Otetaan riita puheeksi ja sovitaan

Mo­net asi­an­tun­ti­jat ovat an­ta­neet myön­tei­siä ar­vi­oi­ta sii­tä, et­tä pa­ri­sen vuot­ta kes­tä­nyt ko­ro­na­pan­de­mia oli­si väis­ty­mäs­sä. Tai ai­na­kin tau­din ny­kyi­nen muun­nos mah­dol­lis­tai­si yh­teis­kun­nan avaa­mi­sen muun mu­as­sa eri­lais­ten ko­koon­tu­mis­ten ja ta­pah­tu­mien osal­ta.

Saako Jumalan sanan opetuksia pitää esillä?

Vii­me päi­vi­nä me­di­as­sa on ol­lut esil­lä oi­keu­den­käyn­ti, jol­la on vah­va yh­teys sekä sa­nan- et­tä us­kon­non­va­pau­teen. Ky­sees­sä on his­to­ri­al­li­nen oi­keusp­ro­ses­si, joka on he­rät­tä­nyt kiin­nos­tus­ta ko­ti­maam­me li­säk­si myös kan­sain­vä­li­ses­ti. Pää­ky­sy­mys on, kuin­ka Raa­mat­tua ja sen teks­te­jä voi si­tee­ra­ta ja käyt­tää mie­li­pi­teis­sä ja jul­kai­suis­sa. It­se Raa­ma­tun si­säl­lös­tä tai sen sa­no­mas­ta ei ole kiis­taa, vaan sen käy­tös­tä.

Kun kukaan ei huomaa

Las­ten ja nuor­ten pa­hoin­voin­ti on ot­si­kois­sa usein. Ai­hees­ta pu­hut­tiin hil­jat­tain pi­de­tyil­lä Kir­kon kas­va­tuk­sen päi­vil­lä. Yh­te­nä sen il­me­ne­mis­muo­to­na kä­si­tel­tiin nuor­ten ko­ke­maa yk­si­näi­syyt­tä, jota ko­ro­na-ajan ar­vel­laan en­ti­ses­tään li­sän­neen.

Ihmisessä on kaipuu Jumalan yhteyteen

Maa­il­man tu­han­sien eri us­kon­to­jen mää­rä ker­too sel­ke­ää sa­no­maa. Ih­mi­sel­lä on py­sy­vä tar­ve tur­vau­tua yli-in­hi­mil­li­seen, nä­ky­mät­tö­mään ja kor­ke­am­paan voi­maan. Ju­ma­la loi ih­mi­sen elä­mään omas­sa yh­tey­des­sään. Kai­puu tä­hän yh­tey­teen säi­lyy ih­mi­ses­sä. Kirk­koi­sä Au­gus­ti­nus to­te­aa: ”Ih­mi­sen sy­dän on niin kau­an le­vo­ton, kun­nes se löy­tää le­von Ju­ma­las­sa.”

Välitavoitteet auttavat päämäärän saavuttamisessa

Is­ra­e­lin kan­san va­el­ta­es­sa koh­ti ta­voit­tee­na ole­vaa lu­vat­tua maa­ta Ju­ma­la an­toi sil­le ruo­kaa yh­den päi­vän an­nok­sen ker­ral­laan (2. Moos. 16:4). Us­ko­vais­ta sa­no­taan edel­leen päi­vän lap­sek­si. Toi­vet­ta tai­vaan ko­tiin pää­se­mi­ses­tä saat­taa him­men­tää epäi­lys sii­tä, et­ten eh­kä jak­sa­kaan kil­voi­tel­la us­kos­sa koko elä­mää­ni ja jään vä­lil­le. Raa­mat­tu neu­voo us­ko­vais­ta kui­ten­kin ot­ta­maan vä­li­ta­voit­teek­si tä­män päi­vän – enem­pää ei ker­ral­laan tar­vit­se­kaan jak­saa.

Vapaus on Jumalan lahjaa

Jo­kin ai­ka sit­ten vie­tim­me it­se­näi­syys­päi­vää. Edel­li­set su­ku­pol­vet uh­ra­si­vat maam­me va­pau­den puo­les­ta jopa koko elä­män­sä. It­se­näi­nen isän­maa on suu­ri Ju­ma­lan lah­ja.

Seimen lapsen merkitys avautuu uskon kautta

Jou­lun ydin­ta­pah­tu­ma on ku­vat­tu Luuk­kaan evan­ke­liu­miin kir­joi­te­tus­sa ku­vauk­ses­sa Jee­suk­sen syn­ty­mäs­tä. Nuo pa­ri­kym­men­tä Raa­ma­tun ja­et­ta ovat mo­nil­le tut­tu­a­kin tu­tum­pia. Kui­ten­kin ne vuo­si vuo­den jäl­keen tu­le­vat elä­vik­si, niin lu­et­tui­na kuin kuul­tui­na­kin.

Jouluun valmistautuvan rukous

Nel­jäs­tä ad­vent­ti­sun­nun­tais­ta vii­mei­nen lä­hes­tyy. Sen kir­kol­li­se­na ai­hee­na on Her­ran tu­le­mi­nen on lä­hel­lä. Tänä sun­nun­tai­na muis­te­taan las­ta odot­ta­vaa Ma­ri­aa, Her­ran äi­tiä. Va­pah­ta­jan äi­din odo­tus ja Ju­ma­lan kan­san jou­lun odo­tus kuu­lu­vat yh­teen.

Nöyrä ihminen arvostaa ja tarvitsee toisia

Vii­me vuo­si­na nöy­ryy­den kä­si­te on nous­sut esil­le yl­lät­tä­väs­sä yh­tey­des­sä. Ta­lou­se­lä­män ja yri­tys­joh­don teh­tä­vis­sä on huo­mat­tu, et­tä nöy­ryys on joh­ta­jal­le ar­vo­kas omi­nai­suus. Työ­e­lä­mäs­sä ja eri­tyi­ses­ti sen esi­mies­teh­tä­vis­sä nöy­ryy­del­le on ky­syn­tää. On ha­vait­tu, et­tä hyvä joh­ta­ja an­taa muil­le ti­laa me­nes­tyä. Hän ei ko­ros­ta it­se­ään, vaan ar­vos­taa tois­ten työ­pa­nos­ta, aset­tuu toi­sen ase­maan ja ja­kaa kii­tos­ta.

Toimiva yhteiskunta on rakennettu luottamuksen varaan

Kan­sain­vä­li­ses­ti ver­tail­tu­na va­kaas­sa ja tur­val­li­ses­sa isän­maas­sam­me on il­men­nyt ajat­te­lua, jon­ka mu­kaan esi­val­taa vas­taan tu­lee tais­tel­la. Täl­lai­sen ajat­te­lun pe­rus­ta­na on kä­si­tys sii­tä, et­tä suo­ma­lai­nen yh­teis­kun­ta ei toi­mi jä­sen­ten­sä par­haak­si. Muu­al­la län­ti­ses­sä maa­il­mas­sa on näh­ty jopa konk­reet­ti­sia hyök­käyk­siä yh­teis­kun­ta­rau­haa vas­taan.