Tuo­mi­ois­tui­men edes­sä

Jee­sus ja ope­tus­lap­set oli­vat ol­leet Je­ru­sa­le­min temp­pe­lis­sä. Jee­sus en­nus­ti hei­dän siel­lä ol­les­saan temp­pe­lin hä­vi­tyk­sen. Kun he oli­vat Öl­jy­mä­el­lä, ope­tus­lap­set ky­syi­vät Jee­suk­sel­ta: ”Sano meil­le, mil­loin se kaik­ki ta­pah­tuu, mikä on merk­ki­nä si­nun tu­los­ta­si ja tä­män maa­il­ma lo­pus­ta?” (Matt 24:3.)

Val­vo ja luo­ta lu­pauk­siin

Kirk­ko­vuo­den kah­den vii­mei­sen py­hän teks­tit liit­ty­vät Jee­suk­sen toi­sen tu­le­mi­sen ajan ta­pah­tu­miin. Nämä tee­mat saat­ta­vat pe­lot­taa, ja niis­tä pu­hu­mi­nen tun­tuu mo­nes­ti vai­ke­al­ta. Us­kon­tun­nus­tuk­sen mu­kai­ses­ti Her­ram­me toi­nen tu­le­mi­nen kuu­luu kris­til­li­sen us­kon pe­rus­to­tuuk­siin. Ai­he on ai­na myös kiin­nos­ta­nut eri­lai­sia en­nus­ta­jia. Kui­ten­kin Jee­sus to­te­aa: ”Sitä päi­vää ja het­keä ei tie­dä ku­kaan, ei­vät en­ke­lit tai­vaas­sa ei­kä edes Poi­ka, ei ku­kaan muu kuin Isä” (Mark. 13:32).

An­teek­si­an­ta­muk­sen mää­rä on ää­re­tön

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­ti on kris­til­li­ses­sä pe­rin­tees­sä tun­net­tu ni­mel­lä Kris­tuk­sen kirk­ko­la­ki. Ai­em­min Jee­sus oli ker­to­nut ver­tauk­sen Hy­väs­tä Pai­me­nes­ta, joka et­sii huk­kaan jou­tu­neen lam­paan. Jee­sus jat­kaa: ”Sa­moin ei tei­dän tai­vaal­li­nen Isän­ne tah­do, et­tä yk­si­kään näis­tä vä­häi­sis­tä jou­tui­si huk­kaan.”

Us­kon ydin ei ole ko­ke­muk­ses­sa

Evan­ke­liu­mit ker­to­vat, et­tä fa­ri­seuk­set ja lai­no­pet­ta­jat usein haas­toi­vat Jee­sus­ta eri asi­ois­ta. Evan­ke­liu­min kir­joit­ta­jat huo­maut­ta­vat hei­dän teh­neen näin ko­e­tel­lak­seen Jee­sus­ta. Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä ker­ro­taan fa­ri­seuk­set ja sad­du­keus­ten toi­mi­neen yh­des­sä, mikä oli epä­ta­val­lis­ta näi­den us­kon­nol­lis­ten ryh­mit­ty­mien kes­ki­näis­ten rii­to­jen vuok­si.

Luot­ta­mus Ju­ma­laan an­taa on­nel­li­suut­ta

Py­häin­päi­vä­nä pois­nuk­ku­nei­den py­hien muis­to roh­kai­see ole­maan on­nel­li­nen ja iloit­se­maan us­kos­ta, jon­ka pää­mää­rä­nä on ikui­nen elä­mä tai­vaas­sa.

Työ­nan­ta­ja on teh­nyt tar­peel­li­set val­mis­te­lut

Apos­to­li tar­koit­taa lä­he­tet­tyä. Hän ei ole läh­te­nyt teh­tä­vään omas­ta tah­dos­taan, vaan hä­net on kut­sut­tu ja lä­he­tet­ty.

Us­ko avaa sil­mät nä­ke­mään Kris­tuk­sen

Hen­gel­li­ses­ti so­kea ih­mi­nen ei näe oman us­kon­sa ti­laa. Vain elä­vä us­ko an­taa ha­lun py­syä lä­hel­lä Ju­ma­laa.

Kym­me­nen käs­kyn tii­vis­tys

Raa­ma­tus­sa on ku­vauk­sia Jee­suk­sen kes­kus­te­luis­ta eri hen­ki­löi­den kans­sa. Hän oli juu­ta­lai­ses­ta syn­ty­pe­räs­tään huo­li­mat­ta val­mis koh­taa­maan myös sel­lai­sia lä­him­mäi­siä, joi­ta juu­ta­lai­set ta­val­li­ses­ti kart­toi­vat.

Lap­sen­kal­tai­nen us­ko tuo siu­nauk­sen

Jee­sus opet­ti lap­sen ole­van suu­rin tai­vaan val­ta­kun­nas­sa. Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa mo­net en­sim­mäi­set tu­le­vat vii­mei­sik­si.

Maa­il­man par­haat loh­du­tuk­sen, tu­le­vai­suu­den ja toi­von sa­nat

Ajal­li­nen elä­mä, us­kon elä­mä ja ian­kaik­ki­nen elä­mä ovat Ju­ma­lal­ta. Jee­suk­sen so­vi­tus­työ ja ylös­nou­se­mus on ku­kis­ta­nut kuo­le­man mah­din.