Evankeliumi on paras apu

Raa­mat­tu opas­taa en­nen kaik­kea sii­hen, mi­ten us­ko­mal­la pää­see ker­ran tai­vaa­seen. Ajal­li­seen elä­mään­kin sii­tä löy­tyy hy­viä oh­jei­ta ja neu­vo­ja.

Uskovainen

Ta­pa­sin us­ko­vai­sen mie­hen. Heti en­sim­mäi­se­nä ter­veh­ties­säm­me hän tun­nus­ti us­kon­sa. Esi­tel­les­sään it­se­ään hän mai­nit­si ole­van­sa ateis­ti. Hän siis us­koi, et­tä Ju­ma­laa ei ole ole­mas­sa.

Ketä tahdon palvella?

Raa­mat­tu ker­too Joo­su­an elä­mäs­tä muun mu­as­sa sen, et­tä hän oli tai­ta­va so­ti­las ja joh­ta­ja, Moo­sek­sen lä­hin avus­ta­ja. Lu­va­tun maan va­koo­ja­na hän toi Ka­le­bin kans­sa hy­viä vies­te­jä sii­tä, et­tä Ju­ma­lan voi­mal­la kan­sa voit­taa voi­mak­kaan vi­hol­li­sen (4. Moos. 13:1–33). Joo­sua joh­dat­ti omai­suus­kan­san lo­pul­li­ses­ti lu­vat­tuun maa­han.

Jumalan sana julistetaan kaikkialle maailmaan

Is­ra­e­lin kan­sa oli Ju­ma­lan va­lit­tu kan­sa, jon­ka si­säl­lä eli Van­han tes­ta­men­tin ai­kai­nen Ju­ma­lan val­ta­kun­ta. Syn­ti teki kui­ten­kin työ­tään tuon­kin kan­san kes­kuu­des­sa: mo­net luo­pui­vat elä­väs­tä Ju­ma­las­ta, eli­vät syn­nis­sä ja pal­ve­li­vat epä­ju­ma­lia. Elä­vä Ju­ma­lan sana ja Ju­ma­lan val­ta­kun­ta asui kui­ten­kin tuon kan­san kes­kuu­des­sa.

Vastoinkäymiset kirkastavat uskoa

Elä­mäs­sä ta­pah­tuu asi­oi­ta, joi­ta voi ol­la vai­kea ym­mär­tää ja hy­väk­syä. Ko­et­te­le­mus­ten ja vas­toin­käy­mis­ten kes­kel­lä nou­see mo­nen­lai­sia ky­sy­myk­siä. Mik­si elä­mää­ni sal­li­taan täl­lais­ta? Olen­ko teh­nyt jo­ta­kin, jon­ka vuok­si mi­nua ko­e­tel­laan? Mik­si hyvä Ju­ma­la sal­lii pa­han ta­pah­tu­van?

Hoosea julisti Jumalan rakkaudesta

Saa­ko Ju­ma­laa pil­ka­ta? Täs­tä ai­hees­ta Suo­mes­sa kes­kus­tel­laan ai­na sil­loin täl­löin. On­ko Ju­ma­lan jul­ki­nen pilk­kaa­mi­nen ri­kos? Voi­mas­sa ole­van ri­kos­lain mu­kaan se on ri­kos. On ta­ho­ja, jot­ka ha­lu­ai­si­vat toi­sin.

Mitä Herra puhuu?

Mu­siik­ki on Ju­ma­lan an­ta­ma lah­ja, joka kos­ket­taa ih­mis­tä ko­ko­nais­val­tai­ses­ti. Sitä voi har­ras­taa yk­sin ja yh­des­sä, ään­te­le­mäl­lä ja kuun­te­le­mal­la. Kun toi­set mu­si­soi­vat ja toi­set kuun­te­le­vat, voi­daan pu­hua esi­tyk­ses­tä tai kon­ser­tis­ta. Kon­ser­toin­nin eri­tyis­piir­tee­nä on suun­ni­tel­tu ja hi­ot­tu, jos­kus jopa am­mat­ti­mai­nen esi­tys­ta­pa.