Saa­ra Ho­lap­pa, Pat­ti­jo­ki

Kesä-hei­nä­kuus­sa Pat­ti­jo­en Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen sun­nun­tai-il­lan seu­rois­sa on pää­dyt­ty tal­vi­ai­kaa ke­ve­äm­piin kah­vit­te­lui­hin. Tar­jol­la on jää­te­löä, kah­via, tee­tä ja pil­li­me­hu­ja. Kah­vit nau­ti­taan ker­ta­käyt­tö­mu­keis­ta, jol­loin tis­kaus­kin hoi­tuu ta­val­lis­ta suk­ke­lam­min.

Hei­nä­kuun lo­pun sun­nun­tai­seu­ro­jen kah­vi­tus­ta saa­pui val­mis­te­le­maan ta­val­lis­ta pie­nem­pi jouk­ko vuo­ros­sa ole­vas­ta keit­ti­ö­ryh­mäs­tä. Ke­säl­lä seu­rois­sa ti­lan­ne on usein täl­lai­nen, kun osa vuo­ro­lai­sis­ta on maa­kun­nal­li­sis­sa seu­rois­sa tai esi­mer­kik­si lo­ma­reis­suil­la. Ta­val­li­ses­ti keit­ti­ö­vuo­ro­lai­siin kuu­luu myös tis­ka­rit, joi­ta ei ke­säl­lä vä­häi­ses­tä tis­ki­mää­räs­tä joh­tu­en tar­vi­ta vält­tä­mät­tä ol­len­kaan.

Van­huk­sil­le ka­te­taan lau­tas­lii­nat

– Keit­ti­ö­vuo­roon val­mis­tau­tu­mi­nen al­kaa sen kar­toit­ta­mi­ses­ta, pää­see­kö riit­tä­vä mää­rä ryh­mä­läi­siä pai­kal­le, pat­ti­jo­ki­nen Ma­ria Si­vu­la ker­too.

– Sa­mal­la kat­so­taan, pal­jon­ko on men­nyt jää­te­löi­tä ja kah­via ai­em­min vas­taa­vis­sa seu­rois­sa, niin tie­de­tään, min­kä ver­ran tar­vik­kei­ta pi­tää hom­ma­ta.

Näin ke­sä­ai­kaan tar­vi­taan kau­pas­ta jää­te­löt, ker­ta­käyt­tö­as­ti­at ja kah­vi­mai­toa.

– Kun var­si­nai­nen keit­ti­ö­vuo­ro al­kaa, tul­laan pai­kal­le, lai­te­taan es­su pääl­le ja mys­sy pää­hän, pes­tään kä­det, hy­myi­lee Lau­ra Nau­ha.

Sa­kas­tiin ka­tet­tiin en­nen seu­ro­ja kyl­mää me­hua ja pu­heen jäl­keen hie­man suo­lais­ta­kin tar­jot­ta­vaa. Si­vu­lan mu­kaan myös van­hus­ten­pöy­tää on ka­tet­tu tal­vi­a­jas­ta poi­ke­ten.

– Yleen­sä van­huk­sil­le lai­te­taan kui­ten­kin esi­mer­kik­si lau­tas­lii­nat. Sil­lä lail­la kun­ni­oi­te­taan hei­tä. Nyt­kin on lau­tas­lii­nat, vaik­ka on­kin ne ker­ta­käyt­tö­as­ti­at, Lau­ra Nau­ha ker­too.

Muu­tok­set ovat pai­kal­laan

Nai­set tie­tä­vät, et­tä keit­ti­ö­ryh­mil­tä on tul­lut joh­to­kun­nal­le toi­vet­ta, et­tä tar­joi­lut voi­si­vat ol­la ke­säi­sin ta­val­lis­ta ra­ja­tum­pia.

– Ke­sä­ai­kaan voi ol­la ai­ka vaih­te­le­va mää­rä ih­mi­siä, joka pää­see seu­roi­hin. Jää­te­löt on help­po­ja, kun yli­jää­vät voi vain lait­taa sit­ten pa­kas­ti­meen, Lau­ra Nau­ha miet­tii rat­kai­sun hyö­ty­jä.

– Se­kin voi ol­la taus­tal­la, kun ke­sä­ai­kaan on vain yk­si puhe. Seu­rat myös al­ka­vat vas­ta kel­lo 18, kun nor­maa­lis­ti ne al­ka­vat jo nel­jäl­tä, Ma­ria Si­vu­la jat­kaa.

– Ke­säl­lä saat­taa ol­la läm­min­tä lei­po­mi­seen. Voi ol­la myös niin mo­nen­lais­ta oh­jel­maa muu­ten­kin, et­tä on näp­pä­rä vain ha­kea kau­pas­ta tar­jot­ta­vat.

Sekä Nau­ha et­tä Si­vu­la pi­tä­vät jär­jes­te­lyä toi­mi­va­na.

– Tä­nään­kin kä­vim­me mö­kil­lä, ke­ret­tiin käy­dä ui­mas­sa ja sau­no­mas­sa ja hy­väs­ti eh­dit­tiin tän­ne seu­roi­hin­kin. Jos se ryt­mi vä­hän myö­hem­mäk­si siir­tyy­kin ke­säl­lä, nä­kyy­kö se sit­ten täs­sä­kin? Nau­ha miet­tii.

– Ke­säl­lä on ai­ka pal­jon tar­jon­taa seu­rois­ta. Kuul­laan­han me nii­tä joka päi­vä, kun vain au­kais­taan ra­dio. Pi­dän tär­ke­ä­nä, et­tä on myös nämä sun­nun­tai­seu­rat. On jo­ten­kin ai­van iha­na tul­la tän­ne. Eh­kä sitä kuun­te­lee­kin vä­hän tar­kem­min.

Myös Ma­ria Si­vu­la ko­kee vaih­te­lun ki­va­na.

– Se tuo jo­ten­kin hy­vää tun­net­ta eri vuo­de­nai­ko­jen al­ka­mi­ses­ta. On myös iha­naa, kun ke­sä­a­jan jäl­keen al­kaa se nor­maa­li seu­ra­toi­min­ta. Mo­lem­mat muu­tok­set ovat pai­kal­laan.

Kah­vit­te­lun myö­tä pää­see ju­tul­le

– Var­sin­kin lap­sil­le seu­ra­kah­vit ovat tär­kei­tä. Se saat­taa ol­la heil­le jon­kin­lai­nen pal­kin­to. It­se sitä lä­hin­nä vä­hän toi­voo, et­tä pää­si­si jon­kun kans­sa ju­tul­le, oli­si sitä kans­sa­käy­mis­tä, avaa Lau­ra Nau­ha kah­vit­te­lun mer­ki­tys­tä.

– Jos­kus on käy­nyt niin, et­tä pöy­tä täyt­tyy omas­ta vä­es­tä, ei­kä ker­keä ju­tel­la ke­nen­kään kans­sa. Sii­nä on sit­ten kui­ten­kin se oman per­heen het­ki.

Pat­ti­jo­en rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä suu­rem­mas­sa kah­vi­os­sa on ny­kyi­sel­lään pää­dyt­ty siir­tä­mään kak­si pöy­tää pe­rä­tys­ten yh­teen, jol­loin on pa­rem­mat mah­dol­li­suu­det per­hei­nä­kin pääs­tä vaih­ta­maan kuu­lu­mi­sia kah­vit­te­lun lo­mas­sa.

– Ai­ka pie­ni muu­tos, mut­ta to­del­la mer­ki­tyk­sel­li­nen, Nau­ha to­te­aa.

Omat keit­ti­ö­vuo­ro­lai­set tu­le­vat tu­tuik­si

Nai­set ko­ke­vat keit­ti­ö­vuo­roon osal­lis­tu­mi­set an­toi­si­na.

– Mo­net tosi hy­vät kes­kus­te­lut on ol­lut myös tääl­lä, ja omat keit­ti­ö­vuo­ro­lai­set tu­le­vat ai­ka tu­tuik­si. On ol­lut sel­lai­nen olo, et­tä kuu­lun po­ruk­kaan.

Muis­tuu­pa mie­leen ker­ta, jol­loin keit­ti­ö­vuo­ro unoh­tui kai­kil­ta ko­ko­naan.

– Sii­tä­kin sel­vit­tiin. Sil­loin kuu­lu­tet­tiin seu­ro­jen lo­puk­si, et­tä kos­ka seu­ra­kah­ve­ja ei täl­lä ker­taa ole, pyy­tä­kää toi­si­an­ne ky­lään.

Näis­sä seu­rois­sa seu­rai­sän­tä kuu­lut­taa pu­heen jäl­keen lau­let­ta­van vir­ren sekä Sii­o­nin lau­lun ja li­sää vie­lä:

– Lau­lun jäl­keen keit­ti­öl­lä tar­jol­la kah­via ja jää­te­löä.