­ki­te­ki­jöi­tä. Men­nei­den ta­pah­tu­mien vai­ku­tus ei kui­ten­kaan ole vää­jää­mä­tön ja sel­keä. Lap­suu­den ko­dis­sa ko­e­tut vai­keu­det voi­vat kään­tyä myös voi­tok­si, hen­ki­lö­koh­tai­sik­si voi­ma­va­roik­si ja sel­viy­ty­mis­ta­ri­noik­si.

Päi­vä­mies on kris­til­li­nen uu­tis­leh­ti

En­si vii­kol­la vie­te­tään Uu­tis­ten viik­koa (ai­em­min Sa­no­ma­leh­ti­viik­ko). Päi­vä­mies­kin on uu­tis­leh­ti, mikä on sa­noi­tet­tu myös leh­den toi­min­ta-aja­tuk­ses­sa. Toi­min­ta-aja­tus il­men­tää, mik­si leh­ti on ole­mas­sa. Se mää­rit­te­lee leh­den si­säl­lön, ar­vo­poh­jan ja toi­min­taa oh­jaa­vat pe­ri­aat­teet eli leh­den tar­koi­tuk­sen.