JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Armon ja vapauden valtakunta

Sana sunnuntaiksi
11.8.2024 7.00

Juttua muokattu:

6.8. 15:33
2024080615335020240811070000

Heikki Vuonokari

Heikki Vuonokari

Ris­to Kos­ki­mä­ki

Jee­sus pu­hui vä­ki­jou­kol­le sii­tä, mi­ten fa­ri­seuk­set ja lai­no­pet­ta­jat opet­ti­vat Ju­ma­lan sa­naa, mut­ta ei­vät it­se elä­neet ope­tuk­sen mu­kai­ses­ti.

Jee­sus moit­ti sitä, et­tä lai­no­pet­ta­jat ja fa­ri­seuk­set li­sä­si­vät omia sää­dök­siä ih­mis­ten kan­net­ta­vak­si. Näi­tä van­hin­ten sää­dök­siä oli yh­teen­sä 613, jois­ta 365 oli kiel­to­ja ja 248 ke­ho­tuk­sia. Lai­no­pet­ta­jil­la ei ol­lut ar­mol­li­suut­ta. He um­mis­ti­vat sil­män­sä lä­him­mäi­sen taa­koil­ta ja kuor­mil­ta, ei­vät­kä tah­to­neet mil­lään ta­voin nii­tä huo­jen­taa.

Ju­ma­lan ar­mo ei ol­lut hei­dän opet­ta­ja­naan (Tiit. 2:12). Vain sel­lai­nen, joka it­se on saa­nut ko­kea ar­moa ja an­teek­si­an­ta­mus­ta ja it­se elää sii­tä, voi ol­la ar­mol­li­nen tois­ta koh­taan.

An­sait­se­ma­ton ar­mo

An­sait­se­mat­to­mas­ta ar­mos­ta to­dis­taa kal­liis­ti ris­tin­ryö­vä­ri, joka ka­tui syn­te­jään. Hän sa­noi Jee­suk­sel­le: ”Muis­ta mi­nua, kun tu­let val­ta­kun­taa­si” (Luuk. 23:42). Jee­sus ju­lis­ti hä­nel­le ar­mon sa­no­man: ”Tä­nään pi­tää si­nun ole­man mi­nun kans­sa­ni pa­ra­tii­sis­sa” (Luuk. 23:43). Tie kun­ni­an val­ta­kun­taan käy ar­mo­val­ta­kun­nan kaut­ta. Tämä to­teu­tui ris­tin­ryö­vä­rin koh­dal­la.

Jee­sus opet­ti us­kon yk­sin­ker­tai­suut­ta myös lap­sen esi­mer­kil­lä: ”To­ti­ses­ti minä sa­non teil­le: el­let­te kään­ny ja tule niin kuin lap­set, niin et­te suin­kaan tule si­säl­le tai­vaan val­ta­kun­taan” (Matt. 18:3). Port­ti tai­vaan val­ta­kun­taan on ah­das ja tie on kai­ta, mut­ta se vie ian­kaik­ki­seen elä­mään. Suu­ret ja mah­ta­vat ei­vät tätä tie­tä tun­ne, sil­lä he pi­tä­vät sitä hal­pa­na.

It­sen­sä ylen­tä­mi­nen

Fa­ri­seuk­set ko­ros­ti­vat omaa hurs­kaut­taan muun mu­as­sa vaa­te­tuk­sel­la ja näyt­tä­väs­ti suo­ri­te­tuil­la lau­peu­den töil­lä. It­sen­sä ko­rot­ta­mi­nen mui­den ylä­puo­lel­le on lä­hel­lä meis­tä jo­kais­ta. Pe­ri­syn­nin tur­me­le­ma ih­mi­nen on yl­peä ja it­se­ra­kas. Ei ole ke­tään, joka et­sii Ju­ma­laa, kaik­ki ovat pois poi­ken­nei­ta, täy­sin kel­vot­to­mia, vail­la kirk­kaut­ta (Room. 3:12). Vir­si­ru­noi­li­ja muis­tut­taa: ”Nöy­ryyt­tä, hil­jai­suut­ta Ju­ma­la ra­kas­taa, ei kär­si ko­peut­ta, yl­pei­tä vas­tus­taa” (VK 7,3). Nöy­ryyt­tä saam­me pyy­tää tai­vaal­li­sel­ta Isäl­tä.

Jee­sus ker­toi esi­mer­kin fa­ri­seuk­ses­ta ja pub­li­kaa­nis­ta. Fa­ri­seus kiit­ti Ju­ma­laa sii­tä, et­tei ole niin kuin muut ih­mi­set: ei ros­vo, ei hui­ja­ri, ei huo­rin­te­ki­jä, ei­kä niin kuin tuo pub­li­kaa­ni. Pub­li­kaa­ni tun­nus­ti: ”Ju­ma­la, ole mi­nul­le syn­ti­sel­le ar­mol­li­nen.” Pub­li­kaa­nin tun­to oli he­rän­nyt (Luuk. 18). Hän­kään ei ol­lut vie­lä van­hurs­kas. Ka­tu­van­kin syn­ti­sen täy­tyy saa­da kuul­la evan­ke­liu­mi Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta ja us­koa se omal­le koh­dal­le. Ju­ma­la van­hurs­kaut­taa ih­mi­sen yk­sin ar­mos­ta, Kris­tuk­sen an­si­on täh­den.

Kris­ti­tyn va­paus

Ju­ma­lan ar­mo toi­mii Ju­ma­lan lap­sen opet­ta­ja­na. Lut­he­rin mu­kaan kris­tit­ty on va­paa Py­häs­sä evan­ke­liu­mis­sa. Kris­tit­ty on va­paa pal­ve­le­maan. Sii­nä ky­sy­tään nöy­ryyt­tä, it­sen­sä alen­ta­mis­ta.

Pal­ve­le­mi­nen ei ole Raa­ma­tun ja Lut­he­rin mu­kaan kui­ten­kaan tar­peen au­tuu­teen, niin kuin kir­ja­nop­pi­neet ja fa­ri­seuk­set ajat­te­li­vat. Sy­dä­men us­kol­la tul­laan van­hurs­kaak­si (Room. 10:10). Mat­ti Suo ku­vaa kris­ti­tyn va­paut­ta Sii­o­nin lau­lus­sa Hen­ges­sä kat­son, vai­vo­jas Jee­sus: ”Kuor­ma­ni ras­kaan hau­taa­si kan­noit, ve­rel­läs rau­han ris­til­lä teit. Vel­ka­ni kai­ken pääl­tä­ni pois­tit, sie­lu­ni va­paa ol­la nyt voi.” (SL 38, 2.)

Evan­ke­liu­mi: Matt. 23:1–12

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus pu­hui vä­ki­jou­kol­le ja ope­tus­lap­sil­leen: ”Moo­sek­sen is­tuin on nyt lai­no­pet­ta­jien ja fa­ri­seus­ten hal­lus­sa. Teh­kää siis niin kuin he sa­no­vat ja nou­dat­ta­kaa hei­dän ope­tus­taan. Äl­kää kui­ten­kaan ot­ta­ko op­pia hei­dän te­ois­taan, sil­lä he pu­hu­vat yh­tä ja te­ke­vät tois­ta. He köyt­tä­vät ko­koon ras­kai­ta ja han­ka­lia taak­ko­ja ja sä­lyt­tä­vät ne ih­mis­ten kan­net­ta­vik­si, mut­ta it­se he ei­vät ha­lua nii­tä sor­mel­laan­kaan lii­kaut­taa. Kai­ken min­kä te­ke­vät he te­ke­vät vain sik­si, et­tä hei­dät huo­mat­tai­siin. He käyt­tä­vät le­vei­tä raa­ma­tun­lau­se­ko­te­loi­ta ja pa­ne­vat viit­taan­sa isot tup­sut, he is­tu­vat pi­dois­sa mie­lel­lään kun­ni­a­pai­kal­la ja sy­na­go­gas­sa etu­mai­sil­la is­tui­mil­la ja ovat hy­vil­lään, kun ih­mi­set to­reil­la ter­veh­ti­vät hei­tä ja kut­su­vat hei­tä rab­bik­si. Äl­kää te an­ta­ko kut­sua it­se­än­ne rab­bik­si, sil­lä teil­lä on vain yk­si opet­ta­ja ja te olet­te kaik­ki vel­jiä. Äl­kää myös­kään kut­su­ko isäk­si ke­tään, joka on maan pääl­lä, sil­lä vain yk­si on teil­le isä, hän, joka on tai­vais­sa. Äl­kää an­ta­ko kut­sua it­se­än­ne op­pi­mes­ta­rik­si, sil­lä teil­lä on vain yk­si mes­ta­ri, Kris­tus. Joka teis­tä on suu­rin, se ol­koon tois­ten pal­ve­li­ja. Sil­lä joka it­sen­sä ko­rot­taa, se alen­ne­taan, mut­ta joka it­sen­sä alen­taa, se ko­ro­te­taan.”

10.12.2024

Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: ”Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne!” Jes. 35:3–4

Viikon kysymys