Tuo­mas Hän­ni­nen

Noin kak­si­kym­men­tä­vii­si vuot­ta sit­ten sain kut­sun ko­ti­kau­pun­ki­ni po­lii­si­a­se­mal­le. Käs­ket­tiin ot­taa mu­kaan ajo­kort­ti. Ri­ke­sak­ko­jen mää­rä oli ylit­tä­nyt sal­li­tun ra­jan, ja seu­rauk­se­na oli kuu­kau­den ajo­kiel­to. Yri­tin pu­hu­mal­la saa­da pää­tök­sen ku­mo­tuk­si, mut­ta tur­haan. Kons­taa­pe­li to­te­si mi­nun ole­van lais­ta piit­taa­ma­ton.

Muis­tan yhä sen tun­teen, kun as­tuin ulos po­lii­si­a­se­mal­ta. Soi­tin vai­mol­le­ni ja pyy­sin hän­tä ha­ke­maan ko­tiin mie­hen, jol­la ei enää ol­lut ajo­kort­tia.

Hä­pe­än, suut­tu­muk­sen, kat­ke­ruu­den ja ka­tu­muk­sen kes­kel­lä pää­tin, et­tä lii­ken­ne­käyt­täy­ty­mi­se­ni on muu­tut­ta­va. Ajoin tuo­hon ai­kaan vuo­sit­tain kym­me­niä tu­han­sia ki­lo­met­re­jä ja olin ke­hit­tä­nyt it­sel­le­ni ta­van ajaa niin sa­no­tul­la ris­ki­ra­jal­la – juu­ri ja juu­ri sal­li­tuis­sa no­peuk­sis­sa. Vä­sy­nee­nä ja tark­kaa­vai­suu­den her­paan­tu­es­sa tol­pat vä­läh­te­li­vät ja sak­ko­ja ker­tyi. Ko­ke­mus oli ki­peä mut­ta opet­ta­vai­nen, ja sen jäl­keen en ole sak­ko­ja saa­nut. Jos mi­nul­le oli­si an­net­tu ar­moa, oli­sin­ko ot­ta­nut opik­se­ni?

Vuo­si­kym­me­niä myö­hem­min ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa mie­lee­ni nou­si­vat nuo po­lii­si­a­se­mal­la ko­e­tut tun­teet. Saar­na joh­dat­ti aja­tuk­set ajal­li­ses­ta lais­ta hen­gel­li­seen. Suo­men lais­sa ase­tuk­si­neen on kym­me­niä tu­han­sia py­kä­liä, ri­kos­lais­sa­kin yli kol­me­sa­taa. Mut­ta en­tä jos ajal­lis­ta la­kia tul­kit­tai­siin ku­ten hen­gel­lis­tä? ”Sil­lä se, joka muu­ten kai­kes­sa nou­dat­taa la­kia, mut­ta rik­koo sitä yh­des­sä koh­das­sa, on syy­pää kai­kil­ta koh­din.” (Jaak. 2:10)

Jos tätä so­vel­let­tai­siin maal­li­seen oi­keu­teen, rik­kee­ni oli­si teh­nyt mi­nut syyl­li­sek­si kaik­kiin lain py­kä­liin ja sii­tä seu­ran­nut tuo­mio oli­si ol­lut mo­nin­ker­tai­nen elin­kau­ti­nen.

Ha­lu­an nou­dat­taa ajal­lis­ta la­kia oman­tun­to­ni täh­den, en esi­val­lan pe­los­ta. Ikään­ty­mi­sen myö­tä huo­mi­oin­ti­ky­ky ja ref­lek­sit hi­das­tu­vat, ja sik­si lii­ken­tees­sä on ol­ta­va eri­tyi­sen tark­ka. Kai­kes­ta huo­lel­li­suu­des­ta huo­li­mat­ta huo­maan jos­kus toi­mi­nee­ni vää­rin ja kaik­ki oi­keu­te­ni moit­tia ja pa­hek­sua mui­ta ovat men­neet.

Ha­lu­an nou­dat­taa myös hen­gel­lis­tä la­kia – ei au­tuu­te­ni täh­den, vaan elä­vän Ju­ma­lan pe­los­ta. Jos yrit­täi­sin tul­la au­tu­aak­si la­kia nou­dat­ta­mal­la, oli­sin jo lan­gen­nut pois Ju­ma­lan

ar­mos­ta. "Te olet­te jou­tu­neet pois Kris­tuk­ses­ta, te, jot­ka tah­dot­te tul­la van­hurs­kaik­si lain kaut­ta; te olet­te lan­gen­neet pois ar­mos­ta” (Gal. 5:4).