Us­ko avaa sil­mät nä­ke­mään Kris­tuk­sen

Hen­gel­li­ses­ti so­kea ih­mi­nen ei näe oman us­kon­sa ti­laa. Vain elä­vä us­ko an­taa ha­lun py­syä lä­hel­lä Ju­ma­laa.

Kym­me­nen käs­kyn tii­vis­tys

Raa­ma­tus­sa on ku­vauk­sia Jee­suk­sen kes­kus­te­luis­ta eri hen­ki­löi­den kans­sa. Hän oli juu­ta­lai­ses­ta syn­ty­pe­räs­tään huo­li­mat­ta val­mis koh­taa­maan myös sel­lai­sia lä­him­mäi­siä, joi­ta juu­ta­lai­set ta­val­li­ses­ti kart­toi­vat.

Lap­sen­kal­tai­nen us­ko tuo siu­nauk­sen

Jee­sus opet­ti lap­sen ole­van suu­rin tai­vaan val­ta­kun­nas­sa. Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa mo­net en­sim­mäi­set tu­le­vat vii­mei­sik­si.

Maa­il­man par­haat loh­du­tuk­sen, tu­le­vai­suu­den ja toi­von sa­nat

Ajal­li­nen elä­mä, us­kon elä­mä ja ian­kaik­ki­nen elä­mä ovat Ju­ma­lal­ta. Jee­suk­sen so­vi­tus­työ ja ylös­nou­se­mus on ku­kis­ta­nut kuo­le­man mah­din.

Ma­ri­an osa on py­sy­vä

Ju­ma­la an­taa ih­mi­sel­le lah­jo­ja, joi­ta Raa­mat­tu opet­taa käyt­tä­mään hy­vän te­ke­mi­seen. Ker­to­mus Jee­suk­sen, Mar­tan ja Ma­ri­an koh­taa­mi­ses­ta ku­vaa, mi­ten eri­lai­sia lah­jo­ja voi­daan käyt­tää tois­ten pal­ve­le­mi­seen.

Hy­vät teot so­pi­vat sa­pat­tiin

Vii­me ai­koi­na mo­net ovat li­sän­neet mi­nul­le tut­tui­hin ter­veh­dyk­siin mai­nin­nan ”py­sy­tään ter­vei­nä”. Sa­nat ovat saa­neet mer­ki­tyk­sen­sä ajan­koh­tai­sen ko­ro­na­pan­de­mi­an vuok­si. On tär­ke­ää, et­tä asi­as­ta näin muis­tu­tel­laan.

Täy­del­li­syy­teen pää­see vain Jee­suk­sen so­vi­tus­työn kaut­ta

Sun­nun­tain teks­ti on pie­ni kat­kel­ma Jee­suk­sen vuo­ri­saar­nas­ta. Jee­sus ryh­tyy sii­nä opet­ta­maan Moo­sek­sen la­kia to­tu­tus­ta poik­ke­a­val­la ta­val­la.

Sä­vyi­siä sa­no­ja us­kos­ta

”He­del­mäs­tään puu tun­ne­taan.” Tämä en­si sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tiin si­säl­ty­vä Jee­suk­sen ope­tus on le­vin­nyt tu­tuk­si sa­non­nak­si ar­ki­seen kie­len­käyt­töön, ei­vät­kä kaik­ki tie­dä sen ole­van Raa­ma­tus­ta pe­räi­sin. Jee­sus opet­taa sel­ke­äs­ti hy­vän he­del­män ole­van pe­räi­sin hy­väs­tä puus­ta ja huo­non huo­nos­ta puus­ta.

Ver­taus pal­jas­taa oi­ke­an ja vää­rän van­hurs­kau­den

Vain täy­sin ar­mos­ta, il­man omia an­si­oi­ta, voi ot­taa vas­taan Ju­ma­lan kut­sun. Sitä vä­lit­tä­vät us­ko­vai­set ih­mi­set.

Ju­ma­la kut­suu ih­mis­tä

Sun­nun­tain kir­kol­li­se­na tee­ma­na ovat et­sik­ko­a­jat. Et­sik­ko­ai­ka on ter­mi­nä hy­vin raa­ma­tul­li­nen. Se voi­daan al­ku­kie­len mu­kaan kään­tää myös et­sin­näk­si tai eri­tyi­sek­si et­sin­nän ajak­si. Vuo­den 1948 ka­te­kis­muk­sen mu­kaan et­sik­ko­a­jal­la tar­koi­te­taan ih­mi­sen elä­mäs­sä ai­kaa, jol­loin Ju­ma­la eri­tyi­ses­ti ve­tää hän­tä puo­leen­sa.