Teksti: Nimimerkki
Suviseurat ovat alkaneet. Monelle ne ovat kuin esimakua taivaasta maan päällä. Suviseurat ovat myös kulttuuria, johon kasvetaan. Millaista kulttuuria olemme rakentamassa? Millaista haluaisimme rakentaa kaikkien parhaaksi?
Suviseurojen alla on mediassa ollut uskovaisten arvostelua. Usein meitä syytetään itsemme asettamisesta toista parempaan asemaan. Tällainen asettelu tuntuu kenestä tahansa pahalta. On hyvä pohtia, onko palaute aiheellista. Suhtaudunko lähimmäisiini tasavertaisina vai asetanko itseni toisten yläpuolelle?
Jonotan lapseni kanssa välipalaa isojen seurojen kahvipisteellä. Lapsi sanoo anellen painokkaasti "Äiitii! Lähdetään pois!" Tilanne on alkanut mennä kiusalliseksi, minunkin tekee mieli kadota. Vaikka halusin seuroihin ja haluan, että lapsenikin kokee ne paikaksi, jonne on mukava tulla.
Lapsi haluaa pois, kun jälleen kerran hänen hiuksiaan hypistellään ja kysellään, mistä hän on tullut, kun hänellä on tällaiset.
Tiedän, että seuraavaksi alkavat kysymykset minun tarinastani. Mistä olen adoptoinut lapsen, mistä hänet on tuotu.
Tarina on ihan tavallinen, ja toisaalta ei kuitenkaan. Se on juuri sellainen, jonka Jumala meille tarkoitti. En halua kertoa sitä tuntemattomille. Mutta miksi suomalaislapsen pitää kuulla hänen ohitseen esitettyjä kysymyksiä, mistä hän on tullut?
Haluan olla Suviseuroissa kuten ennen, mutta jotain on muuttunut.
Minun ihonvärini on vaalea, joskaan en ole tyypillisen skandinaavin näköinen. Saan vapaasti kulkea maailmalla ilman erityisempää huomiota. Suomalaiseksi minua ei juuri missään oleteta, eikä minulle ei esitetä kiusallisia kysymyksiä.
Suomalaisten ja uskovaistenkin keskuudessa tunnen ajoittain rasismin varjot.
Yhä useammin löydän itseni puolustamasta lastani, puolisoani, asiakkaitani, läheisiäni. Heilläkin on oikeus olla sellaisia kuin ovat. Ilman ihmettelyä, kummastelua ja uteliaita kommentteja, puhumattakaan loukkaavista sanoista.
Sen näköisinä, millaisiksi heidät on luotu. Puhua omaa kieltään, elää sovittaen omaa kulttuuriaan meidän omaamme. Käydä koulua ja tehdä työtä, menestyä ja saada osansa hyvinvoinnista, jonka kustantamiseen itsekin osallistuvat. Olla seuroissa, tutustua ihmisiin, saada kyläkutsuja.
Lapsi ei useinkaan tee numeroa siitä, minkä värinen toinen ihminen on. Pieni lapsi voi koskettaa ja kokeilla, onko iho totta. Kun asuin yksin vaaleana tummien ihmisten keskellä, lapsille sanottiin, ettei ihonväriä saa kommentoida. Aikuiset. Miksi me tekisimme numeron?
Rasismia ei ole vain se, että arvottaa toista ihonvärin tai etnisen taustan vuoksi. Olettaminen ennakkoasenteiden kautta voidaan myös tulkita rasismiksi ja siitä on hyvä tulla tietoiseksi. Jatkuva kysely, olettaminen ja utelu voi tehdä pysyviä vaikutuksia ihmisen sisimpään. Puhutaan toiseuden kokemuksesta. Miksi ylipäätään olla me ja muut, emmekö voisi olla yhtä? Tarvitsemme toisiamme.
Millä tavoin kohtaan lähimmäiseni? Ohitanko? Utelenko muilta? Keksinkö itse tarinan, jota väritän näkemäni perusteella tekemistäni tulkinnoista? Haluanko eksotisoida kuulemaani ja näkemääni ja kertoa tarinaa eteenpäin?
Mitä, jos kohtaisimme kaikki tasavertaisina ihmisinä? Pysähtyisimme rinnalle ja jakaisimme muutaman askelen toistemme matkassa. Saattaisimme molemmat rikastua ja kohdata vuosi vuodelta uudelleen merkityksellisiä kokemuksia jakaen niitä keskenämme. Ottaisimme yksinäisen näköiset mukaamme toisista kulttuureista tulleista, yksinelävistä, leskistä ja eron kokeneista, lapsista puhumattakaan.
Maailma on kova, mutta tehdään meidän joukostamme turvapaikka. Otetaan lapset syliin, tuetaan heikkoja, autetaan sorrettuja, kuten Jeesuskin neuvoi esimerkillään.
Viimeisiä varusteita pakatessani Kesäseuraradio tuo toivorikkaita suviseuraterveisiä. Tänäkin kesänä saamme liittyä tähän juhlaan, kohdata erilaisia ystäviämme. Kohtaamisissa onnistuvaa ja epäonnistuvaa rohkaiskoon sanat:
Suo kovuuteni anteeksi,
oi rakas Jeesukseni,
ja armollasi uudeksi
luo kylmä sydämeni.
Se lämmitä
ja pehmitä,
niin avoin se
taas kaikille
on lähimmäisilleni.
(VK 431: 5.)
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Ajankohtaiskirja 2025 ottaa Jumalan sanan pohjalta kantaa moniin aikamme keskusteluissa esille tuleviin kysymyksiin.
Kertomuksia taitekohdista, joissa tehdään elämän suurimpia ratkaisuja: Mihin joukkoon haluan kuulua?