JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Matka Keniaan

9.1.2023 12.00

Juttua muokattu:

9.1. 11:45
2023010911454520230109120000

Hil­la Töl­li

Mi­nul­ta ky­syt­tiin, voi­sin­ko kir­joit­taa blo­gi­teks­tin ko­ke­muk­sis­ta­ni Ke­ni­an reis­suis­ta. En­sim­mäi­nen re­ak­ti­o­ni oli, et­ten var­mas­ti kir­joi­ta, en­hän minä osaa. Het­ken ku­lut­tua huo­ma­sin kui­ten­kin lu­van­nee­ni yrit­tää kir­joit­taa.

Mie­tin pit­kään, mitä kir­joit­tai­sin. Olen käy­nyt Ke­ni­as­sa vii­den vuo­den ai­ka­na mo­nia ker­to­ja. En ole mat­kus­tel­lut ym­pä­ri Ke­ni­aa vaan olen pää­ty­nyt ai­na sa­maan pie­neen Ma­kon­ge­nin ky­lään. Jo­kai­nen reis­su on ol­lut eri­lai­nen ja opet­ta­nut mi­nul­le uu­sia asi­oi­ta. Kai­kis­ta reis­suis­ta mie­leen­pai­nu­vin on kui­ten­kin en­sim­mäi­nen reis­su­ni Ma­kon­ge­nin ky­lään.

”Läh­de­tään ul­ko­mail­le te­ke­mään har­joit­te­lu”, eh­dot­ti uu­si ys­tä­vä­ni mi­nul­le vuon­na 2016. Opis­ke­lim­me sa­mas­sa kou­lus­sa so­si­o­no­mik­si, ja ys­tä­väl­lä­ni oli haa­vee­na läh­teä ul­ko­mail­le har­joit­te­luun. Minä en ol­lut haa­veil­lut, mut­ta lu­pau­duin mu­kaan. Se­hän tar­koit­ti seik­kai­lua, jo­ten tie­ten­kin sil­loin ol­laan mu­ka­na.

Mo­nien vaih­to­eh­to­jen jäl­keen koh­teek­si tuli Ke­ni­an pie­ni Ma­kon­ge­nin kylä, jos­sa oli pie­ni va­paa­eh­tois­jär­jes­tö ni­mel­tä Home street home.

En­sim­mäi­nen reis­su­ni Ke­ni­as­sa on ol­lut elä­mä­ni hie­noim­pia ja ar­vok­kaim­pia ko­ke­muk­sia. Pie­ni si­säi­nen maa­il­ma­ni kas­voi val­ta­vas­ti. Sain näh­dä mo­nia kur­jia ja su­rul­li­sia koh­ta­loi­ta, mut­ta kai­ken sen kes­kel­lä sain näh­dä pal­jon yh­tei­söl­li­syyt­tä, ja­ka­mis­ta ja pie­nis­tä asi­ois­ta iloit­se­mis­ta.

Len­to­ko­ne las­keu­tuu Mom­ba­san ken­täl­le. Kel­lo on kah­dek­san aa­mul­la ja au­rin­ko on nous­sut jo kor­ke­al­le. 20 tun­tia sit­ten olin vie­lä Suo­mes­sa vii­mai­sen syk­syn kes­kel­lä. Odo­tan in­nol­la au­rin­gon en­si­kos­ke­tus­ta. Pääs­ty­ä­ni len­to­ko­nees­ta ulos vas­taa­ni is­kee kos­te­an kuu­ma au­rin­gon­polt­ta­ma sei­nä. Pääl­lä­ni on edel­leen mus­tat hou­sut ja hup­pa­ri, jot­ka olin pu­ke­nut Suo­mes­sa pääl­le. Alan hi­koil­la vä­lit­tö­mäs­ti. Il­mas­to on ai­van ka­ma­la. Pääs­ty­äm­me kaik­kien tar­kas­tus­ten läpi lauk­ku­jen luok­se, em­me näh­neet omia lauk­ku­jam­me mis­sään. Pit­kän sel­vit­te­lyn jäl­keen saim­me tie­tää nii­den ole­van Pa­rii­sis­sa. Lau­kut lu­vat­tiin lä­het­tää Ukun­daan kun­han ne saa­pu­vat pe­ril­le Mom­ba­saan.

Olin Ke­ni­as­sa kak­si ja puo­li kuu­kaut­ta. Asuin ys­tä­vä­ni kans­sa pai­kal­li­ses­sa per­hees­sä, jos­sa ja­oim­me sa­man huo­neen ja sän­gyn. Saim­me syö­dä pai­kal­lis­ten val­mis­ta­maa ruo­kaa hei­dän tyy­lil­lään. Is­tuim­me ma­ton pääl­lä lat­ti­al­la, jon­ne mama toi ison as­ti­an ruo­kaa. Ruo­ka syö­tiin kä­sin, ja sa­mas­ta as­ti­as­ta söi use­am­pi ih­mi­nen. Tär­ke­ää oli, et­tä muis­ti syö­dä oi­ke­al­la kä­del­lä. Ruo­ka koos­tui suu­rim­mak­si osak­si ras­vas­ta, veh­näs­tä ja so­ke­ris­ta. Pai­kal­li­sia herk­ku­ruo­kia oli­vat man­daa­si (suo­ma­lai­nen munk­ki il­man so­ke­ria), cha­pa­ti (lä­tyn ja naan­lei­vän vä­li­mal­li), uga­li (mais­si­kak­ku) sekä pi­lau (rii­siä hy­vin maus­tet­tu­na).

Kylä si­jait­si me­ren ran­nal­la, jo­ten ka­laa syö­tiin myös pal­jon. Pai­kal­li­set söi­vät vain kol­me ker­taa päi­väs­sä: aa­mu­pa­lan yh­dek­sän ai­kaan, lou­naan yh­den ai­kaan ja il­ta­ruu­an kah­dek­san ai­kaan il­lal­la. Vä­lis­sä ei syö­ty mi­tään.

Su­loi­nen kana kot­kot­taa vie­res­sä­ni. Sen poi­ka­sia ki­pit­tää emon pe­räs­sä. Koi­tan ot­taa kiin­ni yh­tä su­lois­ta poi­kas­ta. He ovat vik­ke­liä en­kä saa yh­tään kiin­ni. Kak­si lai­han­nä­köis­tä leh­mää te­pas­te­lee vie­rei­sel­lä jal­ka­pal­lo­ken­täl­lä, jon­ne ka­nan­poi­ka­set juok­se­vat mi­nua kar­kuun. Lo­pe­tan poi­kas­ten pyy­dys­tä­mi­sen sii­nä pe­los­sa, et­tä ne juok­se­vat leh­mien jal­ko­jen al­le. Il­lal­la per­heem­me isä ot­taa ka­na­e­mon kiin­ni ja me­nee ta­lon taak­se. Ta­kai­sin tul­les­sa hä­nel­lä on kä­des­sään pää­tön kana. Sii­nä on mei­dän il­ta­ruo­kam­me. Tu­lee pa­ha­mie­li, kun­nes ym­mär­rän, et­tä näin se ta­pah­tuu Suo­mes­sa­kin. Minä vain en näe sitä. Me­nen kaup­paan ja os­tan kai­ken val­mii­na ja hie­nos­ti pa­kat­tu­na.

Teim­me maa­nan­tais­ta per­jan­tai­hin va­paa­eh­tois­työ­tä puo­li kah­dek­sas­ta puo­li vii­teen. Pää­sim­me ra­ken­ta­maan ves­sa­säi­li­ö­tä, joka tar­koit­ti kuu­den met­rin sy­vyis­tä kuo­pan kai­va­mis­ta (il­man ko­nei­ta.) Pää­sim­me ra­ken­ta­maan pul­pet­te­ja ja penk­ke­jä kou­lui­hin sekä maa­laa­maan opet­ta­vai­sia ku­via lap­sil­le. Joka aa­mu teim­me puu­ron es­ka­ri­lai­sil­le. Jot­kut lap­set ei­vät syö­neet kou­lu­päi­vän ai­ka­na muu­ta kuin tä­män pie­nen an­nok­sen puu­roa.

Va­paa-ai­ka­na kä­vim­me tu­tus­tu­mas­sa lä­hei­siin kau­pun­kei­hin, vie­tim­me il­taa pai­kal­lis­ten seu­ras­sa sekä lei­kim­me pal­jon las­ten kans­sa. Vas­taa­not­to oli ai­na pai­kal­li­sil­ta läm­min ja vie­raan­va­rai­nen. Pa­ras­ta oli vie­rail­la ko­tim­me lä­hel­lä asu­val­la van­hem­mal­la rou­val­la, jos­sa asui kak­si suo­ma­lais­ta ys­tä­vääm­me. Siel­lä sai to­del­la hy­vää ruo­kaa jota "täy­tyi" syö­dä.

Mat­kan ai­ka­na opin, et­tä ajal­la ei ole niin vä­liä. Voit so­pia ta­paa­va­si jon­kun kel­lo kak­si päi­väl­lä ja huo­ma­ta odot­ta­va­si tätä hen­ki­löä seu­raa­vaan päi­vään. Pai­kal­li­set ei­vät kat­so­neet kel­loa, ei­kä mi­tään suun­ni­tel­tu kel­lon kans­sa. Opin, et­tä omaa rau­haa ei hel­pol­la saa. Jos läh­din huo­nees­ta­ni, het­ken pääs­tä olin ym­pä­röi­ty lap­sil­la tai kuu­lin joka suun­nas­ta: ”jam­bo, how are you”. Lä­hes jo­kai­nen vas­taan­tu­li­ja ter­veh­ti mi­nua, tun­sin hä­net tai en. Omaa rau­hal­lis­ta paik­kaa oli vai­ke­aa löy­tää ky­län lä­het­ty­vil­tä.

Opin, et­tä kaik­ki asi­at ja­et­tiin. Jos me­nin ulos syö­mään esi­mer­kik­si ome­naa, huo­ma­sin koh­ta ja­ka­nee­si pie­nen ome­nan seit­se­män lap­sen kans­sa. Se oli hie­noin­ta täs­sä ky­läs­sä, mut­ta sa­mal­la het­kit­täin vai­ke­aa it­sel­le, kos­ka suo­ma­lai­se­na olin tot­tu­nut sii­hen, et­tei kaik­kea tar­vit­se ja­kaa. Opin, et­tä mu­siik­ki soi kaik­ki­al­la. Me­nin sit­ten pai­kal­li­seen bus­siin tai is­tu­maan il­taa pai­kal­lis­ten kans­sa täh­ti­tai­vaan al­le, vie­res­sä­ni soi mu­siik­ki. Mus­li­mi­häis­sä sain mu­sii­kin kuun­te­lus­ta uu­den­lai­sen elä­myk­sen. Siel­lä mu­siik­ki soi niin ko­vaa, et­tä maa tä­ri­si ja sy­dä­men syke al­koi hyp­piä mu­sii­kin tah­tiin. Opin, et­tä lii­ken­ne­sään­tö­jä ei ole. Ih­mi­set, au­tot, mo­pot ja eläi­met kul­ke­vat kaik­ki sa­maa tie­tä ja eteen tu­le­vaa väis­te­tään. Opin myös, et­tä ih­mi­nen pär­jää hy­vin vä­häl­lä, jos vain ha­lu­aa. Se lait­toi poh­ti­maan omaa elä­mää, joka on täyn­nä mu­ka­vuuk­sia ja ta­va­raa.

Ky­läs­sä enem­mis­tö on mus­li­me­ja. Van­hem­mat ih­mi­set kä­vi­vät ru­koi­le­mas­sa vii­si ker­taa päi­väs­sä. Nuo­rem­mat har­vem­min. Us­kos­ta pu­hu­mi­nen oli luon­te­vaa ja help­poa pai­kal­lis­ten kans­sa. Us­ko nä­kyi kaik­ki­al­la ky­läs­sä ja oli­si ol­lut ou­toa, jos joku oli­si sa­no­nut, et­tei Ju­ma­laa ole ole­mas­sa. Mei­dän us­kom­me oli uu­si jut­tu ky­lä­läi­sil­le, vaik­ka­kin esi­mer­kik­si Nai­ro­bis­sa ja ny­ky­ään mo­nes­sa muus­sa­kin kau­pun­gis­sa on pai­kal­li­sia les­ta­di­o­lai­sia.

Vie­res­sä­ni is­tuu kol­me muu­ta us­ko­vais­ta tyt­töä. Olem­me mat­kal­la pai­kal­li­sel­la bus­sil­la Nai­ro­biin seu­roi­hin, ja sa­mal­la kat­so­maan mil­lai­nen on Ke­ni­an pää­kau­pun­ki. Kel­lo on kak­si yöl­lä. He­rä­sin, kun hyp­pä­sin puo­li met­riä ylös bus­sin aja­es­sa jol­la­kin pie­nel­lä ja kuop­pai­sel­la tiel­lä. "Nu­kut­ko?" ky­syn vie­res­sä­ni is­tu­val­ta ys­tä­väl­tä­ni. Ys­tä­vä­ni to­te­aa, et­tei ole nuk­ku­nut het­ke­ä­kään bus­sin hyp­pies­sä ylös alas. Vie­lä oli­si kah­dek­san tun­tia. Koi­tan jat­kaa uni­a­ni hien va­lu­es­sa ot­sal­la.

Oli iha­na pääs­tä nä­ke­mään pai­kal­li­sia les­ta­di­o­lai­sia. Pai­kal­li­nen pu­hu­ja haki mei­dät ho­tel­lis­tam­me seu­ra­paik­kaan. Siel­lä oli pai­kal­li­sen pu­hu­jan li­säk­si suo­ma­lai­nen pu­hu­ja. Paik­ka, jos­sa olim­me, oli sa­vi­ma­ja, jos­sa oli mon­ta huo­net­ta. Olim­me yh­des­sä pie­nes­sä huo­nees­sa. En­sim­mäi­nen puhe meni ke­ni­a­lai­sen mu­sii­kin soi­des­sa lu­jas­ti taus­tal­la. Vie­rei­ses­sä huo­nees­sa oli ih­mi­siä, jot­ka kuun­te­li­vat mu­siik­kia. Huo­neem­me oli täyn­nä lap­sia, jois­ta suu­rin osa oli tul­lut mie­len­kiin­nos­ta kat­so­maan, mitä ta­pah­tuu. En­sim­mäi­sen pu­heen jäl­keen lap­set läh­ti­vät pois ja mu­siik­ki­kin lak­ka­si soi­mas­ta. Seu­ro­jen jäl­keen me­nim­me pu­hu­jan ko­tiin. Meil­le oli val­mis­tet­tu ruo­ka, jota nau­tim­me yh­des­sä mui­den les­ta­di­o­lais­ten kans­sa. Pai­kal­la oli yh­teen­sä noin 20 ih­mis­tä.

En­sim­mäi­nen reis­su­ni opet­ti mi­nul­le het­kes­sä elä­mi­sen tai­toa, ja­ka­mi­sen iloa ja pie­nis­tä asi­ois­ta iloit­se­mis­ta. Nau­tin eri­tyi­ses­ti sii­tä, et­tä elä­mä oli yk­sin­ker­tais­ta ja kes­kit­tyi ta­val­li­siin ar­jen asi­oi­hin. Usein mat­kan ai­ka­na ki­pui­lin, et­tä mik­si meil­lä on mah­dol­li­suus kaik­keen ja tääl­lä ih­mi­set kär­si­vät nä­läs­tä ei­vät­kä pää­se usein omas­ta ky­läs­tään pi­dem­mäl­le. Ys­tä­vien kans­sa ju­tel­tua sai ai­na to­de­ta, et­tä mei­dän ei tar­vit­se­kaan tie­tää. Tai­vaan Isä pi­tää huo­len kyl­lä täs­tä maa­il­mas­ta.

Tu­lin maas­ta, jos­sa kaik­kea on yl­lin kyl­lin, mut­ta sil­ti ih­mi­siä, jot­ka va­lit­ta­vat ja nä­ke­vät pal­jon epä­koh­tia elä­mäs­sä. Me­nin maa­han, jos­sa on köy­hyyt­tä, työt­tö­myyt­tä sekä pal­jon mo­nen­lai­sia on­gel­mia, jota köy­hyys tuo tul­les­saan. Sain sil­ti koh­da­ta on­nel­li­suut­ta, tyy­ty­väi­syyt­tä, iloa ja kii­tol­li­suut­ta. Se sai mi­nut ym­mär­tä­mään, kuin­ka kii­tol­li­nen sitä saa­kaan ol­la kai­kes­ta sii­tä, mitä it­sel­lä on. Ym­mär­sin myös, kuin­ka tär­ke­ää on ja­kaa omas­taan it­sek­kyy­den si­jaan.

Päivämiehen Vierasblogi
Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.
Päivämiehen Vierasblogi

Joulumuistoja lapsuudesta

26.12.2022 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Koulun joulu

22.12.2022 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Joulurauhan julistus, enkelten laulun jälkikaikua

12.12.2022 8.15
Päivämiehen Vierasblogi

Mummolan haju

11.11.2022 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Kaikki rakkaamme ovat lahjaasi

5.11.2022 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

”Huomenta kanat!”

22.10.2022 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

”Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut”

31.8.2022 7.00
Päivämiehen Vierasblogi

"Tuli haluni kirjoittaa"

11.8.2022 9.40
Päivämiehen Vierasblogi

Ensimmäiset Suviseurat yksin

6.8.2022 7.30
Päivämiehen Vierasblogi

"Rakas Taivaan Isä, varjele meidät kaikki uskomassa" – Rippikoulun leiriohjaajan ajatuksia

14.7.2022 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Vievätkö valintani lähemmäksi Jumalaa vai kauemmas Jumalasta?

7.7.2022 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Yksin uskovaisten nuorten keskellä

8.6.2022 9.00
Päivämiehen Vierasblogi

Matkalta löytyy kaikki tarvittava

27.3.2022 7.00
Päivämiehen Vierasblogi

Jaksanko luottaa?

9.3.2022 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Tarvitsemme tässä ajassa lähimmäisenrakkautta

2.2.2022 7.00
Päivämiehen Vierasblogi

"Soit, Herra, lapsen meidän perheeseemme"

7.1.2022 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Paimenet pelaavat puhelimilla ja enkeli seilaa somessa

22.12.2021 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Valoja pimeässä

2.10.2021 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Erilainen mutta täydellinen

30.6.2021 9.15
Päivämiehen Vierasblogi

Sisäinen lapsi ja minä

28.5.2021 7.05
Päivämiehen Vierasblogi

Hoitava taide

28.3.2021 7.05
Päivämiehen Vierasblogi

Haavojen hoitoa

26.3.2021 7.05
Päivämiehen Vierasblogi

Arvokas omana itsenäni

17.3.2021 7.05
Päivämiehen Vierasblogi

Pilvinen päivä

2.3.2021 7.05
Päivämiehen Vierasblogi

Näkymättömästä näkyväksi

4.2.2021 13.00
Päivämiehen Vierasblogi

Kämppäkaverina metsäeläkeläinen

9.12.2020 6.05
Päivämiehen Vierasblogi

Ongella ei ole ongelmia

1.9.2020 6.15
Päivämiehen Vierasblogi

Lohdutus

3.8.2020 6.25
Päivämiehen Vierasblogi

Erään pornoriippuvaisen tarina

22.7.2020 6.50
Päivämiehen Vierasblogi

Pysähdytään myös hymyjen kohdalle

8.7.2020 6.45
Päivämiehen Vierasblogi

Rasismia uskovaisten keskellä?

12.6.2020 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Thoughts during coronavirus quarantine in the United States – Koronaviruskaranteenin aikaisia ajatuksia Yhdysvalloista

15.5.2020 6.25
Päivämiehen Vierasblogi

Iloinen sydän pitää ihmisen terveenä – Sananlaskuja ja karanteenia

12.5.2020 6.55
Päivämiehen Vierasblogi

Et kulje yksin

9.4.2020 6.15
Päivämiehen Vierasblogi

Huolenpito auttaa epävarmuuden keskellä

21.3.2020 6.50
Päivämiehen Vierasblogi

Joulu, tulethan

23.12.2019 6.16
Päivämiehen Vierasblogi

Tunnetaitoja vuorovaikutukseen

12.12.2019 6.28
Päivämiehen Vierasblogi

Joulutähdet

8.12.2019 6.24
Päivämiehen Vierasblogi

Isän kanssa

2.12.2019 9.09
Päivämiehen Vierasblogi

Johdatuksessa

24.11.2019 6.44
Päivämiehen Vierasblogi

Yksinäisyys suuren joukon keskellä

16.11.2019 6.08
Päivämiehen Vierasblogi

Näkymätön vaiva

26.10.2019 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Oletko raskaana, taas?

23.10.2019 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Terveyshaasteet matkakumppanina

12.10.2019 6.49
Päivämiehen Vierasblogi

Vaellusreissulla Itävallan Alpeilla

30.9.2019 13.07
Päivämiehen Vierasblogi

Vuosi sitten se alkoi

25.8.2019 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Sosiaalisuuden liika-annostusta

6.8.2019 6.28
Päivämiehen Vierasblogi

Turvapaikkana Jumalan valtakunta

2.8.2019 6.05
Päivämiehen Vierasblogi

Terveisiä Monticellon suviseuroista!

12.7.2019 6.23
Päivämiehen Vierasblogi

Havaintoja Suviseuroista

9.7.2019 6.48
Päivämiehen Vierasblogi

Sinkkuna Suviseuroissa

5.7.2019 6.41
Päivämiehen Vierasblogi

Liikkuva lomakoti

27.6.2019 6.31
Päivämiehen Vierasblogi

Ikävä toista ihmistä

17.6.2019 8.38
Päivämiehen Vierasblogi

Kuka sinä tunnet olevasi?

10.5.2019 6.02
Päivämiehen Vierasblogi

Alvar löysi turvan kirjassa Minne Taivaan Isä meni?

21.4.2019 6.25
Päivämiehen Vierasblogi

Suviseuroja ja saattajia

28.3.2019 6.13
Päivämiehen Vierasblogi

Voimavarahetkiä

25.11.2018 6.46
Päivämiehen Vierasblogi

Luopumisen varjo, Jumalan lohdutus

3.11.2018 6.49
Päivämiehen Vierasblogi

Erilainen opiskelija – tavallinen isä

28.10.2018 6.52
Päivämiehen Vierasblogi

Suurissa pienissä seuroissa

22.10.2018 6.09
Päivämiehen Vierasblogi

Kymmenen vuotta armosta uskomassa

16.10.2018 6.44
Päivämiehen Vierasblogi

Arvostamalla vai arvostelemalla

8.10.2018 9.05
Päivämiehen Vierasblogi

Avaimet

2.10.2018 6.49
Päivämiehen Vierasblogi

Lasteni kokemukset tekivät surulliseksi

26.9.2018 6.02
Päivämiehen Vierasblogi

Perheilyä kesän suurissa seuroissa

30.7.2018 6.26
Päivämiehen Vierasblogi

Jumalan terve ja tervetuloa!

20.7.2018 9.17
Päivämiehen Vierasblogi

Niin kuin lintu sineen taivaan

6.6.2018 6.22
Päivämiehen Vierasblogi

Suviseuramuistoja

29.5.2018 6.21
Päivämiehen Vierasblogi

Syntymäpäivälahja vaimolleni

12.12.2017 6.28
Päivämiehen Vierasblogi

Elämän uutta merkitystä etsimässä

8.12.2017 6.30
Päivämiehen Vierasblogi

Tarvitsen muita ihmisiä

24.11.2017 6.56
Päivämiehen Vierasblogi

Ystäväksi kaukaa tulleelle lapselle?

27.10.2017 6.47
Päivämiehen Vierasblogi

Taivaan Isän lahja

21.10.2017 6.11
Päivämiehen Vierasblogi

Savea muovaamassa

15.10.2017 6.55
Päivämiehen Vierasblogi

Sanoja sinulle ja itselleni

11.10.2017 6.10
Päivämiehen Vierasblogi

Kulttuurien eroja ja elämyksiä pohjolan hiljaisuudessa

3.10.2017 6.30
Päivämiehen Vierasblogi

Imetysdementiaako?

3.9.2017 8.29
Päivämiehen Vierasblogi

Tuokio

30.8.2017 6.43
Päivämiehen Vierasblogi

Jahtikamppeet esille

12.8.2017 11.25
Päivämiehen Vierasblogi

Iloinen maalari

3.8.2017 14.00
Päivämiehen Vierasblogi

Kyttäämistä vai välittämistä?

23.6.2017 6.42
Päivämiehen Vierasblogi

Koti

23.5.2017 6.27
Päivämiehen Vierasblogi

Sairastuimme hometalossa

15.5.2017 6.56
Päivämiehen Vierasblogi

Luonto lähellä sydäntä

4.4.2017 9.27
Päivämiehen Vierasblogi

Kaikki on ilon puolella

16.3.2017 6.09
Päivämiehen Vierasblogi

Jumala tietää kipuni

11.2.2017 6.15
Päivämiehen Vierasblogi

Puhutaanko uskonasioista?

3.2.2017 6.24
Päivämiehen Vierasblogi

Kodikas joululeiri Tampereella

19.12.2016 6.55
Päivämiehen Vierasblogi

Sairaalareissuja, uupumusta ja armollisuutta

26.11.2016 6.26
Päivämiehen Vierasblogi

Luterilaisuus kulttuurissamme

18.11.2016 6.03
Päivämiehen Vierasblogi

Tuhlaajapojan kotiinpaluu

8.10.2016 6.29
Päivämiehen Vierasblogi

Keskenmenosta jäi haikeus

27.9.2016 6.20
Päivämiehen Vierasblogi

Et ole yksin

21.9.2016 6.15
Päivämiehen Vierasblogi

Aikaa kuuntelemiselle

16.8.2016 6.17
Päivämiehen Vierasblogi

Arkiuskoa

28.7.2016 6.57
Päivämiehen Vierasblogi

Nyt kohti taivasta katselen

10.7.2016 7.13
Päivämiehen Vierasblogi

Kun Jumala pysäytti

6.7.2016 6.31
Päivämiehen Vierasblogi

Kun minulla on kylmä, sen sydän säteilee lämpöä

30.5.2016 6.43
Päivämiehen Vierasblogi

Turvana ystävät ja ikiaikojen Jumala

21.5.2016 7.04
Päivämiehen Vierasblogi

Sinä osoitit minulle askeleet

17.4.2016 7.15
Päivämiehen Vierasblogi

Luomista ja jalostamista

4.4.2016 6.51
Päivämiehen Vierasblogi

Kun vakka kantensa valitsi

6.3.2016 7.00
Päivämiehen Vierasblogi

Elämäni ei ole pelkkää etsimistä

19.2.2016 6.30
Päivämiehen Vierasblogi

Tallin ovi on vielä auki

6.2.2016 6.30
Päivämiehen Vierasblogi

Huomispäivää tunne en

27.1.2016 7.00
Päivämiehen Vierasblogi

Ei kaikesta tarvitse huolehtia

10.1.2016 6.57
Päivämiehen Vierasblogi

Joulu Afrikassa

25.12.2015 6.35
Päivämiehen Vierasblogi

Kotini taivaassa ihana on

31.10.2015 6.33
Päivämiehen Vierasblogi

Kohti aurinkoa

27.10.2015 6.55
Päivämiehen Vierasblogi

Miksi minä jaksan?

21.10.2015 8.53
Päivämiehen Vierasblogi

Tiedättekö sen kodin?

16.9.2015 7.14
Päivämiehen Vierasblogi

Kaksitoista suuta ja kaksikymmentäneljä korvaa

14.9.2015 7.08
Päivämiehen Vierasblogi

Pieni poika ja hänen isänsä

15.8.2015 7.13
Päivämiehen Vierasblogi

Ei kenenkään äiti

28.7.2015 6.39
Päivämiehen Vierasblogi

Radiokesäseurat

24.7.2015 6.36
Päivämiehen Vierasblogi

Pienen pojan suviseurapainajainen

24.6.2015 6.30
6.2.2023

Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen. Ps. 13:6

Viikon kysymys