JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Schulze Hoppe – mies, joka sai hallita säätä

11.8.2025 14.00

Juttua muokattu:

11.8. 14:16
2025081114162520250811140000

Vii­me viik­ko­jen ai­ka­na olen kär­si­nyt tu­ka­las­ta sääs­tä. Suo­mes­sa on ta­ka­na en­nä­tyk­sel­li­nen läm­pö­jak­so, sil­lä hei­nä­kuun lop­puun men­nes­sä on ol­lut 20 pe­räk­käis­tä yli 30 as­teen päi­vää. Sitä en­nen oli­kin pit­kä jak­so vii­lei­tä ke­sä­päi­viä, joi­den ai­ka­na nau­tin hal­ko­jen te­os­ta ja eri­lai­sis­ta pi­ha­töis­tä. Tun­tui, et­tä ker­ran­kin on säät, jot­ka miel­lyt­tä­vät mi­nua ko­vas­ti. Vii­le­ät säät val­lit­si­vat myös Su­vi­seu­ro­jen ai­ka­na, mikä oli erit­täin hyvä asia oman jak­sa­mi­se­ni kan­nal­ta.

Mie­les­sä­ni on usein ol­lut opet­ta­vai­nen koh­taa­mi­nen Ori­pään su­vi­seu­rois­sa vuon­na 2009. Säät siel­lä oli­vat mie­les­tä­ni sie­tä­mät­tö­mät, ja kai­ken kuk­ku­rak­si ma­joi­tu­sa­lu­eel­lam­me lei­jui alus­ta läh­tien sa­kea hiek­ka­pö­ly. Ta­ju­sin sil­loin hy­vin, mik­si Is­ra­e­lin kan­sa na­pi­si erä­maa­va­el­luk­sen­sa ai­ka­na. En edes suos­tu­nut läh­te­mään ko­vim­man hel­teen ai­ka­na seu­ra­ken­täl­le, vaan kär­vis­te­lin etu­tel­tan edes­sä ole­vas­sa var­jos­sa tun­ti­kau­sia. Olin tur­hau­tu­nut ja kär­si­mä­tön per­hee­ni­sä, kuin yk­si kiu­kut­te­le­va lap­si per­hees­säm­me.

Kes­ken kuu­mim­man hel­teen mi­nun piti ha­kea ruo­kaa lit­ra­myyn­nis­tä per­heel­le­ni. Jou­duin kä­ve­le­mään sin­ne pi­ki­mus­taa ja tu­li­kuu­maa kii­to­ra­taa pit­kin. Mie­les­sä­ni pyö­ri ne kol­me mies­tä, joi­ta ol­tiin vie­mäs­sä Ne­bu­kad­nes­sa­rin pät­siin. Yh­täk­kiä näin edes­sä­ni sot­ka­mo­lai­sen Myl­ly­sen pa­ris­kun­nan, joka oli ma­joit­tu­nut heh­ku­van kii­to­ra­dan var­teen. En­nen omaa va­li­tus­virt­tä­ni he al­koi­vat in­nos­tu­nees­ti se­lit­tää, mi­ten ker­ran­kin on su­vi­seu­rois­sa mah­ta­vat säät. Oli yh­tä läm­min­tä kuin Es­pan­jas­sa, jos­sa he oli­vat viet­tä­neet iki­muis­toi­sen vuo­den. Kes­kus­te­lu jäi mie­lee­ni, ja jäin miet­ti­mään omaa suh­tau­tu­mis­ta­ni su­vi­seu­ra­säi­hin. Joh­tui­ko se pi­kem­min­kin asen­tees­ta­ni kuin eli­mis­tö­ni fyy­si­ses­tä ti­las­ta?

Vaik­ka olen usein pa­lan­nut tuo­hon kes­kus­te­lu­het­keen, en ole pys­ty­nyt siir­tä­mään asen­ne­muu­tos­ta käy­tän­nön ta­sol­le. Tun­tuu, et­tä kaik­ki muut säät ovat pa­rem­pia kuin 30 as­teen hel­teet, jol­loin olen fyy­si­ses­ti ve­tä­mä­tön ja hen­ki­ses­ti kär­si­mä­tön. Jos sai­sin va­li­ta, ot­tai­sin mie­luum­min Kuu­sa­mon 1985 su­vi­seu­ra­säät, jol­loin tai­vaal­ta sa­te­li lu­mi­hiu­ta­lei­ta. Myös Py­hä­jo­en su­vi­seu­rois­sa 2014 Pe­rä­me­ren kyl­mät vii­mat oli­vat mi­nul­le mie­lui­sia. Jou­lu­e­van­ke­liu­mis­ta otet­tu seu­ra­tun­nus ”Minä il­moi­tan teil­le suu­ren ilon” oli osu­vas­ti va­lit­tu.

Mo­nes­ti ke­sän hel­teil­lä haa­vei­len tal­ven kuu­rai­sis­ta pak­kas­päi­vis­tä ja täh­ti­kirk­kais­ta öis­tä. Sää teki tep­po­set tä­tä­kin teks­tiä kir­joit­ta­es­sa­ni, sil­lä olin va­rau­tu­nut kir­joit­ta­maan ai­van toi­ses­ta ai­hees­ta, mut­ta troop­pi­sen yön jäl­keen ai­vo­so­lu­ni toi­mi­vat va­jaa­te­hol­la.

Jos Luo­ja an­tai­si mi­nul­le mah­dol­li­suu­den päät­tää, osai­sin luo­da täy­del­li­sen sään. Vai osai­sin­ko sit­ten­kään? Lo­pen Su­vi­seu­rois­sa eräs seu­ra­pu­hu­ja ker­toi opet­ta­vai­sen ta­ri­nan sääs­tä. Sa­man ker­to­muk­sen kuu­lin 15 vuot­ta sit­ten päi­vä­na­vauk­ses­sa, jon­ka seu­ra­kun­nan pap­pi piti kou­lul­lam­me.

Sat­tu­moi­sin isä­ni muis­ti kan­sa­kou­lun ajal­ta sa­man ta­ri­nan, joka oli sen ai­kai­ses­sa sak­san op­pi­kir­jas­sa. Yri­tin et­siä ta­ri­naa suo­mek­si ja muil­la­kin kie­lil­lä, mut­ta löy­sin vain al­ku­pe­räi­sin sak­san­kie­li­sen ver­si­on - lie­nee­kö tätä sak­sa­lais­ta kan­san­ta­ri­naa edes kään­net­ty muil­le kie­lil­le.

Ta­ri­nan ot­sik­ko on Schul­ze Hop­pe (schul­ze = vou­ti, peh­to­ri, por­mes­ta­ri). Hop­pe-vou­ti oli tyy­ty­mä­tön sää­hän: mil­loin oli lii­an kui­vaa, mil­loin lii­an mär­kää, mil­loin taas kyl­myys tai kuu­muus vai­va­si. Vä­lil­lä tul­vat, tuu­let ja myrs­kyt pi­la­si­vat sa­don. Kos­kaan sää ei ol­lut vou­din mie­les­tä so­pi­va. Lo­pul­ta Ju­ma­la ha­lu­si an­taa Hop­pel­le ope­tuk­sen ja sa­noi: ”En­si vuon­na sinä it­se teet sään.”

Vou­ti ot­ti sään­hal­ti­jan teh­tä­vät mie­lui­ses­ti vas­taan. Hän an­toi sa­taa ja pais­taa vuo­ro­tel­len niin, et­tä lop­pu­ke­säl­lä pel­lol­la kas­voi ih­mi­sen­kor­kui­sia veh­nän­kor­sia. Tuli sa­don­kor­juun ai­ka, ja kaik­ki näyt­ti on­nis­tu­neen täy­del­li­ses­ti. Kun puin­ti­mie­het me­ni­vät vil­ja­pel­lol­le, he häm­mäs­tyi­vät: yh­des­sä­kään kor­res­sa ei ol­lut täh­kiä ei­kä jy­viä! Koko pel­to oli täyn­nä ko­mei­ta kor­sia, jois­ta ei ol­lut mi­tään hyö­tyä ky­län näl­käi­sil­le asuk­kail­le.

Mikä meni vi­kaan? Hop­pe miet­ti miet­ti­mis­tään, kun­nes lo­pul­ta oi­val­si: hän oli unoh­ta­nut tuu­len! Ja il­man tuul­ta ei ta­pah­du pö­ly­tys­tä, jos­sa he­de­ku­kin­to­jen sii­te­pö­ly siir­tyy tuu­len mu­ka­na emi­ku­kin­toi­hin. Näin ol­len vil­jan kor­siin ei ol­lut muo­dos­tu­nut jy­viä. Lo­pul­ta Hop­pe-vou­ti ym­mär­si, et­tä ih­mi­nen ei voi aset­tua Kaik­ki­val­ti­aan pai­kal­le. Hän ei kos­kaan enää va­lit­ta­nut sääs­tä, vaan tyy­tyi Luo­jan an­ta­miin säi­hin, oli­vat­pa ne ih­mi­sel­le mie­lui­sia tai ei­vät.

Raa­ma­tus­sa pu­hu­taan sii­tä, mi­ten Ju­ma­la sal­lii luo­ma­kun­nal­leen niin au­rin­gon­pais­tet­ta kuin myrs­kyn­kin ai­ko­ja. Vain Kaik­ki­val­ti­as tie­tää, mitä kul­loin­kin tar­vit­sem­me. Vir­res­sä Soi kun­ni­ak­si Luo­jan tämä sa­noi­te­taan kau­niis­ti:

Hän säät ja il­mat sää­tää

ja aal­lot tain­nut­taa

ja hyi­sen hal­lan hää­tää

ja vil­jan var­tut­taa.

(VK 462: 2)

MikaMutanen
Olen Oulussa syntynyt, Rovaniemellä kasvanut, Kajaanissa opiskellut ja Paltamoon kodin rakentanut opettaja ja yhdeksän lapsen isä. Asun vaimoni ja kahden nuorimman lapsen kanssa Mieslahden Kaskelassa, jossa on poltettu kylän viimeinen kaski 1900-luvun alussa. Täällä on kaikki mitä tarvitsen: perhe, kukkaniityt, perinneaidat, lampola, halkorante, kuusikkovaarat ja Oulujärven siintävät selät. Palautetta blogeista: mika.mutanen(a)gmail.com
14.8.2025

Herra, minun Jumalani, minä kerron sinun voimateoistasi ja julistan vanhurskauttasi, sinun, ainoan. Ps. 71:16

Viikon kysymys