On vain kaksi joukkoa

Tänä päi­vä­nä moni on huo­lis­saan vas­tak­kai­na­set­te­lus­ta. Se tun­tuu hel­pos­ti pa­hal­ta, jos eri ta­val­la ajat­te­le­vat ei­vät ky­ke­ne ol­len­kaan tun­te­maan myö­tä­tun­toa toi­si­aan koh­taan. So­si­aa­li­sen me­di­an al­go­rit­mit an­ta­vat hel­pos­ti huo­mi­o­ta kaik­kein ra­di­kaa­leim­mil­le mie­li­pi­teil­le, mikä li­sää en­ti­ses­tään vas­tak­kai­na­set­te­lua. Jot­kut sa­noit­ta­vat mie­li­pi­tei­den ää­ri­päi­den vä­lis­sä asi­oi­ta, et­tei­vät ne ole niin mus­ta­val­koi­sia ja eh­dot­to­mia. Vas­tak­kai­na­set­te­luun hyvä lää­ke on kun­ni­oit­ta­va suh­tau­tu­mi­nen toi­seen ih­mi­seen.

Hyvä Paimen kutsuu takaisin

Pro­feet­ta Je­re­mia kir­joit­ti: ”Pa­lat­kaa ta­kai­sin, te luo­pu­neet lap­set!” sa­noo Her­ra. ”Minä otan tei­dät jäl­leen omik­se­ni. Minä ko­ko­an tei­dät kaik­ki ja tuon Sii­o­niin – vaik­ka tei­tä oli­si vain yk­si joka kau­pun­gis­sa ja kak­si joka kan­san kes­kel­lä.” (Jer. 3:14).

Taivaan häihin tarvitsee hääpuvun

Lap­sem­me vi­hit­tiin ke­säl­lä py­hään avi­o­liit­toon. Hää­juh­la oli ilo­juh­la. Juh­la­ti­la oli so­mis­tet­tu val­keil­la lii­noil­la, ja juh­la­vie­raat oli­vat pu­keu­tu­neet par­hai­siin juh­la­vaat­tei­siin. Mor­si­an oli kau­nis­tet­tu puh­taan­val­koi­sel­la hää­pu­vul­la.

Lupaus ja usko kuuluvat yhteen

Sa­dat­tu­han­net suo­ma­lai­set lot­to­a­vat vii­kot­tain. Ra­ha­pe­leis­sä hou­kut­taa lu­paus äk­ki­ri­kas­tu­mi­ses­ta. Pe­lei­hin osal­lis­tu­jat us­ko­vat, et­tä pää­voit­to toi­si kai­vat­tua on­nea ja hel­po­tus­ta elä­mään. Ra­ha­pe­lei­hin liit­ty­vä lu­paus on hou­kut­te­le­va, mut­ta vaa­ral­li­nen. Pal­kin­non voi saa­vut­taa vain voit­ta­ja, muut me­net­tä­vät sen min­kä ovat pe­laa­mi­seen si­joit­ta­neet. Hä­vin­neet pet­ty­vät, mut­ta loh­dut­tau­tu­vat usein us­ko­mal­la, et­tä seu­raa­val­la kier­rok­sel­la voit­to voi­si osua omal­le koh­dal­le. Näin ra­ha­pe­lit voi­vat van­gi­ta ih­mi­sen ja vie­dä on­nen si­jas­ta epä­toi­von ja ah­dis­tuk­sen kier­tee­seen.

Osaanko välittää uskon lapsilleni?

Tun­tuu­ko si­nus­ta äi­ti tai isä sil­tä, et­tä et osaa opet­taa lap­sil­le­si us­ko­na­si­oi­ta? Jo Raa­ma­tun tun­te­muk­se­si tun­tuu ohu­el­ta, mut­ta puut­tuu myös luon­te­via ti­lai­suuk­sia kään­tää kes­kus­te­lu us­koon. Pel­käät, et­tä lap­se­si jou­tu­vat huk­ka­teil­le, ulos us­kos­ta. Nämä ovat hy­vin ylei­siä tun­te­muk­sia. Edes mi­nul­le, pa­pil­le, joka olen opis­kel­lut tun­te­maan ja käyt­tä­mään Raa­mat­tua, ei ole kos­kaan ol­lut help­poa toi­mia ko­ti­pap­pi­na.

”Vapauteen Kristus meidät vapautti”

Olin vuo­sia sit­ten seu­rois­sa. Sa­nan­pal­ve­li­ja kir­kas­ti Ju­ma­lan kä­sit­tä­mä­tön­tä rak­kaut­ta Kris­tuk­ses­sa. Hän kir­kas­ti us­kon­van­hurs­kaut­ta ja pu­hui sen syn­nyt­tä­mäs­tä Ju­ma­lan rau­has­ta, joka ylit­tää kai­ken ym­mär­ryk­sen (Fil. 4).

Enkelit varjelevat meitä

Olet­ko aja­tel­lut, et­tä Ju­ma­lan en­ke­lit ovat kans­sa­si kai­ken ai­kaa? Olet­ko us­kal­ta­nut luot­taa hei­dän tur­val­li­seen var­ti­oon­sa? Psal­mis­sa lu­va­taan: ”Her­ran en­ke­li on aset­tu­nut var­ti­oon. Hän suo­jaa nii­tä, jot­ka pal­ve­le­vat Her­raa, ja pe­las­taa hei­dät.” (Ps. 34:8.)

Lapsenmielinen usko on kantanut

Tai­vaan Isä on siu­nan­nut meil­le suu­ren per­heen, jon­ka isä­nä elä­mi­nen on val­ta­van ri­kas­ta. On val­ta­van pal­jon ilo­nai­hei­ta.

Parantuminen herättää kiitollisen mielen

Pap­pi­so­pin­to­je­ni vii­mei­se­nä ke­sä­nä olin ko­ti­seu­ra­kun­nas­sa­ni töis­sä. Mi­nua pyy­det­tiin pi­tä­mään har­taus ter­veys­kes­kuk­sen vuo­de­o­sas­tol­la. Se tun­tui jän­nit­tä­väl­tä ja uu­del­ta ko­ke­muk­sel­ta ja mo­net huo­kauk­set nou­si­vat Ju­ma­lan puo­leen.

Mitä on rakkaus?

Apos­to­li Jo­han­nek­ses­ta pu­hu­taan rak­kau­den apos­to­li­na. Ei­kä se ole ih­me; Jo­han­nes kir­joit­taa Ju­ma­lan rak­kau­des­ta val­ta­vas­ti. It­se­ään hän kut­suu kir­joit­ta­mas­saan Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mis­sa ni­mel­lä ”Jee­suk­sen rak­kain ope­tus­lap­si”. Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min tu­tuim­pia lau­sei­ta lie­nee pie­noi­se­van­ke­liu­mi, joka ku­vaa Ju­ma­lan rak­kaut­ta: ”Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut maa­il­maa niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an Poi­kan­sa, jot­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män” (Joh. 3:16).