JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Mik­si minä jak­san?

21.10.2015 8.53

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420151021085300

Mi­nul­ta on mo­nes­ti ky­syt­ty, mi­ten minä jak­san. On ky­syt­ty mo­nel­ta eri kan­til­ta: Mi­ten minä jak­san teh­dä töi­tä, kun mi­nul­la on pal­jon lap­sia? Mi­ten minä jak­san ol­la ko­to­na, kun mi­nul­la on niin pal­jon lap­sia? Mi­ten minä jak­san ol­la näin iloi­nen, kun mi­nul­la on niin pal­jon lap­sia?

Olen jos­kus aja­tel­lut, et­tä ky­syi­si­pä joku jos­kus, mi­ten minä jak­san, kun ym­pä­ris­tös­tä tu­lee niin pal­jon ta­ha­ton­ta ja ta­hal­lis­ta­kin ne­ga­tii­vis­sä­vyt­teis­tä kom­ment­tia sii­tä, et­tä mi­nul­la on niin pal­jon lap­sia. Ky­syi­si­pä mi­nul­ta, ei­kä ajat­te­li­si esi­mer­kik­si jon­kin jul­ki­suus­ku­van tai te­at­te­rie­si­tyk­sen mu­kai­ses­ti, mi­ten minä koen tai ajat­te­len. Mut­ta kos­ka har­va on ky­sy­nyt, minä kir­joi­tan sii­tä. Jos joku sat­tui­si tä­män lu­ke­maan.

Kun iha­na esi­koi­sem­me syn­tyi noin kak­si­kym­men­tä vuot­ta sit­ten, osa­sin aja­tel­la, et­tä per­heem­me eh­kä kas­vaa. Olin ihan it­se va­paa­eh­toi­ses­ti va­lin­nut, et­tä elän elä­mä­ni sii­nä lu­jas­sa luot­ta­muk­ses­sa, et­tä Ju­ma­la on kai­ken luo­ja ja joh­taa elä­määm­me. Sitä, kuin­ka isok­si per­heem­me kas­vaa, en edes ha­lun­nut tie­tää. Ajat­te­lin sil­loin­kin lap­sel­li­sen luot­ta­vai­ses­ti, et­tä jos meil­le an­ne­taan lap­sia use­am­pi­kin, kyl­lä se rak­kaus kan­taa.

Olen tör­män­nyt aja­tuk­siin ja mie­li­ku­viin, et­tä meil­tä les­ta­di­o­lais­nai­sil­ta puut­tuu kyky aja­tel­la omil­la ai­voil­lam­me omaa pa­ras­tam­me. Et­tä mi­nul­la on niin pal­jon lap­sia, et­ten omaan ajat­te­luun enää ky­ke­ne­kään. Et­tä mi­nut on ai­vo­pes­ty. Et­tä mie­he­ni on mi­nut alis­ta­nut niin, et­ten näe enää omaa pa­ras­ta­ni ja et­tä minä vain luu­len ole­va­ni on­nel­li­nen. Vä­hin­tään­kin olen lap­sel­li­nen ja yk­sin­ker­tai­nen ih­mi­nen.

Näin ei kui­ten­kaan ole: älyk­kyy­so­sa­mää­rä­ni on kel­vol­li­nen, mi­nul­la on aka­tee­mi­nen kou­lu­tus ja pys­tyn jopa käy­mään töis­sä. Olen myös ais­ti­vi­na­ni, et­tä mie­he­ni ai­dos­ti ra­kas­taa mi­nua. Olen huo­man­nut, et­tä hä­nel­le rak­kaus on sa­no­jen li­säk­si pie­niä suu­ria te­ko­ja: aa­mu­puu­ron ja -kah­vin keit­tä­mis­tä, pyy­kin lait­ta­mis­ta, pie­niä hi­pai­su­ja ohi­men­nen. Ei täl­lai­seen elä­mään mah­du alis­ta­mis­ta – ei hen­kis­tä, fyy­sis­tä ei­kä hen­gel­lis­tä­kään. Sel­lai­set väit­tä­mät louk­kaa­vat.

Ve­li­poi­ka­ni oli ker­ran saa­pu­nut töi­hin. Käy­tä­väl­lä oli tul­lut opet­ta­ja­kol­le­goi­ta kak­sin kap­pa­lein vas­taan. Vel­je­ni oli hui­kan­nut iloi­seen tyy­liin­sä hy­vät huo­me­net. Toi­nen näis­tä vas­taan­tu­li­jois­ta oli to­kais­sut: ”En ym­mär­rä, mi­ten voit ai­na ol­la noin hy­väl­lä tuu­lel­la, vaik­ka sul­la on kuu­si las­ta.” Veli oli py­säh­ty­nyt ja ky­sy­nyt täl­tä ih­mi­sel­tä: ”Kuin­ka mon­ta las­ta si­nul­la on?” Vas­taus oli ol­lut, et­tä kak­si. Vel­je­ni oli ky­sy­nyt toi­sen­kin ky­sy­myk­sen: ”Ra­kas­tat­ko sinä näi­tä kah­ta las­ta­si?” Vas­taus oli ol­lut po­si­tii­vi­nen, jol­loin hän oli jat­ka­nut ky­se­ly­ään: ”Voit­ko ker­toa mi­nul­le, et­tä jos si­nul­la oli­si enem­män lap­sia, osai­sit­ko sa­noa, kuin­ka mo­nen­nen lap­sen koh­dal­la si­nun rak­kau­te­si oli­si lop­pu­nut? ” Vas­taus oli hil­jai­suus.

Kun nyt yh­dek­sän lap­sen äi­ti­nä mie­tin tuo­ta Vesa-vel­je­ni ky­sy­mys­tä, voin ilok­se­ni huo­ma­ta, et­tei rak­kaus mi­hin­kään lopu. Se vain li­sään­tyy, kun sitä saa. Yhä uu­del­leen, kun olen saa­nut vas­ta­syn­ty­neen sy­lii­ni, olen aja­tel­lut sitä val­ta­vaa rak­kau­den mää­rää, mikä sii­hen pie­neen pa­ket­tiin on la­dat­tu. Ko­to­na kaik­ki odot­ta­vat uut­ta tu­li­jaa. Maa­il­man hel­lyt­tä­vim­mäl­tä näyt­tää se, kun omas­ta mie­les­tään maa­il­man mur­jo­ma mur­ro­si­käi­nen tu­lee kou­lus­ta ja työn­tää en­sim­mäi­se­nä pään­sä nuk­ku­van vau­van kop­paan, nuuh­kai­see ja ta­put­taa, ja vas­ta sit­ten huo­mi­oi – jos huo­mi­oi – muut per­heen­jä­se­net. Pu­hu­mat­ta­kaan sii­tä ti­lan­tees­ta, kun isä saa­puu työ­päi­vän jäl­keen ko­tiin, pol­vis­tuu pie­nen lap­sen eteen ja la­taa ak­kun­sa muu­ta­man mi­nuu­tin vau­van­tuok­su­hoi­dol­la.

Vä­syt­tää­hän se vä­lil­lä. On aa­mu­ja, jol­loin pi­täi­si eh­tiä töi­hin, mut­ta kak­si­vuo­ti­as saa rai­va­rin, nel­jä­vuo­ti­as he­pu­lin, kah­dek­san­vuo­ti­as kum­mal­li­sen it­ku­koh­tauk­sen, kym­me­nen­vuo­ti­aal­la on tak­ki hu­kas­sa ja mur­ro­si­käi­sel­lä tu­lu­ku­tus­päi­vä. Mut­ta so­pi­nee epäil­lä, et­tä kaik­kia mei­tä vä­syt­tää jos­kus oma elä­mäm­me, oli sii­nä lap­sia enem­män tai vä­hem­män tai ei ol­len­kaan. Ajat­te­len mie­luum­min niin, et­tä se, mi­ten ko­em­me elä­mäm­me ja mi­ten sii­hen asen­noi­dum­me, on enem­män vai­kut­ta­va te­ki­jä. It­se ajat­te­len ja luo­tan sii­hen, et­tä Ju­ma­la isol­la käm­me­nel­lään kul­jet­taa hul­lun­myl­lyis­tä elä­määm­me koh­ti tar­koit­ta­maan­sa suun­taa. Sii­nä on rau­hal­lis­ta ol­la.

Mi­nua loh­dut­taa, et­tä eten­kin sil­loin kun vä­syt­tää, on ym­pä­ril­lä ih­mi­siä, joil­le asia on tut­tu. Saa ver­tais­tu­kea. Ver­tais­tu­kea par­haim­mil­laan on se, kun minä pie­nen vau­va­ni kans­sa olen ko­tiu­tu­nut, saa­puu ko­tiim­me nai­sia: iloi­sia, su­rul­li­sia, vä­sy­nei­tä, vir­kei­tä, on­nis­tu­nei­ta, epä­on­nis­tu­nei­ta, iso­ää­ni­siä ja hil­jai­sia nai­sia kan­ta­muk­si­neen. Sy­lin täy­del­tä ko­tiim­me kan­ne­taan lei­von­nai­sia ja lah­jo­ja, mut­ta en­nen kaik­kea rak­kaut­ta. Ei­vät ne kysy, mon­ta­ko teil­lä nyt on tai mi­ten sinä jak­sat. Tai ky­sy­vät ne, mut­ta ky­sy­vät rak­kau­del­la.

Nyt joku eh­kä ajat­te­lee, et­tä tämä on var­maan nii­tä ta­pauk­sia, jon­ka elä­mä on jos­ta­kin kum­man syys­tä help­poa. Voin vas­ta­ta, et­tä ei ole. Vii­mei­sen vii­den vuo­den ai­ka­na olen ko­ke­nut sel­lai­sia ajal­li­sia ko­et­te­le­muk­sia, et­tä vä­lil­lä on tun­tu­nut sil­tä, et­tä pää­ni ei kes­tä, saa­ti sit­ten us­ko­ni hy­vään ja ar­mol­li­seen Ju­ma­laan. Kun lä­hel­lä on kuo­le­maa ja va­ka­via on­net­to­muuk­sia, voi kai sa­noa, et­tä elä­mäs­sä on kuor­maa tois­ten­kin kan­net­ta­vak­si.

Kun elä­mäs­tä vai­keis­sa ti­lan­teis­sa kar­si­taan kaik­ki tur­ha, jäl­jel­le jää rak­kaus: rak­kaus kai­ken luo­jaan ja yl­lä­pi­tä­jään, mut­ta myös omaan per­hee­seen ja ys­tä­viin. 18-vuo­ti­as tyt­tä­re­ni loh­dut­ti mi­nua yh­te­nä to­del­li­sen toi­vot­to­muu­den päi­vä­nä ja sa­noi, et­tä kes­ki­ty äi­ti saat­ta­maan oma elä­mä­si kun­toon ja an­na ol­la nii­den asi­oi­den, jo­hon et pys­ty it­se vai­kut­ta­maan. Ajat­te­lin sil­loin, et­tä mi­nua on suu­res­ti siu­nat­tu iha­nil­la lap­sil­la. Et­tä niis­tä pie­nis­tä, työ­läis­tä­kin hoi­det­ta­vis­ta lap­sis­ta kas­vaa mi­nua tu­ke­via, ajat­te­le­vai­sia ai­kui­sia.

Eten­kin sil­loin kun vä­syt­tää, minä ai­na mie­tin omaa mies­tä­ni, si­sa­ruk­si­a­ni ja hei­dän puo­li­soi­taan ja sitä, mil­lai­nen voi­ma­va­ra heis­sä on. Juu­ri sil­loin kun vä­syt­tää ja las­ten tu­le­vai­suus pe­lot­taa, mi­nua rau­hoit­taa, et­tä mei­dän­kin lap­sil­la on Ju­ma­la ja toi­sen­sa.

Sik­si minä jak­san.

Sirk­ka Leh­to

Päivämiehen Vierasblogi
Päivämiehen Vierasblogi

Huo­len­pi­to aut­taa epä­var­muu­den kes­kel­lä

21.3.2020 6.50
Päivämiehen Vierasblogi

Jou­lu, tu­let­han

23.12.2019 6.16
Päivämiehen Vierasblogi

Tun­ne­tai­to­ja vuo­ro­vai­ku­tuk­seen

12.12.2019 6.28
Päivämiehen Vierasblogi

Jou­lu­täh­det

8.12.2019 6.24
Päivämiehen Vierasblogi

Isän kans­sa

2.12.2019 9.09
Päivämiehen Vierasblogi

Joh­da­tuk­ses­sa

24.11.2019 6.44
Päivämiehen Vierasblogi

Yk­si­näi­syys suu­ren jou­kon kes­kel­lä

16.11.2019 6.08
Päivämiehen Vierasblogi

Nä­ky­mä­tön vai­va

26.10.2019 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Olet­ko ras­kaa­na, taas?

23.10.2019 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Ter­veys­haas­teet mat­ka­kump­pa­ni­na

12.10.2019 6.49
Päivämiehen Vierasblogi

Va­el­lus­reis­sul­la Itä­val­lan Al­peil­la

30.9.2019 13.07
Päivämiehen Vierasblogi

Vuo­si sit­ten se al­koi

25.8.2019 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

So­si­aa­li­suu­den lii­ka-an­nos­tus­ta

6.8.2019 6.28
Päivämiehen Vierasblogi

Tur­va­paik­ka­na Ju­ma­lan val­ta­kun­ta

2.8.2019 6.05
Päivämiehen Vierasblogi

Ter­vei­siä Mon­ti­cel­lon su­vi­seu­rois­ta!

12.7.2019 6.23
Päivämiehen Vierasblogi

Ha­vain­to­ja Su­vi­seu­rois­ta

9.7.2019 6.48
Päivämiehen Vierasblogi

Sink­ku­na Su­vi­seu­rois­sa

5.7.2019 6.41
Päivämiehen Vierasblogi

Liik­ku­va lo­ma­ko­ti

27.6.2019 6.31
Päivämiehen Vierasblogi

Ikä­vä tois­ta ih­mis­tä

17.6.2019 8.38
Päivämiehen Vierasblogi

Kuka sinä tun­net ole­va­si?

10.5.2019 6.02
Päivämiehen Vierasblogi

Al­var löy­si tur­van kir­jas­sa Min­ne Tai­vaan Isä meni?

21.4.2019 6.25
Päivämiehen Vierasblogi

Su­vi­seu­ro­ja ja saat­ta­jia

28.3.2019 6.13
Päivämiehen Vierasblogi

Voi­ma­va­ra­het­kiä

25.11.2018 6.46
Päivämiehen Vierasblogi

Luo­pu­mi­sen var­jo, Ju­ma­lan loh­du­tus

3.11.2018 6.49
Päivämiehen Vierasblogi

Eri­lai­nen opis­ke­li­ja – ta­val­li­nen isä

28.10.2018 6.52
Päivämiehen Vierasblogi

Suu­ris­sa pie­nis­sä seu­rois­sa

22.10.2018 6.09
Päivämiehen Vierasblogi

Kym­me­nen vuot­ta ar­mos­ta us­ko­mas­sa

16.10.2018 6.44
Päivämiehen Vierasblogi

Ar­vos­ta­mal­la vai ar­vos­te­le­mal­la

8.10.2018 9.05
Päivämiehen Vierasblogi

Avai­met

2.10.2018 6.49
Päivämiehen Vierasblogi

Las­te­ni ko­ke­muk­set te­ki­vät su­rul­li­sek­si

26.9.2018 6.02
Päivämiehen Vierasblogi

Per­hei­lyä ke­sän suu­ris­sa seu­rois­sa

30.7.2018 6.26
Päivämiehen Vierasblogi

Ju­ma­lan ter­ve ja ter­ve­tu­loa!

20.7.2018 9.17
Päivämiehen Vierasblogi

Niin kuin lin­tu si­neen tai­vaan

6.6.2018 6.22
Päivämiehen Vierasblogi

Su­vi­seu­ra­muis­to­ja

29.5.2018 6.21
Päivämiehen Vierasblogi

Syn­ty­mä­päi­vä­lah­ja vai­mol­le­ni

12.12.2017 6.28
Päivämiehen Vierasblogi

Elä­män uut­ta mer­ki­tys­tä et­si­mäs­sä

8.12.2017 6.30
Päivämiehen Vierasblogi

Tar­vit­sen mui­ta ih­mi­siä

24.11.2017 6.56
Päivämiehen Vierasblogi

Ys­tä­väk­si kau­kaa tul­leel­le lap­sel­le?

27.10.2017 6.47
Päivämiehen Vierasblogi

Tai­vaan Isän lah­ja

21.10.2017 6.11
Päivämiehen Vierasblogi

Sa­vea muo­vaa­mas­sa

15.10.2017 6.55
Päivämiehen Vierasblogi

Sa­no­ja si­nul­le ja it­sel­le­ni

11.10.2017 6.10
Päivämiehen Vierasblogi

Kult­tuu­rien ero­ja ja elä­myk­siä poh­jo­lan hil­jai­suu­des­sa

3.10.2017 6.30
Päivämiehen Vierasblogi

Ime­tys­de­men­ti­aa­ko?

3.9.2017 8.29
Päivämiehen Vierasblogi

Tuo­kio

30.8.2017 6.43
Päivämiehen Vierasblogi

Jah­ti­kamp­peet esil­le

12.8.2017 11.25
Päivämiehen Vierasblogi

Iloi­nen maa­la­ri

3.8.2017 14.00
Päivämiehen Vierasblogi

Kyt­tää­mis­tä vai vä­lit­tä­mis­tä?

23.6.2017 6.42
Päivämiehen Vierasblogi

Koti

23.5.2017 6.27
Päivämiehen Vierasblogi

Sai­ras­tuim­me ho­me­ta­los­sa

15.5.2017 6.56
Päivämiehen Vierasblogi

Luon­to lä­hel­lä sy­dän­tä

4.4.2017 9.27
Päivämiehen Vierasblogi

Kaik­ki on ilon puo­lel­la

16.3.2017 6.09
Päivämiehen Vierasblogi

Ju­ma­la tie­tää ki­pu­ni

11.2.2017 6.15
Päivämiehen Vierasblogi

Pu­hu­taan­ko us­ko­na­si­ois­ta?

3.2.2017 6.24
Päivämiehen Vierasblogi

Ko­di­kas jou­lu­lei­ri Tam­pe­reel­la

19.12.2016 6.55
Päivämiehen Vierasblogi

Sai­raa­la­reis­su­ja, uu­pu­mus­ta ja ar­mol­li­suut­ta

26.11.2016 6.26
Päivämiehen Vierasblogi

Lu­te­ri­lai­suus kult­tuu­ris­sam­me

18.11.2016 6.03
Päivämiehen Vierasblogi

Tuh­laa­ja­po­jan ko­tiin­pa­luu

8.10.2016 6.29
Päivämiehen Vierasblogi

Kes­ken­me­nos­ta jäi hai­keus

27.9.2016 6.20
Päivämiehen Vierasblogi

Et ole yk­sin

21.9.2016 6.15
Päivämiehen Vierasblogi

Ai­kaa kuun­te­le­mi­sel­le

16.8.2016 6.17
Päivämiehen Vierasblogi

Ar­kius­koa

28.7.2016 6.57
Päivämiehen Vierasblogi

Nyt koh­ti tai­vas­ta kat­se­len

10.7.2016 7.13
Päivämiehen Vierasblogi

Kun Ju­ma­la py­säyt­ti

6.7.2016 6.31
Päivämiehen Vierasblogi

Kun mi­nul­la on kyl­mä, sen sy­dän sä­tei­lee läm­pöä

30.5.2016 6.43
Päivämiehen Vierasblogi

Tur­va­na ys­tä­vät ja iki­ai­ko­jen Ju­ma­la

21.5.2016 7.04
Päivämiehen Vierasblogi

Sinä osoi­tit mi­nul­le as­ke­leet

17.4.2016 7.15
Päivämiehen Vierasblogi

Luo­mis­ta ja ja­los­ta­mis­ta

4.4.2016 6.51
Päivämiehen Vierasblogi

Kun vak­ka kan­ten­sa va­lit­si

6.3.2016 7.00
Päivämiehen Vierasblogi

Opis­toil­le su­kua

25.2.2016 7.00
Päivämiehen Vierasblogi

Elä­mä­ni ei ole pelk­kää et­si­mis­tä

19.2.2016 6.30
Päivämiehen Vierasblogi

Tal­lin ovi on vie­lä au­ki

6.2.2016 6.30
Päivämiehen Vierasblogi

Huo­mis­päi­vää tun­ne en

27.1.2016 7.00
Päivämiehen Vierasblogi

Ei kai­kes­ta tar­vit­se huo­leh­tia

10.1.2016 6.57
Päivämiehen Vierasblogi

Jou­lu Af­ri­kas­sa

25.12.2015 6.35
Päivämiehen Vierasblogi

Ko­ti­ni tai­vaas­sa iha­na on

31.10.2015 6.33
Päivämiehen Vierasblogi

Koh­ti au­rin­koa

27.10.2015 6.55
Päivämiehen Vierasblogi

Tie­dät­te­kö sen ko­din?

16.9.2015 7.14
Päivämiehen Vierasblogi

Kak­si­tois­ta suu­ta ja kak­si­kym­men­tä­nel­jä kor­vaa

14.9.2015 7.08
Päivämiehen Vierasblogi

Pie­ni poi­ka ja hä­nen isän­sä

15.8.2015 7.13
Päivämiehen Vierasblogi

Ei ke­nen­kään äi­ti

28.7.2015 6.39
Päivämiehen Vierasblogi

Ra­di­o­ke­sä­seu­rat

24.7.2015 6.36
Päivämiehen Vierasblogi

Pie­nen po­jan su­vi­seu­ra­pai­na­jai­nen

24.6.2015 6.30
1.4.2020

Ju­ma­la on Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa, hä­nen ve­res­sään, tuo­nut lä­hel­leen tei­dät, jot­ka en­nen olit­te kau­ka­na hä­nes­tä. Ef. 2:13

Viikon kysymys