JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jeesus parantaa yhä syntisairaita

Sana sunnuntaiksi
18.8.2024 6.00

Juttua muokattu:

15.8. 09:29
2024081509292720240818060000

Jarmo Määttä

Jarmo Määttä

Har­ri Kor­te­nie­mi

Jee­sus tuli maa­il­maan, jot­ta hen­gel­li­ses­ti so­ke­at voi­si­vat evan­ke­liu­min voi­mal­la pa­ran­tua syn­ti­sai­rau­des­taan ja pääs­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­nan asuk­kaik­si.

Jee­sus oli ol­lut temp­pe­lis­sä. Juu­ta­lai­set oli­vat suut­tu­neet hä­nen sa­nois­taan. He al­koi­vat nouk­kia jo maas­ta ki­viä heit­tääk­seen niil­lä Jee­sus­ta, mut­ta tämä eh­ti läh­teä pois hei­dän luo­taan. (Joh. 8:48–59.)

Tu­le­van sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä ker­ro­taan, et­tä Jee­suk­sen pois­tu­es­sa ope­tus­las­ten­sa kans­sa temp­pe­lis­tä he koh­ta­si­vat tien vie­res­sä is­tu­van so­ke­an mie­hen.

Sai­raus – syn­nin seu­raus­ta?

Ope­tus­lap­set ha­lu­si­vat tie­tää syyn sai­rau­del­le, joka oli vai­van­nut tien­var­res­sa is­tu­nut­ta mies­tä syn­ty­mäs­tä saak­ka. He poh­ti­vat, ke­nen te­ke­män syn­nin vuok­si mies oli syn­ty­nyt so­ke­a­na.

Jee­sus tor­jui aja­tuk­sen, et­tä mies oli so­keu­tu­nut omien tai hä­nen van­hem­pien­sa syn­tien vuok­si. Jee­sus teki pal­jon ih­mei­tä pa­ran­ta­en sai­rai­ta, jot­ta ih­mi­set us­koi­si­vat Ju­ma­lan lä­het­tä­neen hä­net. Hän kään­si vas­tauk­ses­saan ope­tus­las­ten aja­tuk­set Ju­ma­lan täy­del­li­seen luo­mis­työ­hön: ”jot­ta Ju­ma­lan teot tu­li­si­vat hä­nes­sä jul­ki”.

Päi­vän ja va­lon lap­si­na

Jee­sus ke­hot­ti ope­tus­lap­sia te­ke­mään nii­tä te­ko­ja, joi­ta Ju­ma­la meil­tä ih­mi­sil­tä odot­taa ”nyt, kun on vie­lä päi­vä”. Jee­sus on maa­il­man valo. Us­ko­vai­nen ih­mi­nen kul­kee tääl­lä maa­il­mas­sa päi­vän ja va­lon lap­se­na. Ai­ko­jen lo­pus­sa tu­lee yö, hen­gel­li­nen pi­meys, ei­kä ku­kaan voi enää teh­dä Ju­ma­lan sa­nan kyl­vö­työ­tä.

Ruok­ki­mi­sih­meen jäl­kei­se­nä päi­vä­nä ih­mi­set ky­se­li­vät: ”Mitä mei­dän tu­lee teh­dä, et­tä te­kom­me oli­si­vat Ju­ma­lan te­ko­ja?” Jee­sus vas­ta­si: ”Us­ko­kaa hä­neen, jon­ka Ju­ma­la on lä­het­tä­nyt. Se on Ju­ma­lan teko.” (Joh. 6:28–29.)

Hul­luut­ta vai us­kon saar­naa?

Sen jäl­keen, kun Jee­sus oli to­den­nut ole­van­sa maa­il­man valo, hän syl­käi­si maa­han ja teki syl­jes­tä tah­naa, jol­la si­ve­li so­ke­an sil­mät. Jee­sus käs­ki mie­hen men­nä pe­sey­ty­mään Si­lo­an al­taal­le. So­kea us­koi Jee­suk­sen sa­nat, pe­sey­tyi ja ta­pah­tui suu­ri ih­me: syn­ty­mäs­tä saak­ka so­ke­a­na ol­lut mies al­koi näh­dä!

Var­maan mo­nien mie­les­tä tuo Jee­suk­sen an­ta­ma oh­je oli hul­luut­ta, mut­ta mie­hel­le se oli us­kon saar­naa. Paa­va­li­kin kir­joit­ti: ”Ju­ma­la on kyl­lä osoit­ta­nut vii­sau­ten­sa, mut­ta kun maa­il­ma ei omas­sa vii­sau­des­saan op­pi­nut tun­te­maan Ju­ma­laa, Ju­ma­la kat­soi hy­väk­si ju­lis­taa hul­luut­ta ja näin pe­las­taa ne, jot­ka us­ko­vat” (1. Kor. 1:21).

So­ke­a­na syn­ty­neen luon­nol­li­set sil­mät al­koi­vat näh­dä, mut­ta vie­lä suu­rem­paa oli se, et­tä mies pa­ra­ni evan­ke­liu­min us­ko­mi­sen voi­mas­ta syn­nin so­keu­des­ta (Joh. 9:38).

Hen­gel­li­ses­ti so­kea ei us­ko

So­ke­an mie­hen tun­te­neet ih­mi­set häm­mäs­te­li­vät muu­tos­ta. Osa heis­tä us­koi mie­hen pa­ran­tu­neen, mut­ta osa luu­li nä­ke­vän­sä vain jon­kun sa­man­nä­köi­sen mie­hen.

Pa­ran­tu­nut it­se ker­toi: ”Kyl­lä se olen minä.” Hän ker­ta­si fa­ri­seuk­sil­le­kin tar­kas­ti, mitä Jee­sus oli hä­nel­le teh­nyt, mut­ta he suut­tui­vat hä­nel­le (Joh. 9:10-38). Jee­sus sai sii­tä ai­heen opet­taa fa­ri­seuk­sia sa­no­mal­la, et­tä hän oli tul­lut tuo­maan tuo­mi­on, jol­loin ”so­ke­at saa­vat nä­kön­sä ja nä­ke­vis­tä tu­lee so­kei­ta”. Jee­suk­sen sa­nat sat­tui­vat fa­ri­seuk­siin, sil­lä juu­ri he oli­vat hen­gel­li­ses­ti so­kei­ta, mut­ta väit­ti­vät nä­ke­vän­sä.

Ju­ma­la kut­suu

Kaut­ta ai­ko­jen sai­rau­det ovat ko­e­tel­leet yk­sit­täi­siä ih­mi­siä tai laa­jem­pia ih­mis­jouk­ko­ja. Ju­ma­lan sa­nan va­los­sa ajal­lis­ta sai­raut­ta suu­rem­pi on kui­ten­kin syn­ti­sai­raus. Jee­sus ju­lis­ti: ”Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. En minä ole tul­lut kut­su­maan hurs­kai­ta, vaan syn­ti­siä.” (Mark. 2:17.)

Syn­neis­tä pa­ran­ta­va evan­ke­liu­mi on omis­tet­ta­vis­sa vie­lä tä­nä­kin ai­ka­na Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta ju­lis­te­tus­sa syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen ilo­sa­no­mas­sa: syn­nit on lupa us­koa an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja so­vin­to­ve­res­sä.

Evan­ke­liu­mi: Joh. 9:1–7, 39–41

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus näki tien si­vus­sa mie­hen, joka oli syn­ty­mäs­tään saak­ka ol­lut so­kea. Ope­tus­lap­set ky­syi­vät hä­nel­tä: ”Rab­bi, kuka on teh­nyt sen syn­nin, jon­ka vuok­si hän on syn­ty­nyt so­ke­a­na? Hän it­se­kö vai hä­nen van­hem­pan­sa?” Jee­sus vas­ta­si: ”Ei hän ei­vät­kä hä­nen van­hem­pan­sa. Niin on ta­pah­tu­nut, jot­ta Ju­ma­lan teot tu­li­si­vat hä­nes­sä jul­ki. Nyt, kun vie­lä on päi­vä, mei­dän on teh­tä­vä nii­tä te­ko­ja, joi­ta lä­het­tä­jä­ni meil­tä odot­taa. Tu­lee yö, ei­kä sil­loin ku­kaan ky­ke­ne te­ke­mään työ­tä. Niin kau­an kuin olen maa­il­mas­sa, minä olen maa­il­man valo.” Näin sa­not­tu­aan Jee­sus syl­käi­si maa­han, teki syl­jes­tä tah­naa, si­ve­li sitä mie­hen sil­miin ja sa­noi: ”Mene Si­lo­an al­taal­le ja pe­sey­dy.” - Al­taan nimi mer­kit­see: lä­he­tet­ty. - Mies meni, pe­sey­tyi ja pa­la­si nä­ke­vä­nä. – – Jee­sus sa­noi: ”Minä olen tul­lut tä­hän maa­il­maan pan­nak­se­ni toi­meen tuo­mi­on: so­ke­at saa­vat nä­kön­sä ja nä­ke­vis­tä tu­lee so­kei­ta.” Muu­ta­mat fa­ri­seuk­set, jot­ka oli­vat sii­nä lä­hel­lä, ky­syi­vät tä­män kuul­les­saan: ”Et kai tar­koi­ta, et­tä me­kin olem­me so­kei­ta?” Jee­sus vas­ta­si: ”Jos oli­sit­te so­kei­ta, tei­tä ei syy­tet­täi­si syn­nis­tä, mut­ta te väi­tät­te nä­ke­vän­ne, ja sen täh­den syn­ti py­syy teis­sä.”

Bib­lia: Ja Je­sus, käy­den ohit­se, näki ih­mi­sen, joka oli so­ki­a­na syn­ty­nyt. Ja hä­nen ope­tus­lap­sen­sa ky­syi­vät hä­nel­tä, sa­no­en: Mes­ta­ri, kuka syn­tiä teki, tä­mä­kö eli hä­nen van­hem­pan­sa, et­tä hä­nen piti so­ki­a­na syn­ty­män? Je­sus vas­ta­si: ei tämä syn­tiä teh­nyt ei­kä hä­nen van­hem­pan­sa; mut­ta et­tä Ju­ma­lan työt hä­nes­sä il­moi­tet­tai­siin. Mi­nun tu­lee teh­dä hä­nen töi­tän­sä, joka mi­nun lä­het­ti, niin kau­van kuin päi­vä on. Yö tu­lee, kos­ka ei ken­kään tai­da työ­tä teh­dä. Niin­kau­van kuin minä olen maa­il­mas­sa, niin olen minä maa­il­man val­keus. Kuin hän tä­män sa­no­nut oli, syl­ki hän maa­han ja teki loan syl­jes­tä ja voi­te­li so­ki­an sil­mät lo­al­la, ja sa­noi hä­nel­le: mene ja pese it­ses lam­mi­kos­sa Si­lo­am, se on niin pal­jo kuin: lä­he­tet­ty. Niin hän meni ja pesi it­sen­sä ja tuli nä­ke­mään. – – Ja Je­sus sa­noi: minä tu­lin tuo­mi­ol­le tä­hän maa­il­maan, et­tä ne, jot­ka ei näe, pi­tää nä­ke­män, ja ne, jot­ka nä­ke­vät, pi­tää so­ki­ak­si tu­le­man. Ja muu­ta­mat Pha­ri­se­a­lai­sis­ta, jot­ka hä­nen ty­kö­nän­sä oli­vat, kuu­li­vat nä­mät ja sa­noi­vat hä­nel­le: olem­me­ko me­kin so­ki­at? Je­sus sa­noi heil­le: jos te so­ki­at oli­sit­te, niin ei oli­si teil­lä syn­tiä; mut­ta et­tä te sa­not­te: me nä­em­me, sen­täh­den tei­dän syn­tin­ne py­syy.

5.10.2024

Jumala on vahvistava teitä loppuun saakka, niin ettei teissä ole moitteen sijaa Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen päivänä. 1. Kor. 1:8

Viikon kysymys