A-L.S.
A-L.S.
Risto Alakärppä
Jumala rakastaa samanaikaisesti syntistä ihmistä ja vihaa silti pahuutta. Jumalan rakkaus Kristuksessa synnyttää uskovaisissa halun Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Kristuksessa se toteutui täydellisesti ja meissä se saa muodon kuin savisissa astioissa. Omalta puoleltamme syntisinä saamme heijastaa Kristus-valoa, joka itsessään on täynnä armoa ja totuutta. Meidät on kutsuttu rakastamaan totuudessa kaikkia ihmisiä. Samalla kuitenkin vihaamaan pahaa ja riippumaan kiinni hyvässä.
Syntiinlankeemus rikkoi olennaista ihmisen elämässä. Ihminen kadotti totuuden suhteessa Jumalaan, lähimmäiseen ja itseensä. Adamin perintö on ihmissuvun pysyvä ominaisuus täällä ajassa. Olemme kaikki syntisiä ja elämämme on rajallista. Uskovaisina ihmisinä saamme levollisesti hyväksyä tämän realiteetin itsessämme. Armahdetun syntisen identiteetti on hyvä identiteetti. Kristus asuu juuri omalta puoleltaan syntisissä ihmisissä. Nöyryydestä ja realismista seuraa hyvää. Uskonkilvoituksemme on siinä, että pahuus ja synti eivät hallitsisi meitä, vaan Kristus armollaan.
Syntiinlankeemus vaikuttaa ihmisen elämään sekä hengellisesti että moraalisesti. Hengellinen asemamme Jumalan edessä on sidottu syntisen osaan. Siten pelastuksessamme kaikki on Jumalan armoa ja lahjaa Kristuksessa. Syntiinlankeemus vaikuttaa myös ihmisen toimintaan ja moraaliin. Ihminen on taipuvainen Jumalan tahdon vastaiseen elämään. Jumalan rakkaus Kristuksessa kutsuu meitä jokapäiväiseen parannukseen: vaihtamaan synnin armoon.
Uskosta vanhurskas ei halveksi Jumalan lakia, vaikka hän ei olekaan lain vaan armon alla. Lutherin katekismuksissakin tämä on ilmeistä. Voimme yhtyä myös Paavalin ajatukseen, että Jumalan laki on sisällöllisesti hyvä, oikea ja pyhä (Room. 7:12). Laki on myös muuttumaton. Jeesuksen mukaan siitä ei häviä pieninkään piirto ennen kuin taivas ja maa katoavat (Matt. 5:18). Varastaminen on edelleen Jumalan tahdon vastaista, kuten myös muiden käskyjen rikkominen. Tämän hyväksyminen ei ole lakihenkistä.
Jumalan lain ja totuuden valossa kuitenkin tunnustamme, että olemme rikkoneet Jumalan tahtoa vastaan ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Tunnustamme myös, että olemme syntisen luontomme puolesta Jumalan lain rikkojia myös silloin, kun tekomme ovat oikeita. Laki on syvimmältään hengellinen. Se edellyttää puhdasta sydäntä. Tarvitsemme siksi Kristuksen, jonka täydellisyyteen saamme uskossa paeta. Tarvitsemme hänen valtakuntansa, missä hän joka päivä vaihtaa syntimme armoon ja lukee oman vanhurskautensa meidän vanhurskaudeksemme. Tarvitsemme hänen Henkensä, jotta emme eläisi lain alla syntisen luontomme mukaan, vaan armon alla Hengen johdattamina (Room. 8:2).
Uskovainen on vapaa lain vallasta ja tuomiosta. Hän pelastuu yksin armosta, yksin uskosta ja yksin Kristuksen tähden. Tästä ei Roomalaiskirjeen mukaan seuraa vapaus syntiin, vaan Hengen halu hyvään. Kristus itse antaa sen, mitä laki voimattomana vaatii, nimittäin elämän ja rauhan; uskon ja rakkauden. ”Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa!” (Ps. 97:10).
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Ajankohtaiskirja 2025 ottaa Jumalan sanan pohjalta kantaa moniin aikamme keskusteluissa esille tuleviin kysymyksiin.
Kertomuksia taitekohdista, joissa tehdään elämän suurimpia ratkaisuja: Mihin joukkoon haluan kuulua?