Suo­mes­sa rip­pi­kou­lun kävi vii­me vuon­na 73 pro­sent­tia 15-vuo­ti­ais­ta. Näis­tä nuo­ris­ta 5,6% osal­lis­tui SRK:n jär­jes­tä­mil­le lei­reil­le. Rip­pi­kou­lu­ja jär­jes­te­tään kir­kon rip­pi­kou­lu­suun­ni­tel­man mu­kaan, tuo­mi­o­ka­pi­tu­lien lu­val­la. On suu­ri kii­tol­li­suu­den ai­he, et­tä moni nuo­ri saa rip­pi­kou­lu­vii­kon ajan sy­ven­tyä omas­sa ko­dis­sa ja rau­ha­nyh­dis­tys­ten toi­min­nas­sa tu­tuk­si tul­lee­seen kas­te­o­pe­tuk­seen. Osal­le viik­ko on mah­dol­li­suus tu­tus­tua sii­hen us­koon, joka on ka­ve­ril­la, si­sa­ruk­sil­la tai vaik­ka­pa iso­van­hem­mil­la.

Nämä lei­rit ei­vät on­nis­tui­si il­man laa­jaa va­paa­eh­tois­ten jouk­koa. Joka kesä rip­pi­kou­lut vaa­ti­vat noin 300 ai­kui­sen sekä 500 iso­sen työ­pa­nok­sen. Nuor­ten pa­laut­teen pe­rus­teel­la kyl­vö­työ ei ole men­nyt huk­kaan: suu­rin osa nuo­ris­ta koki, et­tä sai vah­vis­tus­ta us­kol­leen. Täl­lä­kin het­kel­lä lei­reil­lä py­säh­dy­tään us­kon aak­kos­ten ää­rel­le.

Rip­pi­kou­lus­sa us­ko tu­lee mo­nil­la nuo­ril­la oma­koh­tai­sem­mak­si. Osal­le nuo­ris­ta us­ko­mi­sen asi­at avau­tu­vat uu­del­la ta­val­la, ja ky­sy­myk­siä voi he­rä­tä ai­van eri ta­val­la kuin en­nen. Kon­fir­maa­ti­os­sa rip­pi­kou­lu­lai­set an­ta­vat jul­ki­sen lu­pauk­sen tah­to­mal­la osoit­taa us­kon omas­sa elä­mäs­sään.

Ko­din kris­til­li­nen kas­va­tus ei pää­ty tiet­tyyn ikään tai tai­te­koh­taan. Nuo­ret tar­vit­se­vat rip­pi­kou­lun jäl­keen­kin us­kon tiel­lä tu­kea – tämä ke­ho­tus an­ne­taan myös kon­fir­maa­ti­o­juh­las­sa nuor­ten lä­hei­sil­le. Rip­pi­kou­lun jäl­keen on eri­tyi­sen tär­keä roh­kais­ta nuo­ria seu­roi­hin sekä mah­dol­lis­taa heil­le ko­koon­tu­mi­sia. Tämä toi­min­ta on vil­kas­tu­nut rau­ha­nyh­dis­tyk­sis­sä val­ta­vas­ti muu­ta­man vuo­den ai­ka­na. Nuo­ri­so­työn tar­ve ei ole sil­ti pois­tu­nut ei­kä vä­hen­ty­nyt.

Opet­ta­mi­nen, kris­til­li­nen kas­va­tus, on kä­si­työ­tä. Pien­ten las­ten kans­sa se on sy­liin ot­ta­mis­ta ja siu­naa­mis­ta. Nuor­ten pa­ris­sa se on usein neu­vot­te­lua, maa­nit­te­lua ja kul­jet­ta­mis­ta. Se on keit­tiö-, sä­es­tys-, isän­tä-, pu­hu­ja­vuo­ros­sa tai nuo­ri­so­työs­sä ole­mis­ta. Kai­ke­ni­käis­ten koh­dal­la se on huo­kaus­ta ja kä­sien ris­tiin lait­ta­mis­ta sen puo­les­ta, et­tä lä­hei­set sai­si­vat säi­lyä us­ko­mas­sa tai pa­la­ta ta­kai­sin Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. ”Äl­kää ol­ko mis­tään huo­lis­san­ne, vaan saat­ta­kaa ai­na se, mitä tar­vit­set­te, ru­koil­len, ano­en ja kiit­tä­en Ju­ma­lan tie­toon. Sil­loin Ju­ma­lan rau­ha, joka ylit­tää kai­ken ym­mär­ryk­sen, var­je­lee tei­dän sy­dä­men­ne ja aja­tuk­sen­ne, niin et­tä py­syt­te Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa.” (Fil. 4:6–7.)