Pau­la Heik­ki­lä

Mi­nul­la on vii­me ai­koi­na tul­lut mie­leen muis­to­ja lap­suu­te­ni jou­luis­ta ko­to­na ja Aa­va­sak­san mum­mo­las­sa. Van­hem­pa­ni ovat ker­to­neet, kuin­ka he mo­ne­na jou­lu­na suun­nit­te­li­vat meil­le ko­ti­jou­lua, jot­ta meil­le lap­sil­le al­kai­si muo­dos­tua ko­to­na vie­te­tyis­tä jou­luis­ta muis­to­ja ja jou­lu­pe­rin­tei­tä. Äi­ti on muis­tel­lut, mi­ten kui­ten­kin jou­lun lä­hes­ty­es­sä tuli pu­he­lin­soit­to Aa­va­sak­san mum­mo­las­ta. Äi­din si­sa­ruk­sis­ta kaik­ki oli­vat vie­lä tuol­loin per­heet­tö­miä. Äi­din si­sa­ruk­set soit­ti­vat ja pyy­si­vät per­het­täm­me jou­lun viet­toon mum­mo­laan. ”Il­man lap­sia ei tun­nu jou­lul­ta”, he pe­rus­te­li­vat.

Niin­pä van­hem­pam­me pak­ka­si­vat lap­set ja lah­jat au­toon ja läh­dim­me mum­mo­laan jou­lun viet­toon. Noin sa­dan ki­lo­met­rin mat­ka ei tun­tu­nut ko­vin pit­käl­tä. Mat­kal­la ihai­lin täh­ti­tai­vas­ta ja ta­lo­jen ik­ku­noi­den jou­lu­va­lo­ja. Mum­mo­laan oli mon­ta ajo­reit­tiä, jo­ten mat­ka oli ai­na kiin­toi­sa ko­ke­mus. Me lap­set saim­me mum­mo­las­sa pal­jon huo­mi­o­ta, olim­me­han siel­lä ai­no­at lap­set. Mum­mo­las­sa oli El­ma-mum­mo ja äi­din si­sa­ruk­set, myö­hem­pi­nä jou­lui­na myös puo­li­soi­ta. Jou­lu­aat­to­na aloim­me in­nok­kaas­ti odot­taa jou­lu­pu­kin tu­loa. Ihas­te­lin mum­mo­lan pir­tis­sä ole­vaa jou­lu­kuus­ta kynt­ti­löi­neen.

Lap­se­na ih­met­te­lim­me, mik­si jo ai­kui­si­kään eh­ti­nyt Erk­ki-eno pel­kä­si niin pal­jon jou­lu­puk­kia. Meis­tä hän oli kilt­ti ja avu­li­as eno, jo­ten sen vuok­si hä­nen ei oli­si tar­vin­nut pe­lä­tä. Il­ta­päi­väl­lä eno sa­noi ää­ni vä­ris­ten mum­mol­le: ”Äi­ti, pel­kään to­del­la pal­jon jou­lu­puk­kia ja läh­den naa­pu­riin, en us­kal­la ol­la ko­to­na”. Mum­mo sa­noi, et­tä mene vain Lak­ka­pääl­le, kun noin ko­vas­ti pel­käät. Niin­pä eno läh­ti naa­pu­riin.

Jou­lu­pu­kin saa­pu­mi­nen oli ai­na yh­tä jän­nit­tä­vää. Kur­kis­tim­me ik­ku­nas­ta, joko jou­lu­puk­ki tu­lee. Jou­lu­pu­kil­le lau­let­tiin. Kun jou­lu­puk­ki oli käy­nyt, eno tuli ta­kai­sin tyy­ty­väi­se­nä, et­tei tar­vin­nut ol­la ko­to­na jou­lu­pu­kin ai­kaan.

Mum­mo­las­sa lei­kit­tiin ja yh­des­sä lau­let­tiin jou­lu­lau­lu­ja. Erää­nä jou­lu­na iso­vel­je­ni sai lah­jak­si ju­na­ra­dan. Mi­nus­ta näyt­ti, et­tä isä, enot ja tä­din mies oli­vat ju­na­ra­das­ta vie­lä in­nos­tu­neem­pia kuin iso­vel­je­ni. Muis­tan, mi­ten ai­kui­set mie­het kont­ta­si­vat lat­ti­al­la koo­ten ra­taa ja sit­ten seu­ra­si­vat ju­nan kul­kua. Jou­lu­ruo­ka mais­tui ai­na yh­tä hy­väl­tä. Mum­mo­las­sa oli mu­ka­va ul­koil­la, hiih­tää ja käy­dä las­ke­mas­sa mä­keä.

Kun myö­hem­min aloim­me ol­la jou­lu­na ko­to­na, myös se tun­tui hy­väl­tä. Jou­lu­na oli Poh­jois-Suo­mes­sa yleen­sä koh­ta­lai­sen pal­jon lun­ta. Yh­den jou­lun muis­tan, jol­loin lun­ta ei ol­lut. Se oli jou­lu 1977. Tuol­loin em­me voi­neet hiih­tää em­me­kä las­kea mä­keä; kä­vim­me kä­ve­le­mäs­sä tien lai­taa pit­kin.

Jou­lu­val­mis­te­luis­sa au­toim­me äi­tiä ja isää par­haam­me mu­kaan. Veim­me naa­pu­rei­hin jou­lu­muis­ta­mi­set, lei­voim­me pi­par­kak­ku­ja ja tort­tu­ja äi­din apu­na. Jos­kus pää­sin isän kans­sa jou­lu­kirk­koon Muu­ro­lan kap­pe­liin. Siel­lä jou­lu­kir­kon toi­mit­ti us­ko­vai­nen pap­pi Ris­to Sau­lio. Lap­sen mie­leen jäi­vät kirk­ko­kuo­ron esi­tys ja eri­tyi­ses­ti kau­nis lau­lu Tuo ar­mon val­ko­kyyh­ky nyt vies­tin maa­il­maan. Lau­lu jat­kuu: ”Jo laan­tuu tus­kan nyyh­ky, käy toi­veet ver­so­maan. On Pyhä jou­lu­yö, on juh­la ju­ma­lai­nen, Mes­si­aan syn­nyi­nyö.” Lau­lu kos­ket­ti mi­nua, ja sa­no­ma­ton hy­vän olon tun­ne ja rau­ha las­keu­tui­vat sy­dä­meen, kun aje­lim­me isän kans­sa jou­lu­kir­kos­ta ko­tiin päin.

Lap­suu­den jou­lu­jen kau­neim­pia muis­to­ja ovat meil­lä ko­to­na jär­jes­te­tyt Ta­pa­nin­päi­vä­seu­rat. Odo­tim­me seu­ra­vie­rai­ta. Seu­ro­jen jäl­keen ih­mi­set jäi­vät vie­lä kah­vit­te­le­maan ja jut­te­le­maan. Sen tun­tui lap­se­na mu­ka­val­ta. Kii­reet­tö­myys, yh­des­sä­o­lo ja jou­lun ilo oli­vat läs­nä. Jou­lus­sa mi­nul­le edel­leen­kin on tär­kein­tä, et­tä sy­dä­mes­sä on jou­lu­mie­li ja jou­lu­rau­ha.