Jee­sus il­mes­tyi lap­sil­leen

Kun Jee­sus il­mes­tyi kuo­le­man­sa jäl­keen ope­tus­lap­sil­leen, he rau­hoit­tui­vat ja sai­vat voi­maa pa­la­ta Jee­suk­sen an­ta­maan lä­he­tys­työ­hön.

Mur­hees­ta iloon

Sa­pa­tin jäl­kei­se­nä päi­vä­nä, kol­man­te­na päi­vä­nä Jee­suk­sen ris­tiin­nau­lit­se­mi­ses­ta, aa­mu­hä­mä­räs­sä Ma­ria Mag­da­le­na lä­hes­tyi Jee­suk­sen hau­taa. Pit­kä­per­jan­tain ta­pah­tu­mat oli­vat tuo­rei­na mie­les­sä. Suru ja ero­ni­kä­vä sy­dä­mel­lä Ma­ria ha­lu­si käy­dä Jee­suk­sen hau­dal­la kat­so­mas­sa Her­raan­sa ja Mes­ta­ri­aan. Hau­dan suul­la ol­lut suu­ri kivi oli pois­sa pai­koil­taan. Hau­ta oli avoin.

Us­ko on lu­pauk­siin luot­ta­mis­ta

Tä­nä­kin ai­ka­na voi luot­taa Ju­ma­lan lu­pauk­siin – niin kuin ope­tus­lap­set us­koi­vat, vaik­ka ei­vät ym­mär­tä­neet.

Syn­ti­vel­ka on pois­sa

Pit­kä­per­jan­tain evan­ke­liu­mi vie mei­dät kat­se­le­maan Kris­tuk­sen kär­si­mys­tie­tä. Maa­her­ra Pi­la­tus oli kan­san vaa­ti­ma­na luo­vut­ta­nut Jee­suk­sen ris­tiin­nau­lit­ta­vak­si. Jee­sus jou­tui kan­ta­maan ris­ti­ään maa­her­ran pa­lat­sis­ta Gol­ga­tal­le, jos­sa ris­tiin­nau­lit­se­mi­nen ta­pah­tui.

Jee­suk­sen rak­kaus kes­tää

”Ih­meel­li­nen mies”, sa­noi­vat Jee­suk­sen ai­ka­lai­set seu­rat­tu­aan hä­nen elä­mään­sä. Ope­tus­lap­set, Jee­suk­sen seu­raa­jat, nä­ki­vät hä­nes­sä Ju­ma­lan po­jan ja pro­feet­to­jen lu­paa­man Va­pah­ta­jan.

Lin­tu­e­mo kät­kee poi­ka­sen­sa täy­del­li­seen suo­jaan

Ih­mi­sen oma tah­to vie pe­ri­syn­nin seu­rauk­se­na har­haan, mut­ta Ju­ma­la ei väsy kut­su­mas­ta ih­mis­tä luok­seen.

Ma­ria, luot­ta­muk­sen esi­ku­va

Raa­mat­tu pi­tää si­säl­lään asi­oi­ta ja ta­pah­tu­mia, joi­ta ei voi se­lit­tää jär­jel­lä. Yk­si sel­lai­nen on kris­til­li­sen us­kon pe­rus­tei­siin kuu­lu­va ope­tus Jee­suk­sen syn­ty­mäs­tä. Us­kon­tun­nus­tuk­ses­sa tämä il­mais­taan sa­noin ”syn­tyi neit­syt Ma­ri­as­ta”.

Ih­mis­ten kun­nia vai sie­lun pe­las­tus?

Ih­mis­ten us­kon ja epä­us­kon vä­li­nen kamp­pai­lu oli to­si­a­sia jo Jee­suk­sen ai­ka­na ja sitä en­nen, ku­ten se on tä­nä­kin ai­ka­na. Mik­si osa ih­mi­sis­tä us­koo Jee­suk­seen ja osa ei? Tä­hän ky­sy­myk­seen joh­dat­taa Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­miin tal­len­net­tu kol­man­nen paas­to­na­jan sun­nun­tain teks­ti, joka vä­läh­dyk­se­no­mai­ses­ti käy läpi Jee­suk­sen maan­pääl­li­sen toi­min­nan vai­ku­tuk­sia kuu­li­jois­sa.

Toi­vot­to­mas­sa­kin ti­lan­tees­sa voi pyy­tää ja saa­da apua

Va­ka­va sai­raus voi vie­dä kei­not sel­viy­tyä jo­ka­päi­väi­sis­tä ar­jen as­ka­reis­ta. Sekä sai­ras it­se et­tä hä­nen lä­hei­sen­sä kamp­pai­le­vat usein jak­sa­mi­sen­sa ää­ri­ra­joil­la. On kos­ket­ta­vaa huo­ma­ta, mi­ten mo­net omais­hoi­ta­jat pal­ve­le­vat suu­rel­la sy­dä­mel­lä lä­hei­si­ään, jot­ka ovat me­net­tä­neet toi­min­ta­ky­kyn­sä.

Kiu­sauk­sis­ta voit­toon

Jee­sus ker­toi en­sim­mäis­tä ker­taa ope­tus­lap­sil­leen sii­tä, mikä hän­tä Je­ru­sa­le­mis­sa odot­ti. Hän oli Raa­ma­tun lu­paa­ma vai­mon sie­men, jon­ka piti tul­la murs­kaa­maan sie­lun­vi­hol­li­sen val­ta ja va­paut­taa ih­mis­kun­ta kuo­le­man val­las­ta. Kuo­le­ma oli tul­lut maa­il­maan syn­nin seu­rauk­se­na (Room. 5:12). Va­pah­ta­ja tie­si hy­vin sen­kin, kuin­ka yk­sin hän tuli kan­ta­maan Ju­ma­lan vi­han, kun hä­net koh­ta uh­rat­tai­siin syn­tien so­vi­tuk­sek­si. Yk­sin hän pol­ki Ju­ma­lan vi­han vii­ni­kuur­nan (Jes. 63:3). Sii­nä teh­tä­väs­sään hän ei voi­nut saa­da tu­kea edes lä­him­mil­tä ope­tus­lap­sil­taan, vaik­ka nämä oli­vat hie­man ai­kai­sem­min tun­nus­ta­neet us­ko­van­sa opet­ta­jan­sa ole­van Mes­si­as, elä­vän Ju­ma­lan Poi­ka (Matt. 16:16).