Ai­kam­me haas­taa kris­til­lis­tä kas­va­tus­ta

Van­hem­muus on sekä lah­ja et­tä teh­tä­vä. Uu­si elä­mä tuo iloa, mut­ta myös vas­tuun. Pie­ni vau­va on täy­sin ul­ko­puo­li­sen huo­len­pi­don va­ras­sa. Pe­rus­tar­pei­den li­säk­si lap­si tar­vit­see lä­hei­syy­den, rak­kau­den ja huo­len­pi­don ko­ke­muk­sia. Lap­sen luot­ta­mus van­hem­pien huo­len­pi­toon on ai­nut­laa­tuis­ta.

Lain­kuu­li­ai­suus on kris­ti­tyl­le oman­tun­non ky­sy­mys

Liuk­kaat tien­pin­nat ja pi­me­äs­sä tiel­le juok­se­vat hir­vie­läi­met tuo­vat omat ris­kin­sä syk­syn lii­ken­tee­seen. Sik­si lii­ken­ne­tur­val­li­suus ja esi­mer­kik­si so­pi­vat ajo­no­peu­det nou­se­vat ot­si­koi­hin tä­hän ai­kaan vuo­des­ta.

Us­ko, ilo ja huu­mo­ri

Us­ko ja ilo kuu­lu­vat kiin­te­äs­ti yh­teen. Psal­min­kir­joit­ta­ja to­te­aa, kuin­ka Her­ra on hä­nen hen­ki­lö­koh­tai­sen, mut­ta myös koko kan­san ilon läh­de (Ps. 89:15–16). Us­ko tuo kan­ta­jan­sa sy­dä­meen ilon, jol­la on syvä hen­gel­li­nen ulot­tu­vuus.

Evan­ke­liu­mi loh­dut­taa muis­ti­sai­ras­ta­kin

Kan­sain­vä­lis­tä ja val­ta­kun­nal­lis­ta muis­ti­viik­koa vie­te­tään en­si vii­kol­la. Ih­mis­ten elä­es­sä yhä pi­dem­pään muis­ti­sai­rauk­sia sai­ras­ta­vien lu­ku­mää­rä kas­vaa joka puo­lel­la maa­il­maa. Muis­ti­sai­raus liit­tyy myös yhä use­am­man suo­ma­lai­sen elä­mään joko lä­hei­sen tai oman sai­ras­tu­mi­sen muo­dos­sa.

Hy­vää sa­no­maa lä­hel­le ja kau­as

Kris­ti­nus­kon pai­no­pis­te on maa­il­man­laa­jui­ses­ti siir­ty­nyt Suo­mes­ta kat­so­en ete­lään ja itään. Sii­nä mis­sä poh­joi­set ja län­ti­set maat maal­lis­tu­vat, kris­til­li­set kir­kot kas­va­vat eri­tyi­ses­ti ete­läs­sä ja idäs­sä. Vuo­si­sa­ta sit­ten noin kak­si kol­ma­so­saa kris­ti­tyis­tä asui poh­joi­sel­la pal­lon­puo­lis­kol­la ja kol­ma­so­sa ete­läi­sel­lä. Tä­nään ase­tel­ma on täs­mäl­leen päin­vas­toin.

Epä­var­muu­den sie­tä­mi­ses­tä
tuli kes­tä­vyys­la­ji

Ko­ro­nan en­sim­mäi­nen aal­to on ta­ka­na, toi­nen kä­sil­lä. Vi­ruk­sen var­jos­ta­ma ke­vät jät­ti omat jäl­ken­sä niin yk­sit­täi­siin ih­mi­siin kuin koko yh­teis­kun­taan. Elä­mä ko­ro­nan kans­sa jat­kuu. Työs­sä jak­sa­mis­ta kom­men­toi­neen asi­an­tun­ti­jan mie­les­tä kä­sil­lä on ma­ra­ton, jos­ta ei sel­vi­tä pi­ka­mat­kan tak­tii­kal­la.

Us­ko ei ole elä­män ke­hys, vaan pe­rus­ta

Ajas­sam­me yhä use­am­pi ker­too ar­vos­ta­van­sa hen­ki­siä, mut­ta ei hen­gel­li­siä asi­oi­ta. Moni ker­too us­ko­van­sa jo­hon­kin kor­ke­am­paan voi­maan, mut­ta ei vält­tä­mät­tä per­soo­nal­li­seen Ju­ma­laan. Hen­ki­syys saa­te­taan ko­kea tren­dik­kääk­si, mut­ta us­ko­vai­suus van­ha­nai­kai­sek­si ja lei­maa­vak­si. Jul­ki­suu­des­ta tun­ne­tun hen­ki­lön kir­kos­ta ero­a­mi­nen ei ole enää uu­ti­nen, mut­ta kirk­koon liit­ty­mi­nen saa­te­taan uu­ti­soi­da.

Poik­keus­ke­vät näyt­ti kou­lun ar­von

Pe­rus­kou­lu­jen, lu­ki­oi­den ja am­mat­ti­kou­lu­jen syys­lu­ku­kau­si käyn­nis­tyi vii­me ja tois­sa vii­kol­la. Muut op­pi­lai­tok­set aloit­ta­vat lu­ku­vuo­ten­sa lä­hi­viik­ko­jen ai­ka­na. Tänä syk­sy­nä kou­lu­vuo­si al­kaa poik­keus­tun­nel­mis­sa, joi­hin vii­me lu­ku­vuo­si päät­tyi.

Vä­hem­pi­kin lii­kun­ta on hy­väk­si

Vie­lä pari vuot­ta sit­ten moni saat­toi ko­kea ah­dis­tus­ta sii­tä, et­tei jou­da liik­ku­maan ter­vey­ten­sä kan­nal­ta suo­si­tus­ten mu­kai­sia mää­riä. Vii­me ai­ko­jen lii­kun­ta­suo­si­tuk­sis­sa on tul­tu toi­voa an­ta­vaan suun­taan: kaik­ki fyy­si­nen ak­tii­vi­suus on hy­väs­tä, mi­nuut­ti- tai tun­ti­mää­rät ei­vät ole olen­nai­sin­ta.

Etä­seu­ro­jen kesä syn­nyt­ti uu­sia koh­taa­mi­sen muo­to­ja

HiI­jat­tain päät­ty­neet Reis­jär­ven opis­to­seu­rat oli­vat ke­sän vii­mei­set suu­ret seu­rat. Kris­til­li­syy­den his­to­ri­aan jää eri­koi­nen kesä. Kaik­ki ke­sän suu­ret seu­ra­ta­pah­tu­mat jär­jes­tet­tiin ra­di­on ja ne­tin vä­li­tyk­sel­lä. Ko­koon­tu­mi­nen yh­teen suu­rel­la jou­kol­la ei ol­lut mah­dol­lis­ta ko­ro­na­vi­ruk­sen vuok­si.