Vapaus kutsuu palvelemaan

Vii­me viik­koi­na jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa ja so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa ovat ko­ros­tu­neet kak­si tee­maa: va­lin­nan­va­paus ja it­sek­kyys. Kes­kus­te­lua on he­rät­tä­nyt psy­ko­lo­gi Lii­sa Kel­ti­kan­gas-Jär­vi­sen tuo­re kir­ja, jon­ka mu­kaan lii­al­li­suuk­siin men­nyt yk­si­lön va­paus kään­tyy hel­pos­ti it­se­kes­kei­syy­dek­si. Tämä ei li­sää on­nel­li­suut­ta, vaan hei­ken­tää hy­vin­voin­tia. Kun yk­si­löl­li­syys vie­dään lii­an pit­käl­le, se muut­tuu yk­si­näi­syy­dek­si, joka al­kaa ah­dis­taa.

Työ on ihmisen tehtävä

Työn te­ke­mi­nen on ih­mi­sel­le an­net­tu teh­tä­vä. Jo luo­mi­sen yh­tey­des­sä Ju­ma­la aset­ti ih­mi­sen vil­je­le­mään ja var­je­le­maan luo­ma­kun­taa (1. Moos. 2:15). Työ ei ole syn­tiin­lan­kee­muk­sen seu­raus­ta, ku­ten jos­kus aja­tel­laan. Sitä sen si­jaan on työ­hön usein liit­ty­vä vai­va (1. Moos. 3:17–19).

Jumalan voimaan turvaaminen vapauttaa

En­si sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­ti ja sitä avaa­va Sana sun­nun­taik­si -kir­joi­tus kä­sit­te­le­vät sitä, mi­ten Jee­sus il­mai­si ju­ma­lal­li­sen voi­man­sa aloit­ta­es­saan jul­ki­sen toi­min­tan­sa. Leh­den mat­ka­e­vään ai­hee­na on puo­les­taan Tur­vau­tu­kaa Her­raan ja hä­nen voi­maan­sa. Har­taus­teks­tien ai­heet tu­ke­vat näin leh­den tee­maa Ju­ma­lan voi­mal­la, joka on SRK:n al­ka­neen vuo­den tee­ma.

Hyvä aika aloittaa Raamatun lukeminen

Ele­tään al­ku­vuot­ta. Moni miet­tii, mitä al­kai­si har­ras­taa tai mitä uut­ta ko­kei­li­si. Hyvä vaih­to­eh­to on aloit­taa tai jat­kaa ai­em­min kes­key­ty­nyt­tä Raa­ma­tun lu­ke­mis­ta. Taus­ta­na voi toi­mia täs­sä leh­des­sä jul­kais­ta­va pu­hu­jien­ko­kouk­sen alus­tus, jon­ka ai­hee­na on Ju­ma­lan sana ja sak­ra­men­tit. Alus­tuk­ses­ta käy il­mi, mi­ten pe­rus­ta­van­laa­tui­nen kir­ja Raa­mat­tu on ja mitä se kris­ti­tyl­le mer­kit­see.

Jumalan voimalla uuteen vuoteen

Uu­si vuo­si avau­tuu eteem­me kuin vie­lä kir­joit­ta­ma­ton leh­ti. Moni kan­taa mu­ka­naan toi­vei­ta, mut­ta sa­mal­la myös ky­sy­myk­siä: riit­tä­vät­kö voi­ma­ni, jak­san­ko ar­jes­sa? Näi­den poh­din­to­jen ää­rel­lä moni voi ko­kea sekä odo­tus­ta et­tä epä­var­muut­ta.

Saavu, suuri rauhanjuhla

Väi­nö Ha­vak­sen 86 vuot­ta sit­ten tal­vi­so­dan ai­ka­na kir­joit­ta­man jou­lu­lau­lun sa­nat ovat jäl­leen ker­ran eri­tyi­sen ajan­koh­tai­set.

Hienotunteisuutta joulunvieton suunnitteluun

Jou­lun­viet­to nou­see mie­tin­tään syk­syn ede­tes­sä. Kans­sa­pu­heis­sa ky­sel­lään, mi­ten ku­kin ai­koo viet­tää yh­tä vuo­den suu­rim­mis­ta juh­lis­ta. Asia on nous­sut esiin vii­me vuo­si­na myös Päi­vä­mie­hes­sä – vii­mek­si Vii­kon ky­sy­myk­sen vas­tauk­sis­sa, jois­sa lu­ki­jat ker­toi­vat, mil­lä mie­lin he odot­ta­vat jou­lua, sekä niis­tä tul­leis­sa pa­laut­teis­sa. Myös tä­män leh­den pa­ki­na kä­sit­te­lee ai­het­ta.

Isänmaan rakentaminen kuuluu kaikille

Suo­mes­sa it­se­näi­syys­päi­vän juh­lin­nas­sa ko­ros­tuu ar­vok­kuus, har­ras tun­nel­ma ja maan­puo­lus­tus. Toi­si­naan esi­te­tään ky­sy­mys, mik­si näin on. Voi­si­ko it­se­näi­syyt­tä juh­lia vaik­ka­pa ilo­tu­li­tuk­sin, ku­ten jos­sain muu­al­la on ta­pa­na? Kun­kin maan his­to­ria ja kult­tuu­ri nä­ky­vät it­se­näi­syys­päi­vän luon­tees­sa ja sen vie­tos­sa.

Jumalan luomat sukupuolet täydentävät toisiaan

Jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa kä­si­tel­lään har­va se päi­vä nais- ja mies­su­ku­puol­ten vä­lis­tä er­kaan­tu­mis­ta ja ris­ti­rii­to­ja. Tut­ki­mus­ten­kin mu­kaan eri­tyi­ses­ti 2000-lu­vun alus­sa syn­ty­neet nuo­ret nai­set ja mie­het ajau­tu­vat ar­voil­taan etääm­mäl­le toi­sis­taan. Mies­ten kes­kuu­des­sa on enem­män kon­ser­va­tii­vis­ta ajat­te­lua, kun taas mer­kit­tä­vän suu­ri nais­ten jouk­ko on omak­su­nut mie­hiä li­be­raa­lim­mat ar­vot. Käy­tän­nös­sä pu­hu­taan esi­mer­kik­si nais­vi­has­ta tai vas­taa­vas­ti nais­ten oi­keuk­sien aja­mi­ses­ta ta­val­la, jos­sa mies­ten oi­keu­det jää­vät nii­den jal­koi­hin. Tä­hän ai­he­pii­riin liit­ty­en on pu­hut­tu myös sii­tä, et­tä osa ko­kee vai­ke­ak­si löy­tää seu­rus­te­lu­kump­pa­nia ja puo­li­soa vas­tak­kai­ses­ta su­ku­puo­les­ta.

Usko tähtää ikuisuuteen

Ih­mi­se­lä­män yk­si kes­kei­sis­tä ky­sy­myk­sis­tä on: mitä on kuo­le­man jäl­keen? Moni ei ha­lua aja­tel­la tai poh­tia ky­sy­mys­tä. Ju­ma­la loi kui­ten­kin ih­mi­sen elä­mään omas­sa yh­tey­des­sään. Sik­si ih­mi­nen poh­tii omaa ole­mis­taan ja tar­koi­tus­taan luo­ma­kun­nas­sa. Raa­ma­tun mu­kaan jo­kais­ta ih­mis­tä odot­taa ajal­li­sen elä­män jäl­keen ikui­suus, joko Ju­ma­lan yh­tey­des­sä tai eros­sa hä­nes­tä.