Matias Haaraniemi
Matias Haaraniemi
Tuntuuko sinusta joskus siltä, että elämässä on aivan liian paljon tapahtumia? Tuntemiset saattavat vaihdella äärilaidasta toiseen: huolista ja murheista toivoon ja lohdutukseen, surusta ja pelosta riemuun ja luottamukseen. Voi olla vaikeaa tietää, pitäisikö rauhoittua ja odotella vai rientää ja tarttua toimeen.
SRK:n arkisto
SRK:n arkisto
Harva asia on uskossa yhtä keskeisellä sijalla kuin rukous. Hengellisissä tilaisuuksissa rukoillaan näkyvästi ja yhteisesti, mutta rukous on läsnä myös yksityisessä uskonelämässä.
Leena Tervonen
Leena Tervonen
Yhteisen edun nimissä valtiot ovat solmineet liittoja. Niissä on sovittu esimerkiksi yhteisestä politiikasta, tavaranvaihdosta tai tulleista. Tietyin velvollisuuksin osapuolet saavat nauttia yhteisistä eduista. Sopimusasiakirja muistuttaa siitä, mitä on sovittu.
Virpi Vasalampi
Virpi Vasalampi
Hämmentyneet miehet katselivat taivaalle ja olivat ehkä hieman peloissaankin. Etääntyvä pilvi vei Jeesusta yhä ylemmäs kohti taivasta. Voi arvailla, että opetuslasten mielissä oli ajatus: Miten selviämme tästä eteenpäin? Taakse olivat jääneet päivät ja hetket, jolloin he saivat kulkea Jeesuksen turvallisessa seurassa ja yhteydessä.
Heli Majuri
Heli Majuri
Tiedäthän sen tunteen, kun asuntovaunu vedetään oven eteen ja aletaan pakata Suviseuroihin lähtöä varten? Silloin ovat toiveet ja odotukset korkeimmillaan. Monen toiveena on päästä joka kesä Suviseuroihin. Toiveet muuttuvat näkemiseksi, kun ensimmäinen suviseurakyltti näkyy.
Anita Keränen
Anita Keränen
On kiinnostavaa kuulla ihmisiltä kertomuksia siitä, kuinka he ovat löytäneet elävän uskon. Näissä kertomuksissa käy hyvin ilmi uskon lahjaluonne ja työ, jonka Jumala tekee herättäessään ihmisen etsimään ja löytämään pelastuksen.
Anton Kangas/Lukijan kuva
Anton Kangas/Lukijan kuva
Lueskelin edesmenneen isäni muisteluja. Muistelujen kohteena oli usein sota-aika ja se, miten Jumala varjeli vaarallisissakin tilanteissa. Erityisesti pysäytti eräs muistiinpano, jossa hän kertoi seuraavaa: ”Elettiin huhtikuun loppua vuonna 1942. Vihollinen oli piirittämässä eturintamalla suomalaisia, ja lähdimme apuun nopealla tahdilla. Taukopaikalla huomasin puun kyljessä oudon ”möhkäleen” – pysähdyin. Jalkani edessä oli lanka, joka olisi räjäyttänyt miinan, ja kuolema olisi tullut.”
Saara-Maija Saarenpää
Saara-Maija Saarenpää
Näin kerran Venäjän Karjalassa niityllä vuohilauman ja paimenen, joka kulki laumansa edellä sauva kädessään. Se on nykyään harvinainen näky, sillä paimenen virkaa hoitavat enimmäkseen laitumen ympärille kierretyt sähköpaimenet tai verkkoaidat.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys