Us­ko muut­taa elä­män

Kun ih­mi­nen ot­taa Jee­suk­sen kut­sun vas­taan, hä­nen elä­män­sä suun­ta muut­tuu. Us­ko al­kaa tuot­taa he­del­miä.

Luo­jan luja liit­to

Ju­han­nuk­sen evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Luu­kas ker­too ly­hy­es­ti Jo­han­nek­sen syn­ty­mäs­tä, mut­ta tar­kem­min ni­men an­ta­mi­ses­ta. Nimi an­net­tiin ym­pä­ri­leik­kauk­sen yh­tey­des­sä. Jo­han­nes syn­tyi pap­pi Sa­ka­ri­aan ja Eli­sa­be­tin lap­sek­si. Sa­ka­ri­as ja Eli­sa­bet oli­vat jo van­ho­ja ih­mi­siä, ei­kä heil­lä ol­lut en­nen Jo­han­nes­ta yh­tään las­ta, vaik­ka he oli­vat ru­koil­leet las­ta Ju­ma­lal­ta.

Kul­taa­kin kal­liim­pi val­ta­kun­ta

Tu­le­van sun­nun­tain kir­kol­li­nen ai­he on ”Ka­to­a­vat ja ka­to­a­mat­to­mat aar­teet”. Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti ker­too Jee­suk­sen ope­tus­ti­lan­tees­ta, jos­sa Ju­ma­lan val­ta­kun­ta saa hy­vin kes­kei­sen si­säl­lön.

Elä­vä­nä ok­sa­na vii­ni­puus­sa

Jee­sus ha­vain­nol­lis­ti ope­tus­taan ver­tauk­sil­la. Hän ver­ta­si us­ko­ne­lä­män asi­oi­ta ar­ki­sen elä­män asi­oi­hin. Vii­ni­puu-ver­tauk­ses­sa Jee­sus opet­ti hä­nen ja Tai­vaan Isän yh­teyt­tä ope­tus­lap­siin. Vii­ni­puu oli kuu­li­joil­le tut­tu kas­vi. Kas­vin ul­koi­set piir­teet an­toi­vat läh­tö­koh­dan ver­tauk­sel­le. Jee­sus ver­ta­si Ju­ma­laa vii­ni­tar­hu­riin, joka hoi­taa vii­ni­puun ok­sia. It­se­ään Jee­sus ver­ta­si vii­ni­puun run­koon, jos­ta ok­sat saa­vat ra­vin­non. Ok­sia Jee­sus ver­ta­si ope­tus­lap­siin eli hä­neen us­ko­viin ih­mi­siin.

Luo­ja, so­vit­ta­ja ja py­hit­tä­jä

Kris­til­li­sen us­kon ydi­na­si­oi­ta on kol­miyh­tei­nen Ju­ma­la. Kol­miyh­tei­syys ku­vaa Ju­ma­lan kol­mea il­me­ne­mis­muo­toa, Isää, Poi­kaa ja Py­hää Hen­keä, eri­tyi­ses­ti kir­kol­li­sis­sa us­kon­tun­nus­tuk­sis­sa. Tun­ne­tuin niis­tä on Apos­to­li­nen us­kon­tun­nus­tus, joka lu­e­taan sun­nun­tai­sin kir­kois­sa. Mo­net rip­pi­kou­lun käy­neet osaa­vat sen ul­koa ja tun­te­vat li­säk­si sii­hen liit­ty­vät se­li­tyk­set, joi­ta Mart­ti Lut­her on muo­toil­lut.

Tul­kaa ja­noi­set ve­den ää­reen!

Je­ru­sa­le­miin oli tu­los­sa suu­ret leh­ti­ma­ja­juh­lat. Juh­lil­la oli ta­pa­na py­säh­tyä muis­te­le­maan nel­jän­kym­me­nen vuo­den erä­maa­va­el­lus­ta. Leh­ti­ma­ja­juh­lien nimi tuli sii­tä, et­tä erä­maa­va­el­luk­sen ai­ka­na ma­joi­tut­tiin ti­la­päi­sis­sä ra­ken­nel­mis­sa. Leh­ti­ma­ja­juh­la oli sa­mal­la myös sa­don­kor­juun juh­la.

Jee­sus lu­pa­si ol­la lä­hel­lä

Ju­ma­lan rak­kaus saa ai­kaan, et­tä Ju­ma­lan lap­set ha­lu­a­vat vie­dä eteen­päin rak­kau­den sa­no­maa, evan­ke­liu­mia syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta.

Ru­kous on lap­sen oi­keus

Isä mei­dän -ru­kous­ta kut­su­taan maa­il­man par­haak­si ru­kouk­sek­si. Väit­tä­mä on sii­nä mie­les­sä kiis­ta­ton, et­tä mi­kä­li Jee­sus oli­si vie­lä pa­rem­man ru­kouk­sen voi­nut opet­taa, hän oli­si sen teh­nyt. Sik­si se on tur­val­li­nen ru­kous.

Kris­tus ja hä­nen val­ta­kun­tan­sa

Ope­tus­lap­sil­leen pi­tä­män­sä pit­kän jää­hy­väis­pu­heen jäl­keen Jee­sus aloit­ti ru­kouk­sen. Hän to­te­si het­ken­sä koit­ta­neen ja pyy­si, et­tä Isä kir­kas­tai­si Poi­kan­sa, jot­ta Poi­ka voi­si kir­kas­taa Isään­sä. Evan­ke­liu­mi­teks­tin kes­kei­nen sa­no­ma on Isän ja Po­jan yh­teys, Kris­tuk­sen ja hä­nen seu­raa­jien­sa yh­teys.

Jee­sus ru­koi­lee seu­raa­jien­sa puo­les­ta

Ope­tus­lap­set oli­vat ol­leet kool­la yh­tei­sel­lä ate­ri­al­la. Jee­sus oli pes­syt ope­tus­las­ten­sa ja­lat ja pu­hu­nut jo­ta­kin kä­sit­tä­mä­tön­tä toi­nen toi­sen­sa pal­ve­le­mi­ses­ta, pois­me­nos­taan ja ka­val­ta­mi­ses­taan. Sit­ten Juu­das oli läh­te­nyt.