Puhuttele syntistä herkästi, nöyrästi ja kunnioittaen

Syn­tiä teh­nyt­tä tu­lee lä­hes­tyä lem­pe­äs­ti. Vai­ke­at­kin ris­ti­rii­dat voi­vat sel­vi­tä, kun Hen­ki joh­taa kes­kus­te­lua ja an­teek­si­an­to saa vai­kut­taa.

Evankeliumissa näkyy Kristuksen kirkkaus

Lä­hei­sen me­net­tä­mi­seen liit­ty­vät suru, kyy­ne­leet, hil­jai­suus, yk­si­näi­syys ja ru­kouk­set mut­ta myös ih­mis­ten osa­not­to ja loh­du­tus. Ju­ma­lan sa­nan an­ta­ma to­dis­tus hei­dän osas­taan loh­dut­taa kaik­kein eni­ten.

Tärkeintä on usko

Ih­mi­sen omat teot tai an­si­ot ei­vät mer­kit­se mi­tään Ju­ma­lan edes­sä; tär­kein­tä on ot­taa vas­taan kut­su Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.

Evankeliumin julistaminen on Jumalan antama tehtävä

Evan­ke­liu­min työs­sä kuu­lu­te­taan kut­sua Ju­ma­lan val­ta­kun­taan ja roh­kais­taan us­ko­maan omat syn­nit an­teek­si.

Jeesus osoittaa jumalallisen voimansa

Jee­sus pa­ran­si jul­ki­sen toi­min­tan­sa ai­ka­na sai­rai­ta, he­rät­ti kuol­lei­ta ja hal­lit­si luon­non­voi­mia. Näil­lä te­oil­la Jee­sus osoit­ti ju­ma­lal­li­sen voi­man­sa. Tär­kein­tä oli kui­ten­kin kut­sua epä­us­koi­nen ih­mi­nen suu­rim­man ih­meen eli evan­ke­liu­min ilo­sa­no­man us­ko­jak­si.

Kaikkein tärkein käsky

Rak­kau­den kak­sois­käs­ky tii­vis­tää lain vaa­ti­muk­set ja edel­lyt­tää Ju­ma­lan ja lä­him­mäi­sen täy­del­lis­tä ra­kas­ta­mis­ta.

Usko on suostumista Jumalan tahtoon

Oi­kea us­ko on sitä, et­tä ih­mi­nen luo­puu omas­ta vii­sau­des­taan, tur­vaa Ju­ma­laan ja suos­tuu hä­nen tah­toon­sa.

Uskovan ei tarvitse pelätä kuolemaa

Jee­sus so­vit­ti koko maa­il­man syn­nit, jot­ta ih­mi­set voi­si­vat saa­da kuo­le­man­sa jäl­keen ian­kaik­ki­sen elä­män.

Jumalan sana hoitaa

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työs­sä on tär­keä muis­taa vas­tuun ja­ka­mi­nen, jot­tei ku­kaan vä­syi­si. Ma­ri­an osa on tär­kein.

Jeesus on lähellä sairaita

Jee­sus koh­ta­si päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tin mu­kaan Be­tes­dan al­taal­la mie­hen, joka oli ol­lut sai­raa­na 38 vuot­ta. Hä­nel­lä oli seu­ra­naan so­kei­ta, ram­po­ja ja hal­vaan­tu­nei­ta. Mie­hen on­gel­ma oli, et­tä hä­nel­lä ei ol­lut ke­tään, joka oli­si aut­ta­nut hän­tä pa­ran­ta­vak­si us­ko­tun ve­den luo. Her­ran en­ke­li ni­mit­täin pani ai­ka ajoin ve­den liik­ku­maan. Mies ei ol­lut kui­ten­kaan me­net­tä­nyt toi­vo­aan. Lo­pul­ta Jee­sus tuli ja pa­ran­si hä­net.