H.H.
H.H.
Erkki Lampinen
Minun isänmaani on metsien, järvien, tuntureiden ja peltojen kauneutta tuoksuva maa. Sen auringon kirkkaudessa ja taivaan sateessa kukkivat elämän värit.
Kaikkialla kulkee tien jatkuva virta. Sen hiekkaan ovat painuneet kepeät varpaankuvat, nopeiden askelten voimakkaat jalanjäljet, raskaan työn tekijän syvät urat ja sodan sekä elämän kuormien kantajien uupuneet jäljet.
Kiitän tien rakentajia.
Minun isänmaani kaupunkikuvassa näkyvät pienten käsien jäljet, suurten käsien jäljet – kaikenkokoisten käsien jäljet. Ne ovat jättäneet ajan virrassa rakennetuille seinille oman elämänsä piirroskuvat.
Kiitän maani seinien rakentajia.
Kiitän niitä, jotka ovat aikojen virrassa kantaneet vastuiden huolikuormat, hoivanneet lapset, sairaat ja vanhukset. Ihailen teitä, joiden rakkaus ei sammu avuttomien vaippojen vaihtoihin kotien iltahämärässä, eikä äänettömiin katseisiin hoivakotien vuoteilta. Voimia ja iloa teille, arjen sankarit!
Äitini synnytti minut sodan tummien varjojen syliin – kääri toivon kapaloihin, sydämessään rauhan rukous.
Minun rukoushuutoni on, etteivät menneiden sotien jäätyneet verikentät enää sulaisi, eikä sankarivainajien lauta-arkkujen äärellä itkettäisi menetettyjä vuosia.
Rakastan tätä pelastettua maata, sen kieltä ja itsenäisyyttä.
Kiitän heitä, jotka uhrasivat sotien vihaan oman elämänsä, ja antoivat uusille sukupolville rauhan ja itsenäisen maan.
Kunnioitan ja ihailen isänmaani kohtalon vuosien sankareita, joille veteraanin iltahuuto on kiitoslaulu. Jälkipolville se on muistutus, ettei sodan hinta unohtuisi muistokuvien arkistoon.
Minun isänmaani on mahdollisuuksien, unelmien ja toivon äärettömyyttä.
Olen saanut kulkea suojelevien siipien turvapolulla. Olen noussut tiedon portaita salaisuuksien ymmärtämisen koulutiellä, ihmetellen ihmisen pienuutta maan ja taivaan suuruuden rinnalla. Vaikka uhkakuvien tummat pilvet peittävät toivon aurinkoa, Isänmaan virsi kutsuu pysähtymään juhlapäivän kiitoslauluun.
Kiitän Kaikkivaltiasta Jumalaa uskon, toivon ja rakkauden tiestä, sen tien rinnallakulkijoista – tiestä vähävoimaisten matkasaatossa, jolla kantavat iankaikkiset käsivarret.
Rukoilen, että kun tämän isänmaani valot sammuvat, saisin nähdä iankaikkisuuden virtaan kiinnittyneet uuden isänmaani kasvot. Siellä loistavat kirkkauden valot, joista ei synny varjoja, eivätkä sen kultakaduilla näy vanhan maan jäljet.
Teksti pohjautuu Jyväskylän Rauhanyhdistyksen itsenäisyysjuhlassa 6.12.2024 esitettyyn runoon, ja se on julkaistu aiemmin paperilehdessä 3.12.2025.
Blogit
Lukijan kuva
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Joulun sanomaa Vanhan testamentin lupauksesta Jeesuksen syntymään. Yksinlauluja ja duettoja kitaran, jousikvartetin ja basso continuon säestyksellä sekä lauluyhtye- ja soitinmusiikkia.
Tämänvuotisen joululehden teemana on lupaus. Lehdessä käydään läpi sekä Jumalan lupauksia ihmisille että ihmisten lupauksia Jumalalle ja toisilleen.