Yhdessä jaettu elämä tuo turvaa

Ju­ma­la on an­ta­nut avi­o­lii­ton lah­jak­si ja siu­nauk­sek­si. Yh­des­sä ja­e­tut het­ket tuo­vat sy­vää mer­ki­tys­tä elä­mään ja vah­vis­ta­vat puo­li­soi­den vä­lis­tä si­det­tä. Avi­o­liit­to tar­jo­aa mah­dol­li­suu­den kas­vaa yh­des­sä ja se tuo tur­vaa ja va­kaut­ta, joka kan­nat­te­lee avi­o­puo­li­soi­ta läpi elä­män.

Jeesuksen kutsu on henkilökohtainen

Pu­das­jär­ven Su­vi­seu­ro­jen seu­ra­tun­nus on otet­tu Jee­suk­sen ja Pie­ta­rin vä­li­ses­tä kes­kus­te­lus­ta (Joh. 21:17). Kes­kus­te­lus­sa Jee­sus esit­tää Pie­ta­ril­le ky­sy­myk­sen: ”Olen­ko minä si­nul­le ra­kas?” Su­vi­seu­ra­tun­nus on Ju­ma­lan sa­naa ja Jee­suk­sen ai­to ky­sy­mys myös 2000-lu­vun ih­mi­sel­le. Kris­ti­nop­pi opet­taa, et­tä Kris­tuk­sen työ maa­il­mas­sa jat­kuu Py­hän Hen­gen työ­nä. Tä­män pe­rus­teel­la Jee­sus yhä esit­tää kut­sua pa­ran­nuk­seen, ku­ten hän teki maan pääl­lä elä­es­sään: ”Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on lä­hes­ty­nyt: teh­käät pa­ran­nus ja us­ko­kaat evan­ke­liu­mi” (Mark. 1:15).

Ilot ja murheet mukana kesän suurissa seuroissa

Ke­sän suur­ten seu­ro­jen kau­si al­kaa tu­le­va­na vii­kon­lop­pu­na Pu­das­jär­ven Su­vi­seu­roil­la. Leh­den il­mes­ty­es­sä osa seu­ra­vie­rais­ta on jo mat­kal­la seu­roi­hin Ke­sä­seu­ra­ra­di­on lä­he­tys­tä kuun­nel­len. Kä­sil­lä on rei­lun kuu­kau­den mit­tai­nen odo­tet­tu juh­la­jak­so, jol­loin on run­saas­ti mah­dol­li­suuk­sia niin Ju­ma­lan sa­nan kuu­loon kuin kii­reet­tö­mään yh­des­sä­o­loon ys­tä­vien ja su­ku­lais­ten kes­ken.

Nettiseuroista Jumalan lasten keskelle

Ko­ti­maa-leh­ti (nro 23) uu­ti­soi verk­ko­ju­ma­lan­pal­ve­lus­ten li­sään­ty­neis­tä kat­so­ja­mää­ris­tä. Uu­ti­sen mu­kaan mes­sui­hin osal­lis­tu­taan mo­nis­sa seu­ra­kun­nis­sa use­am­min ko­ti­soh­val­ta kuin pai­kan pääl­lä kir­kos­sa. Kirk­ko­hal­li­tuk­sen ti­las­to­jen mu­kaan tä­män vuo­den tam­mi-hel­mi­kuus­sa mes­sui­hin osal­lis­tui lä­hes 565 000 ih­mis­tä, kun verk­ko-osal­lis­tu­mi­sia kir­jat­tiin noin 558 000. Mää­rä on suu­ri, sil­lä kaik­ki seu­ra­kun­nat ei­vät strii­maa ju­ma­lan­pal­ve­luk­sia ei­vät­kä kaik­ki il­moi­ta kat­so­ja­mää­riä.

Jokainen sukupolvi tarvitsee opetusta uskon perusteista

Ke­vään ja ke­sän tai­te­koh­das­sa pit­kä lu­ku­vuo­si jää ke­sä­tau­ol­le. To­dis­tuk­sen ar­vo­sa­nat ker­to­vat opin­to­jen edis­ty­mi­ses­tä ja niis­sä me­nes­ty­mi­ses­tä. Joi­den­kin koh­dal­la opin­not päät­ty­vä tut­kin­non suo­rit­ta­mi­seen ja am­mat­tiin val­mis­tau­tu­mi­seen. Il­mai­nen ja laa­du­kas ope­tus on suu­ri etuo­i­keus ja Ju­ma­lan lah­ja. Opet­ta­jat an­sait­se­vat sekä op­pi­lai­den et­tä van­hem­pien ar­vos­tuk­sen, tuen ja kun­ni­oi­tuk­sen, jot­ta jak­sa­vat hoi­taa vaa­ti­vaa ope­tus- ja kas­va­tus­teh­tä­vää iloi­ten.

Tervetuloa Pudasjärven Suviseuroihin

Tä­män ke­sän Su­vi­seu­ro­jen tun­nuk­se­na on Jee­suk­sen Pie­ta­ril­le esit­tä­mä ky­sy­mys: ”Olen­ko minä si­nul­le ra­kas?” (Joh. 21:17). Se on osa kes­kus­te­lua, jon­ka Jee­sus kävi ope­tus­las­ten­sa kans­sa Ti­be­ri­aan jär­ven ran­nal­la. Jee­sus ky­syi kol­me ker­taa sa­man­si­säl­töi­sen ky­sy­myk­sen. Kol­man­nen ker­ran jäl­keen Pie­ta­ri vas­ta­si: ”Her­ra, sinä tie­dät kai­ken. Sinä tie­dät, et­tä olet mi­nul­le ra­kas.” Näin sa­no­es­saan Pie­ta­ri tun­nus­ti, et­tä Jee­sus Kris­tus on hä­nen Her­ran­sa ja Va­pah­ta­jan­sa.

Vanhemmuus on luonnollinen asia

YK:n yleis­ko­kous päät­ti vuon­na 2013, et­tä ke­sä­kuun en­sim­mäis­tä päi­vää juh­lis­te­taan kan­sain­vä­li­se­nä van­hem­muu­den päi­vä­nä. Tuol­loin muis­te­taan kaik­kia maa­il­man van­hem­pia. Päi­vä ko­ros­taa van­hem­pien tär­ke­ää roo­lia ja vas­tuu­ta las­ten kas­va­tuk­ses­sa. Jo­kai­nen lap­si tar­vit­si­si per­heym­pä­ris­tön, jos­sa sai­si ko­kea huo­len­pi­toa, rak­kaut­ta ja ym­mär­rys­tä. Va­li­tet­ta­vas­ti ihan­ne ei to­teu­du kaik­kien las­ten koh­dal­la.

Raamatun puhe lopusta sisältää toivon

Tä­män leh­den Kap­sä­kis­sä on ai­hee­na Uh­kien maa­il­mas­sa Ju­ma­lan huo­len­pi­dos­sa. Ai­he liit­tyy lä­hei­ses­ti Kir­kon tut­ki­mus- ja kou­lu­tus­lai­tok­sen juu­ri jul­kai­se­maan te­ok­seen Apo­ka­lyp­si nyt! Pe­ri­ka­don po­li­tiik­ka. Kir­jas­sa tut­ki­jat nos­ta­vat esiin tu­hon tai maa­il­man­lo­pun en­nus­mer­keik­si tul­kit­tu­ja asi­oi­ta ja avaa­vat sitä, mi­ten nii­tä käy­te­tään po­li­tii­kan vä­li­nee­nä.

Raamatulliselle kutsulle on kysyntää ympäri maailman

Jee­suk­sen ju­lis­tuk­sen yti­mes­sä ei ol­lut oh­je pa­ran­nel­la it­se kun­kin omaa elä­mää, vaan ke­ho­tus teh­dä pa­ran­nus. Jee­suk­sen pu­hees­sa tai­vaan val­ta­kun­ta lä­hes­tyi syn­ti­siä ih­mi­siä (Matt. 4:17). Ju­ma­lan sa­nas­sa ole­va to­tuus oi­ke­as­ta ja vää­räs­tä ja ope­tus syn­nis­tä pal­jas­ti­vat ih­mi­sen sy­dä­men­ti­lan. Syn­tin­sä tun­te­val­le, nii­tä ka­tu­val­le ja apua et­si­väl­le Jee­suk­sel­la oli hy­viä uu­ti­sia: ”Kaik­ki si­nun syn­ti­si on an­net­tu an­teek­si” (Luuk. 7:48).

Lapsikysymyksessä saa edelleen luottaa Jumalaan

Sii­o­nin lau­lu 138 ku­vaa us­ko­vai­sen äi­din elä­mää. Se läh­tee liik­keel­le Ju­ma­las­ta kai­ken luo­ja­na ja eri­lais­ten lah­jo­jen tuo­ja­na. Näi­hin lah­joi­hin kuu­lu­vat myös lap­set, jot­ka ovat äi­din ta­voin Ju­ma­lan suo­je­luk­ses­sa.