Kaik­ki on tai­vaas­ta an­net­tua

Jo­han­nes Kas­ta­ja opet­taa seu­raa­ji­aan luo­pu­maan ih­mi­syl­pey­des­tä ja kiin­nit­tä­mään kat­seen Jee­suk­seen, jou­lun suu­reen ih­mee­seen.

Sana juh­la­py­häk­si: Ra­ken­ta­jil­ta edel­ly­te­tään pal­ve­le­vaa miel­tä

Yh­tei­nen työ on­nis­tuu, kun kaik­ki hoi­ta­vat oman roo­lin­sa mah­dol­li­sim­man hy­vin. Jo­kai­sen pa­nok­sel­la on mer­ki­tys­tä.

Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta löy­tyy Pyhä Hen­ki

Jee­suk­sen pu­heet ja ih­me­te­ot oli­vat he­rät­tä­neet fa­ri­seus­ten mie­len­kiin­non. Oli­ko täl­lä mie­hel­lä jo­ta­kin te­ke­mis­tä tu­le­van Is­ra­e­lin mah­ta­van val­ta­kun­nan kans­sa? Odot­ti­han pro­feet­to­jen il­moit­ta­ma, juu­ta­lais­ten ajal­li­sek­si miel­tä­mä val­ta­kun­ta vie­lä to­teu­tu­mis­taan. ”Mil­loin Ju­ma­lan val­ta­kun­ta tu­lee”, oli Jee­suk­sel­le esi­tet­ty ky­sy­mys. Mitä Jee­sus vas­ta­si?

Rie­mu­kul­kue mat­ka­si Je­ru­sa­le­miin

Jee­sus tu­lee kau­pun­kiin aa­sil­la, rau­ha­no­mai­sel­la työ­e­läi­mel­lä, hil­jai­se­na, lem­pe­ä­nä ja nöy­rä­nä ku­nin­kaa­na – ei mah­ti­pon­ti­ses­ti so­ta­rat­sul­la ka­raut­ta­en ku­ten val­loit­ta­ja­ku­nin­kaat.

Tuo­mi­ois­tui­men edes­sä

Jee­sus ja ope­tus­lap­set oli­vat ol­leet Je­ru­sa­le­min temp­pe­lis­sä. Jee­sus en­nus­ti hei­dän siel­lä ol­les­saan temp­pe­lin hä­vi­tyk­sen. Kun he oli­vat Öl­jy­mä­el­lä, ope­tus­lap­set ky­syi­vät Jee­suk­sel­ta: ”Sano meil­le, mil­loin se kaik­ki ta­pah­tuu, mikä on merk­ki­nä si­nun tu­los­ta­si ja tä­män maa­il­ma lo­pus­ta?” (Matt 24:3.)

Val­vo ja luo­ta lu­pauk­siin

Kirk­ko­vuo­den kah­den vii­mei­sen py­hän teks­tit liit­ty­vät Jee­suk­sen toi­sen tu­le­mi­sen ajan ta­pah­tu­miin. Nämä tee­mat saat­ta­vat pe­lot­taa, ja niis­tä pu­hu­mi­nen tun­tuu mo­nes­ti vai­ke­al­ta. Us­kon­tun­nus­tuk­sen mu­kai­ses­ti Her­ram­me toi­nen tu­le­mi­nen kuu­luu kris­til­li­sen us­kon pe­rus­to­tuuk­siin. Ai­he on ai­na myös kiin­nos­ta­nut eri­lai­sia en­nus­ta­jia. Kui­ten­kin Jee­sus to­te­aa: ”Sitä päi­vää ja het­keä ei tie­dä ku­kaan, ei­vät en­ke­lit tai­vaas­sa ei­kä edes Poi­ka, ei ku­kaan muu kuin Isä” (Mark. 13:32).

An­teek­si­an­ta­muk­sen mää­rä on ää­re­tön

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­ti on kris­til­li­ses­sä pe­rin­tees­sä tun­net­tu ni­mel­lä Kris­tuk­sen kirk­ko­la­ki. Ai­em­min Jee­sus oli ker­to­nut ver­tauk­sen Hy­väs­tä Pai­me­nes­ta, joka et­sii huk­kaan jou­tu­neen lam­paan. Jee­sus jat­kaa: ”Sa­moin ei tei­dän tai­vaal­li­nen Isän­ne tah­do, et­tä yk­si­kään näis­tä vä­häi­sis­tä jou­tui­si huk­kaan.”

Us­kon ydin ei ole ko­ke­muk­ses­sa

Evan­ke­liu­mit ker­to­vat, et­tä fa­ri­seuk­set ja lai­no­pet­ta­jat usein haas­toi­vat Jee­sus­ta eri asi­ois­ta. Evan­ke­liu­min kir­joit­ta­jat huo­maut­ta­vat hei­dän teh­neen näin ko­e­tel­lak­seen Jee­sus­ta. Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä ker­ro­taan fa­ri­seuk­set ja sad­du­keus­ten toi­mi­neen yh­des­sä, mikä oli epä­ta­val­lis­ta näi­den us­kon­nol­lis­ten ryh­mit­ty­mien kes­ki­näis­ten rii­to­jen vuok­si.

Luot­ta­mus Ju­ma­laan an­taa on­nel­li­suut­ta

Py­häin­päi­vä­nä pois­nuk­ku­nei­den py­hien muis­to roh­kai­see ole­maan on­nel­li­nen ja iloit­se­maan us­kos­ta, jon­ka pää­mää­rä­nä on ikui­nen elä­mä tai­vaas­sa.

Työ­nan­ta­ja on teh­nyt tar­peel­li­set val­mis­te­lut

Apos­to­li tar­koit­taa lä­he­tet­tyä. Hän ei ole läh­te­nyt teh­tä­vään omas­ta tah­dos­taan, vaan hä­net on kut­sut­tu ja lä­he­tet­ty.