Onko sinulla todettu reumaa tai nivelsairautta?
– Ei.
Onko sinulla todettu allergiaa?
– Ei.
Käytätkö e-pillereitä?
– En.
Oletko raskaana, taas?
– En.
Olen koulussa käytännön harjoitustunneilla. Esitietolomakkeen viimeisen kysymyksen lisäys satuttaa. Asiaa ei helpota se, että vasta-argumenttia kiusoittelijalle ei tälläkään kertaa löydy. Sivuutan asian vain pienellä hymähdyksellä. Väistämättä mietin, miten kysyjä olisi asiaan reagoinut, jos olisin vastannut olevani raskaana, taas.
Kotiin lähtiessä auton ovi on vedettävä kiinni lujaa. Kiukuttaa. Hävettää.
Minua on muutaman kouluvuoteni aikana siunattu kahdella lapsella. Asia on odotettavasti aiheuttanut ihmettelyä ja jopa suoraa kritiikkiä opiskelutovereissani.
– Tämähän on niin lyhyt koulu, että ehtii ne lapset tehdä opiskeluiden jälkeenkin, minulle on sanottu.
Kotona painan lapset syliini. Nuuskutan nuorimmaista, kovin pientä vielä.
Kauppareissulla 2-vuotiaamme kulkee pitkin kauppaa pikkukärryillään nuorimmaista osoittaen ja huutaa:
– Tulkaa katsomaan, tää on meidän vauva.
Tapahtuma pysäyttää. Kunpa osaisin itsekin olla yhtä avoimesti ylpeä lapsistani kuin tuo esikoinen on pikkusiskostaan.
Illalla laitan kädet ristiin. Pyydän seuraavalle kerralle oikeita sanoja ja voimia näiden paineiden keskellä luottaa Jumalan johdatukseen.
Kommentoinnin satuttama
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Nuortenkirja kertoo kahdeksasluokkalaisen Sallan kouluvuodesta, jonka aikana rinnakkaisluokkalainen Niko tulee pikkuhiljaa osaksi kouluarkea. Kirja käsittelee ihastumista, ystävyyttä sekä vastuullisuutta ja rehellisyyttä ihmissuhteissa.
Lämminhenkisessä lastenkirjassa kuvataan perheen vaikean tilanteen herättämiä tunteita ja pelkoja sekä niistä selviytymistä. Kirja tarkastelee lapsen näkökulmasta perheen muuttunutta elämää, joka vähitellen alkaa tuntua tutulta. Läheisten rakkaus ja uskon tuoma turva kantavat.