Ehtoollisen suuri salaisuus
Suviseurojen kuvapalvelu
Suviseurojen kuvapalvelu
Olavi Vallivaara
Jeesus asetti ehtoollisen viettäessään pääsiäisateriaa viimeisen kerran yhdessä opetuslastensa kanssa.
Jeesukselle ateriahetki oli tärkeä. Hän oli halunnut syödä ennen kärsimystään juuri heidän kanssaan pääsiäislampaan, joka saa kirjoitusten mukaisen täyttymyksen Jumalan valtakunnassa (Luuk. 22:15–16).
Vanhan liiton mukaisen pääsiäisaterian aikana Jeesus asetti uuden liiton ehtoollisaterian. Luukas kertoo evankeliumissaan, että Jeesus ”otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ’Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.’”
Tämän jälkeen hän otti viinimaljan, kiitti Jumalaa, antoi maljan oppilailleen ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne” (Luuk. 22:19–20).
Apostolien teoista käy ilmi, että opetuslapset kokoontuivat Jeesuksen taivaaseen ottamisen jälkeen yhteen ja noudattivat kuuliaisesti Herransa käskyä. ”Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovaiset elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.” (Ap. t. 2:42.)
Ehtoollinen perustuu Jeesuksen käskyyn viettää pyhää ateriaa hänen muistokseen. Martti Luther kysyy Isossa katekismuksessa (osa 5): ”Mitä siis alttarin sakramentti eli ehtoollinen on? Se on Kristuksen todellinen ruumis ja veri leivässä ja viinissä ja näiden myötä, Kristuksen sanalla määrätty meidän kristittyjen syötäväksi ja juotavaksi.”
Ehtoollinen on syvimmältä olemukseltaan suuri salaisuus, jota järkemme ei ymmärrä. Sakramentti on annettu ravinnoksi, että usko virkistyisi ja voimistuisi eikä ihminen lankeaisi taistelussa uudestaan, vaan vahvistumistaan vahvistuisi.
Augsburgin tunnustuksessa uskonpuhdistajat toteavat, että ehtoollisen sakramenttia käytetään oikein, kun se otetaan vastaan uskovaisella sydämellä uskon vahvistukseksi, sillä Jeesuksen sanat ”teidän edestänne” vaativat aivan uskovaista sydäntä.
Kun ehtoollinen nautitaan uskolla, se luo elävän yhteyden Jeesukseen ja samalla muihin häneen uskoviin, jotka tulevat tästä ateriasta osallisiksi. Jeesuksen ruumis ja veri julistavat hänen uhrikuolemaansa ihmisten syntien tähden.
Jumalan lapsi ei mene ehtoolliselle ansioituneena, vaan omalta puoleltaan heikkona ja syntisenä Jumalan armoon turvautuneena. Ennen ehtoolliselle käymistä hän haluaa usein ammentaa evankeliumista Jumalan voimaa ja ehtoollinen vahvistaa hänen uskoaan.
Apostoli Paavali ohjeisti ehtoollisen oikeaa viettoa näin: ”Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee.” Paavali varoittaa myös: ”Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan” (1. Kor. 11:26–27).
Uskon kautta on mahdollista olla osallinen Herran kuoleman tuottamasta voitosta. ”Niin usein” kuin on tunne, että on tarvetta nauttia pyhää ateriaa, se on mahdollista.
Jeesus, joka johdattaa Pyhän Henkensä kautta valtakunnassaan, antaa ehtoollisvieraiden nauttia ruumistaan ja vertansa, että he jaksavat perille asti, taivaan suurelle illalliselle.
Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!”
Joh. 20:26
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
