Armon ja vapauden valtakunta

Jee­sus pu­hui vä­ki­jou­kol­le sii­tä, mi­ten fa­ri­seuk­set ja lai­no­pet­ta­jat opet­ti­vat Ju­ma­lan sa­naa, mut­ta ei­vät it­se elä­neet ope­tuk­sen mu­kai­ses­ti.

Jumala etsii kadonnutta

Ju­ma­la voi an­taa us­kon lah­jan ka­dot­ta­neel­le tai ko­ko­nai­sel­le kan­sa­kun­nal­le eri­tyi­sen et­sik­ko­a­jan, jol­loin hän kut­suu ih­mi­siä ta­kai­sin yh­tey­teen­sä. Kut­su pa­ran­nuk­seen on kui­ten­kin ai­na hen­ki­lö­koh­tai­nen.

Jumala antaa viisauden tehtävien hoitamiseen

Jee­sus esit­tää ope­tus­lap­sil­leen ver­tauk­sen isän­tään­sä odot­ta­vas­ta pal­ve­li­jas­ta. Sen avul­la hän ke­hot­taa seu­raa­ji­aan ole­maan val­mii­na, sil­lä Ih­mi­sen Poi­ka pa­laa het­kel­lä, jota ku­kaan ei voi aa­vis­taa.

Kallio on turvallinen perusta

Tä­män vii­kon evan­ke­liu­mi­teks­ti on vuo­ri­saar­nan lo­pus­sa. Vuo­ri­saar­na al­kaa Jee­suk­sen ku­vauk­sel­la sii­tä, mil­lai­sia ovat au­tu­aat eli Ju­ma­lal­le kel­paa­vat ih­mi­set. Vuo­ri­saar­nan lo­pus­sa Jee­sus pu­huu sii­tä, et­tä kai­kil­la ih­mi­sil­lä on mah­dol­li­suus va­li­ta elä­män ja kuo­le­man, siu­nauk­sen ja ki­rouk­sen vä­lil­tä. Van­has­sa Kris­ti­no­pis­sa ope­te­taan, et­tä elä­mäm­me kal­lein asia on Ju­ma­lan ja Va­pah­ta­jam­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen tun­te­mi­nen ja Ju­ma­lan lap­sek­si pää­se­mi­nen. Ver­tauk­sel­la kah­des­ta ra­ken­ta­jas­ta Jee­sus ke­hot­taa mei­tä tu­le­maan Ju­ma­lan lap­sik­si ja py­sy­mään sii­nä osas­sa.

Rakkaus synnyttää laupeuden

Jee­sus oli pa­ran­ta­nut erään mie­hen sur­kas­tu­neen kä­den, ja se oli saa­nut lai­no­pet­ta­jat ja fa­ri­seuk­set mie­let­tö­män rai­von val­taan. Pa­ran­ta­mi­nen oli ta­pah­tu­nut sa­pat­ti­na. He ei­vät ym­mär­tä­neet, et­tä Jee­sus on sa­pa­tin­kin Her­ra. Hän osoit­ti lau­peut­ta ja rak­kaut­ta tuo­ta sai­ras­ta mies­tä koh­taan. Jee­sus ky­syi­kin: ”Vas­tat­kaa mi­nul­le: kum­pi on sa­pat­ti­na lu­val­lis­ta, teh­dä hy­vää vai teh­dä pa­haa, pe­las­taa ih­mis­hen­ki vai tu­ho­ta ih­mi­nen?” (Luuk. 6:9).

Jumala valitsee ja kutsuu tehtäviin

Jee­sus va­lit­si ope­tus­lap­sik­seen mo­nen­lai­sia ih­mi­siä. Hei­dät on val­tuu­tet­tu pal­ve­le­maan eri­lai­sil­la, omil­la ar­mo­lah­joil­laan.

Parannuksen kautta Jumalan valtakuntaan

Jee­suk­sel­la, Ju­ma­lan po­jal­la, oli val­ta sa­noa, kuka on tu­hon oma, kos­ka hän tu­lee tuo­mit­se­maan elä­viä ja kuol­lei­ta Isän oi­ke­al­ta puo­lel­ta.

Tien avaaminen jatkuu

Oma lap­si on suu­ri Ju­ma­lan lah­ja ja kau­nis luo­mis­työn ih­me. Mo­nien nuor­ten nais­ten yk­si suu­rim­mis­ta toi­veis­ta on tä­nä­kin ai­ka­na saa­da tul­la äi­dik­si. Äi­din ja isän ru­kous on, et­tä Ju­ma­la joh­dat­tai­si ja var­je­li­si las­ta koko hä­nen elä­män­sä ajan.

Seuraa minua

Jee­sus tuli maa­il­maan kut­su­maan ih­mi­siä seu­raa­jik­seen ja ope­tus­lap­sik­seen. Tätä sa­maa ar­mo­kut­sua kuu­lut­ta­vat yhä hä­nen seu­raa­jan­sa.

Jumala kutsuu valtakuntaansa

En­nen tai­vaa­seen as­tu­mis­taan Jee­sus oli ope­tus­lap­si­neen mat­kal­la koh­ti Je­ru­sa­le­mia. Jee­suk­sen lä­het­tä­mät sa­nan­vie­jät sai­vat tor­ju­van vas­taa­no­ton sa­ma­ri­a­lai­ses­ta ky­läs­tä, jos­ta Jee­sus seu­ru­ei­neen oli­si ha­lun­nut saa­da yö­pai­kan. (Luuk. 9:51–54.)