Lä­hes jo­kai­nen tun­nis­taa it­ses­sään tai lä­hi­pii­ris­sään so­si­aa­lis­ten ti­lan­tei­den pel­koa eli han­ka­luut­ta läh­teä mui­den ih­mis­ten kes­kuu­teen, eri­tyi­ses­ti jos ky­sees­sä on esiin­ty­mis­ti­lan­ne. Lie­vä esiin­ty­mis­jän­ni­tys on hy­vin ta­val­lis­ta ei­kä se häi­rit­se jo­ka­päi­väis­tä elä­mää. Mi­kä­li ta­val­li­siin ar­ki­siin ti­lan­tei­siin, ku­ten kou­luun tai töi­hin läh­te­mi­seen tai seu­roi­hin me­noon al­kaa liit­tyä kas­va­vaa ah­dis­tus­ta ja elä­mää hait­taa­vaa jän­nit­tä­mis­tä, voi ky­sees­sä ol­la so­si­aa­lis­ten ti­lan­tei­den pel­ko, jo­hon on saa­ta­vil­la mo­nen­lais­ta apua.

Nuo­ret kä­sit­te­le­vät so­si­aa­lis­ten ti­lan­tei­den pel­koa tä­män leh­den Kap­säk­ki-osi­os­sa. Ai­he on mo­nel­le nuo­rel­le joko hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti tai lä­heis­ten kaut­ta tut­tu. Sii­hen liit­tyy epä­var­muut­ta sii­tä, kel­paan­ko muil­le ja tu­len­ko hy­väk­sy­tyk­si oma­na it­se­nä­ni, kun läh­den tois­ten ih­mis­ten jouk­koon. Ei­kä il­miö kos­ke vain nuo­ria. Esi­mer­kik­si ky­läi­le­mi­sen kyn­nys on nous­sut mo­nel­la ai­kui­sel­la­kin kor­ke­ak­si.

Nuo­ret kan­nus­ta­vat ylit­tä­mään pe­lon ja lä­hes­ty­mään mui­ta ih­mi­siä, vaik­ka oi­ko­tie­tä pe­lon ka­ris­ta­mi­seen ei ole­kaan. Al­tis­ta­mal­la it­seä pik­ku­hil­jaa noil­le ti­lan­teil­le, en­sin pie­ni­muo­toi­ses­ti ja vä­hi­tel­len isom­mas­sa ryh­mäs­sä, pe­los­ta voi tul­la hal­lit­ta­va ja se saat­taa lie­vit­tyä. Nuo­ret kan­nus­ta­vat myös hy­väk­sy­mään it­sen­sä sel­lai­se­naan ja pu­hu­maan pe­los­ta lä­hel­lä elä­vil­le ih­mi­sil­le. Pelk­kä pu­hu­mi­nen on joi­den­kin koh­dal­la riit­tä­nyt pe­lon lie­ven­ty­mi­seen. So­si­aa­lis­ten ti­lan­tei­den pel­koon on saa­ta­vil­la myös am­ma­til­lis­ta kes­kus­te­lu­a­pua ja tar­vit­ta­es­sa lää­ke­hoi­toa.

On tär­ke­ää, et­tä lä­hei­set ih­mi­set ym­mär­tä­vät so­si­aa­lis­ten ti­lan­tei­den pel­koa ja sii­hen liit­ty­viä ah­dis­ta­vi­a­kin tun­te­muk­sia. Jos toi­sen ko­ke­maa pel­koa vä­hä­tel­lään tai mi­tä­töi­dään, pel­ko saat­taa en­ti­ses­tään pa­hen­tua ja sen hal­lit­se­mi­nen vai­keu­tua.

Elä­mä on men­nyt yk­si­tyi­sek­si, mut­ta ih­mi­nen kai­paa edel­leen kas­vok­kai­sia koh­taa­mi­sia ja yh­teyt­tä toi­siin ih­mi­siin. Joku tar­vit­see sään­nöl­li­siä ta­paa­mi­sia, toi­sel­le riit­tä­vät har­vak­sel­taan ta­pah­tu­vat koh­taa­mi­set.

Nuor­ten vies­ti on sel­keä: vaik­ka jän­nit­täi­si, kan­nat­taa pon­nis­tau­tua ja osal­lis­tua esi­mer­kik­si seu­roi­hin ja nuor­ten­il­toi­hin sekä pu­hua toi­sil­le ih­mi­sil­le. Tar­vit­sem­me toi­si­am­me. Ei­kä kos­kaan voi tie­tää, mikä kes­kus­te­lu joh­taa vaik­ka­pa ys­tä­vyys­suh­teen syn­ty­mi­seen.