JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Thoughts du­ring co­ro­na­vi­rus qu­a­ran­ti­ne in the Uni­ted Sta­tes – Ko­ro­na­vi­rus­ka­ran­tee­nin ai­kai­sia aja­tuk­sia Yh­dys­val­lois­ta

15.5.2020 6.25

Juttua muokattu:

14.5. 13:37

Thoughts du­ring co­ro­na­vi­rus qu­a­ran­ti­ne in the Uni­ted Sta­tes

This week it hap­pe­ned al­most eve­ry day: a per­so­nal mes­sa­ge by voi­ce or text re­por­ted a new Co­vid-19 case. It’s my school prin­ci­pal re­por­ting that her hus­band’s two co-wor­kers died, or my hus­band’s boss’ brot­her died in Det­roit, or a nie­ce’s col­le­ge friend who caught Co­vid-19 was air­lif­ted to Uni­ver­si­ty of Mic­hi­gan hos­pi­tal to re­mo­ve fluid from her he­art, be­cau­se co­ro­na­vi­rus had im­pac­ted her he­art func­ti­on.

With each case, we find out more—that the vi­rus can at­tack the he­art, that it af­fects the brain, or cau­ses ras­hes. And each time I lis­ten to de­tails, I feel my own chest tigh­ten, a stif­fe­ning of my back and neck.

Sin­ce March 13th I have been at home in a su­burb of Det­roit, ex­cept for dai­ly dog walks and a few dri­ves to drop so­met­hing off at my sis­ter’s. That’s it. Oh, and I went to a store on­ce and three fast-food drive thru’s.

For many of us who no lon­ger go to the workp­la­ce each day, this stay-at-home li­fes­ty­le is stres­s­ful; and for some pe­op­le it is al­most un­be­a­rab­le. But I’m choo­sing to to see this as a time of per­so­nal ref­lec­ti­on.

In the Det­roit met­ro­po­li­tan area, de­aths due to Co­ro­na­vi­rus are moun­ting dai­ly. When the high school where I te­ach clo­sed on March 12, there were 243 Co­vid-19 ca­ses in all of Mic­hi­gan. As of May 7, Mic­hi­gan coun­ted 45,646 ca­ses. And, while Mic­hi­gan ci­ti­zens watch the dai­ly de­ath count, we le­arn that pe­op­le of co­lor ac­count for 40% of re­por­ted Co­vid-19 de­aths, while they make up on­ly 15% of the Mic­hi­gan po­pu­la­ti­on. Alt­hough we are not surp­ri­sed that the pan­de­mic high­lights dis­pa­ri­ties in so­cie­ty, we find much to con­temp­la­te in this is­sue.

Alt­hough the Co­vid-19 case counts here re­main ste­a­dy, many pe­op­le are ti­red of so­ci­al dis­tan­cing. I know I am. Some days I just want to go to Tar­get and wan­der the ais­les. I don’t need anyt­hing; I just want to see merc­han­di­se of eve­ry co­lor, size, and brand li­ned up on shel­ves for my vi­su­al en­ti­ce­ment.

Ot­her pe­op­le are un­ders­tan­dab­ly con­cer­ned about ope­ning their bu­si­nes­ses be­fo­re they go un­der or get­ting back to the of­fi­ce in the usu­al way, so they can use their time more ef­fi­cient­ly. In Mic­hi­gan, the im­pa­tien­ce is so in­ten­se that pro­tes­tors floo­ded the Mic­hi­gan ca­pi­tol to exp­ress their disp­le­a­su­re with the go­ver­nor’s Sta­yAt­Ho­me or­der. Slo­gans from the Re­vo­lu­ti­o­na­ry War re­ap­pe­a­red on car­ried signs that read “Live free or die.” This is a time of iro­ny, too.

Our cong­re­ga­ti­on is of cour­se im­pac­ted by the so­ci­al dis­tan­cing pro­to­col. The LLC is­su­ed a sta­te­ment on March 20: “In these ti­mes, let us en­de­a­vor to lay asi­de our per­so­nal opi­ni­on about the se­ri­ous­ness of this pan­de­mic and trust and heed the ad­vi­ce of our lo­cal, state, pro­vin­ci­al and na­ti­o­nal aut­ho­ri­ties.” In res­pon­se, our small cong­re­ga­ti­on be­gan hol­ding Bib­le Class and Sun­day ser­vi­ce via Go­To­Mee­ting, a plat­form that al­lows us to see each ot­her in the grid disp­lay du­ring the ser­vi­ce.

I feel cer­tain that ot­hers, like me, find this time to be es­pe­ci­al­ly sa­tis­fying. The fa­ces of these be­lie­vers fill me with a deep sen­se of com­fort, es­pe­ci­al­ly in this troub­led time. Du­ring the Eas­ter ser­vi­ce, we ga­zed at each ot­her. Some pe­op­le loo­ked at­ten­ti­ve at their desks. Coup­les sat to­get­her on the sofa. Kids pet­ted dogs. Tod­d­lers were up and down, in laps and out of laps.

Af­ter the ser­mon and song, we sta­yed to con­ver­se. Alt­hough con­ver­sa­ti­ons wa­ve­red with time de­la­ys, we were ab­le to dis­cuss our area’s spe­ci­fic si­tu­a­ti­on, poin­ting out in­di­vi­du­al con­cerns. We have mem­bers who car­ry spe­ci­al risks of age or comp­ro­mi­sed he­alth. We al­so have he­alth care wor­kers in our cong­re­ga­ti­on who of­fe­red a first­hand de­pic­ti­on of Co­vid-19 care at their fa­ci­li­ties. May the He­a­ven­ly Fat­her pro­tect our cong­re­ga­ti­on mem­bers and he­alth­ca­re wor­kers who deal with Co­vid-19 and the cor­res­pon­ding risk fac­tors.

We wor­ry about the im­pact of this pan­de­mic on our eco­no­my. Cle­ar­ly the strug­g­le will be great for many, es­pe­ci­al­ly for those who are now wit­hout he­alth­ca­re in­su­ran­ce, be­ne­fits, or pa­yc­hecks. Ho­we­ver, this pan­de­mic, along with vi­sib­le strife, has al­so shown acts of com­pas­si­on. God can al­so ex­pand each he­art to show love for neigh­bors.

While the time is un­cer­tain, we know that he­alth­ca­re ex­perts and eco­no­mists are col­lec­ting data, and in the af­ter­math there will be know­led­ge gai­ned. For now, no one knows the ans­wers ex­cept God.

Ha­ving writ­ten this, I look at the dar­ke­ning win­dow. Eve­ning has come, and with it, a par­ti­cu­lar mar­vel of this Co­vid-19 era: the ex­pan­si­on of God’s Word via the in­ter­net. Most week­nights at nine or ele­ven, we can lis­ten to a live de­vo­ti­on bro­ad­cast from the LLC web­si­te. The de­vo­ti­on re­minds us that we are not alo­ne, and that we can be­lie­ve sins for­gi­ven. The ten­si­on and wor­ries of the day seem smal­ler, the hope big­ger. God’s love and pro­tec­ti­on is here on earth.

Sand­ra Pyl­vai­nen

Teks­tin suo­men­kie­li­nen kään­nös:

Ko­ro­na­vi­rus­ka­ran­tee­nin ai­kai­sia aja­tuk­sia Yh­dys­val­lois­ta

Täl­lä vii­kol­la kävi näin mel­kein joka päi­vä: sain ää­ni- tai teks­ti­vies­tin taas uu­des­ta Co­vid-19-tar­tun­nas­ta. Kou­lum­me reh­to­ri ker­toi, et­tä hä­nen mie­hen­sä kak­si työ­to­ve­ria oli kuol­lut, mie­he­ni esi­mie­hen veli kuo­li Det­roi­tis­sa, ja si­sa­ren­tyt­tä­re­ni Co­vid-19-tar­tun­nan saa­nut opis­ke­lu­to­ve­ri len­nä­tet­tiin Mic­hi­ga­nin yli­o­pis­to­sai­raa­laan, kos­ka ko­ro­na­vi­rus oli vai­kut­ta­nut hä­nen sy­dä­men­sä toi­min­taan ja sy­dä­mes­tä täy­tyi pois­taa nes­tet­tä.

Jo­kai­ses­ta uu­des­ta ta­pauk­ses­ta opim­me li­sää – vi­rus voi vai­kut­taa sy­dä­meen, se voi vai­kut­taa ai­voi­hin ja ai­heut­taa ihot­tu­maa. Ai­na kun kuu­len nois­ta ta­pauk­sis­ta, tun­nen kuin­ka omaa rin­taa­ni pu­ris­taa ja sel­kä­ni ja nis­ka­ni jäy­kis­ty­vät.

Maa­lis­kuun 13. päi­väs­tä läh­tien olen ol­lut ko­to­na Det­roi­tin esi­kau­pun­gis­sa niin tii­viis­ti, et­tä olen vain ul­koi­lut­ta­nut koi­ran päi­vit­täin ja aja­nut muu­ta­man ker­ran vie­mään jo­ta­kin si­sa­rel­le­ni. Sii­nä kaik­ki. Pait­si et­tä kä­vin­hän minä ker­ran kau­pas­sa ja olen kol­mes­ti ha­ke­nut pi­ka­ruo­kaa au­to­kais­tal­ta.

Mo­net ame­rik­ka­lai­set, jot­ka ei­vät enää käy työ­pai­kal­laan joka päi­vä, ko­ke­vat ko­to­na py­sy­mi­sen tur­haut­ta­vak­si, jot­kut jopa sie­tä­mät­tö­mäk­si. It­se ha­lu­an kui­ten­kin aja­tel­la, et­tä mi­nul­la on nyt ai­kaa poh­tia asi­oi­ta rau­has­sa.

Suur-Det­roi­tin alu­eel­la kuol­lei­den mää­rä li­sään­tyy päi­vit­täin. Kun se lu­kio, jos­sa työs­ken­te­len, sul­jet­tiin maa­lis­kuun 12. päi­vä­nä, koko Mic­hi­ga­nis­sa oli 243 Co­vid-19-vi­ruk­seen sai­ras­tu­nut­ta. Tou­ko­kuun 7. päi­vä­nä vas­taa­va luku oli 45 646. Ja sa­maan ai­kaan kun mic­hi­ga­ni­lai­set seu­raa­vat päi­vit­täin kuol­lei­den lu­ku­mää­rää, saam­me kuul­la, et­tä 40% ko­ro­naan kuol­leis­ta on vä­ril­li­siä, vaik­ka hei­dän osuu­ten­sa Mic­hi­ga­nin vä­es­tös­tä on vain 15%. Ei ole mi­kään ih­me, et­tä pan­de­mia ko­ros­taa yh­teis­kun­nal­li­sia ero­ja, mut­ta täs­sä on kui­ten­kin poh­ti­mi­sen ai­het­ta.

Vaik­ka Co­vid-19-tar­tun­to­jen mää­rä ei tääl­lä enää kas­va, mo­net ovat vä­sy­neet so­si­aa­li­sen etäi­syy­den yl­lä­pi­tä­mi­seen. Niin mi­nä­kin. Joi­na­kin päi­vi­nä ha­lu­ai­sin vain men­nä kaup­paan ja kul­jek­sia hyl­ly­jen vä­lis­sä. En tar­vit­se mi­tään; ha­lu­ai­sin vain kat­sel­la kai­ken­vä­ri­siä, kai­ken­ko­koi­sia ja kai­ken­merk­ki­siä ta­va­roi­ta, jot­ka on ase­tel­tu hou­kut­te­le­vas­ti hyl­lyil­le.

Jot­kut ih­mi­set ha­lu­ai­si­vat ym­mär­ret­tä­väs­ti ava­ta yri­tyk­sen­sä en­nen kuin kon­kurs­si uh­kaa tai pääs­tä ta­kai­sin toi­mis­toon­sa työs­ken­te­le­mään nor­maa­lis­ti ja käyt­tä­mään ai­kan­sa te­hok­kaam­min. Mic­hi­ga­nis­sa kär­si­mät­tö­myys saa­vut­ti sel­lai­set mit­ta­suh­teet, et­tä pro­tes­ti­jou­kot vir­ta­si­vat osa­val­ti­on pää­kau­pun­kiin il­mai­se­maan vas­ta­lau­seen­sa ku­ver­nöö­rin ko­to­na­py­sy­mis­mää­räyk­sel­le. Ju­lis­teis­sa oli va­paus­so­dan ai­kai­sia is­ku­lau­sei­ta, ku­ten “Elä va­paa­na tai kuo­le”. Sii­nä­pä tä­män ajan iro­ni­aa.

Tar­ve yl­lä­pi­tää so­si­aa­lis­ta etäi­syyt­tä vai­kut­taa tie­tys­ti myös seu­ra­kun­tam­me toi­min­taan. LLC jul­kis­ti maa­lis­kuun 20. päi­vä­nä tie­dot­teen: “Pyr­ki­kääm­me tänä ai­ka­na unoh­ta­maan oma nä­ke­myk­sem­me tä­män pan­de­mi­an va­ka­vuu­des­ta ja luot­ta­vai­sin mie­lin nou­dat­ta­maan pai­kal­lis­hal­lin­non sekä osa­val­ti­on, pro­vins­sin ja liit­to­val­ti­on vi­ra­no­mais­ten oh­jei­ta.” Tä­män lin­jauk­sen mu­kai­ses­ti pie­ni seu­ra­kun­tam­me al­koi pi­tää raa­mat­tu­luok­kaa ja py­hä­kou­lua sekä sun­nun­tai­seu­ro­ja Go­To­Mee­ting-oh­jel­man vä­li­tyk­sel­lä, joka sal­lii mei­dän näh­dä toi­sem­me tie­to­ko­neen näy­töl­lä.

Olen var­ma, et­tä mi­nun li­säk­se­ni muut­kin naut­ti­vat suu­res­ti täs­tä mah­dol­li­suu­des­ta. Tut­tu­jen us­ko­vais­ten kas­vo­jen nä­ke­mi­nen on suu­ren­moi­sen loh­dul­lis­ta, eri­tyi­ses­ti näi­nä vai­kei­na ai­koi­na. Pää­si­äis­seu­ro­jen ai­ka­na kat­se­lim­me toi­si­am­me. Jot­kut oli­vat tark­kaa­vai­si­na työ­pöy­tän­sä ää­res­sä. Pa­ris­kun­nat is­tui­vat vie­rek­käin soh­val­la. Lap­set si­lit­te­li­vät koi­ria. Pik­ku­lap­set kii­pei­li­vät sy­liin ja pois sy­lis­tä.

Saar­nan ja lau­lun jäl­keen jäim­me vie­lä jut­te­le­maan. Vaik­ka ää­nen­tois­tos­sa oli vii­vy­tyk­siä, pys­tyim­me kes­kus­te­le­maan alu­eem­me ti­lan­tees­ta ja ja­ka­maan hen­ki­lö­koh­tai­sia huo­lia. Seu­ra­kun­nas­sam­me on hen­ki­löi­tä, joil­la on eri­tyi­nen ris­ki ikän­sä tai ter­vey­son­gel­mien­sa ta­kia. Jou­kos­sam­me on myös ter­vey­den­hoi­don am­mat­ti­lai­sia, joil­ta saim­me en­si kä­den tie­toa sii­tä, mi­ten Co­vid-19-tau­tia hoi­de­taan hei­dän työ­pai­koil­laan. Tai­vaan Isä var­jel­koon seu­ra­kun­tam­me jä­se­niä ja hoi­to­hen­ki­löi­tä, jot­ka te­ke­vät työ­tään Co­vid-19-vi­ruk­sen ja mui­den ris­ki­te­ki­jöi­den pa­ris­sa.

Mei­tä huo­les­tut­taa pan­de­mi­an vai­ku­tus maam­me ta­lou­teen. Mo­net ih­mi­set kamp­pai­le­vat suu­ris­sa vai­keuk­sis­sa, eri­tyi­ses­ti jos heil­lä ei ole sai­raus­va­kuu­tus­ta tai he ei­vät saa val­ti­on tu­kia tai palk­kaa. Mut­ta vaik­ka pan­de­mia on toi­saal­ta joh­ta­nut ris­ti­rii­toi­hin, se on myös pal­jas­ta­nut ih­mis­ten myö­tä­tun­non. Ju­ma­la voi lah­joit­taa jo­kai­sen sy­dä­meen lä­him­mäi­sen­rak­kaut­ta.

Vaik­ka tämä ai­ka on täyn­nä epä­var­muut­ta, tie­däm­me et­tä ter­vey­den­huol­lon am­mat­ti­lai­set ja eko­no­mis­tit ke­rää­vät tie­toa, jon­ka avul­la pan­de­mi­aa voi­daan jäl­ki­kä­teen ym­mär­tää pa­rem­min. Täl­lä het­kel­lä ky­sy­myk­siin ei tie­dä vas­tauk­sia ku­kaan muu kuin Ju­ma­la.

Tä­män kir­joi­tet­tu­a­ni kat­son pi­me­ne­vää ik­ku­naa. Il­ta on tul­lut ja tuo­nut mu­ka­naan erään tä­män poik­keu­sa­jan eri­tyi­sih­meen: in­ter­ne­tin kaut­ta vä­lit­ty­vän Ju­ma­lan sa­nan. Useim­pi­na ar­ki-il­toi­na yh­dek­sän tai yh­den­tois­ta ai­kaan voim­me kuun­nel­la suo­ra­na lä­he­tyk­se­nä har­tau­den LLC:n verk­ko­si­vuil­ta. Har­taus muis­tut­taa, et­tä em­me ole yk­sin ja et­tä saam­me us­koa syn­tim­me an­teek­si. Päi­vän huo­let ja jän­nit­teet väis­ty­vät ja toi­vo saa ti­laa. Ju­ma­lan rak­kaus ja var­je­lus vai­kut­ta­vat tääl­lä maan pääl­lä.

Teks­ti: Sand­ra Pyl­vai­nen

Kään­nös: Sirk­ka-Lii­sa Lei­no­nen

Päivämiehen Vierasblogi
Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.
Päivämiehen Vierasblogi

Hoi­ta­va tai­de

28.3.2021 7.05
Päivämiehen Vierasblogi

Haa­vo­jen hoi­toa

26.3.2021 7.05
Päivämiehen Vierasblogi

Ar­vo­kas oma­na it­se­nä­ni

17.3.2021 7.05
Päivämiehen Vierasblogi

Pil­vi­nen päi­vä

2.3.2021 7.05
Päivämiehen Vierasblogi

Nä­ky­mät­tö­mäs­tä nä­ky­väk­si

4.2.2021 13.00
Päivämiehen Vierasblogi

Kämp­pä­ka­ve­ri­na met­sä­e­lä­ke­läi­nen

9.12.2020 6.05
Päivämiehen Vierasblogi

On­gel­la ei ole on­gel­mia

1.9.2020 6.15
Päivämiehen Vierasblogi


3.8.2020 6.25
Päivämiehen Vierasblogi

Erään por­no­riip­pu­vai­sen ta­ri­na

22.7.2020 6.50
Päivämiehen Vierasblogi

Py­säh­dy­tään myös hy­my­jen koh­dal­le

8.7.2020 6.45
Päivämiehen Vierasblogi

Ra­sis­mia us­ko­vais­ten kes­kel­lä?

12.6.2020 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Iloi­nen sy­dän pi­tää ih­mi­sen ter­vee­nä – Sa­nan­las­ku­ja ja ka­ran­tee­nia

12.5.2020 6.55
Päivämiehen Vierasblogi

Et kul­je yk­sin

9.4.2020 6.15
Päivämiehen Vierasblogi

Huo­len­pi­to aut­taa epä­var­muu­den kes­kel­lä

21.3.2020 6.50
Päivämiehen Vierasblogi

Jou­lu, tu­let­han

23.12.2019 6.16
Päivämiehen Vierasblogi

Tun­ne­tai­to­ja vuo­ro­vai­ku­tuk­seen

12.12.2019 6.28
Päivämiehen Vierasblogi


8.12.2019 6.24
Päivämiehen Vierasblogi

Isän kans­sa

2.12.2019 9.09
Päivämiehen Vierasblogi


24.11.2019 6.44
Päivämiehen Vierasblogi

Yk­si­näi­syys suu­ren jou­kon kes­kel­lä

16.11.2019 6.08
Päivämiehen Vierasblogi

Nä­ky­mä­tön vai­va

26.10.2019 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Olet­ko ras­kaa­na, taas?

23.10.2019 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Ter­veys­haas­teet mat­ka­kump­pa­ni­na

12.10.2019 6.49
Päivämiehen Vierasblogi

Va­el­lus­reis­sul­la Itä­val­lan Al­peil­la

30.9.2019 13.07
Päivämiehen Vierasblogi

Vuo­si sit­ten se al­koi

25.8.2019 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

So­si­aa­li­suu­den lii­ka-an­nos­tus­ta

6.8.2019 6.28
Päivämiehen Vierasblogi

Tur­va­paik­ka­na Ju­ma­lan val­ta­kun­ta

2.8.2019 6.05
Päivämiehen Vierasblogi

Ter­vei­siä Mon­ti­cel­lon su­vi­seu­rois­ta!

12.7.2019 6.23
Päivämiehen Vierasblogi

Ha­vain­to­ja Su­vi­seu­rois­ta

9.7.2019 6.48
Päivämiehen Vierasblogi

Sink­ku­na Su­vi­seu­rois­sa

5.7.2019 6.41
Päivämiehen Vierasblogi

Liik­ku­va lo­ma­ko­ti

27.6.2019 6.31
Päivämiehen Vierasblogi

Ikä­vä tois­ta ih­mis­tä

17.6.2019 8.38
Päivämiehen Vierasblogi

Kuka sinä tun­net ole­va­si?

10.5.2019 6.02
Päivämiehen Vierasblogi

Al­var löy­si tur­van kir­jas­sa Min­ne Tai­vaan Isä meni?

21.4.2019 6.25
Päivämiehen Vierasblogi

Su­vi­seu­ro­ja ja saat­ta­jia

28.3.2019 6.13
Päivämiehen Vierasblogi


25.11.2018 6.46
Päivämiehen Vierasblogi

Luo­pu­mi­sen var­jo, Ju­ma­lan loh­du­tus

3.11.2018 6.49
Päivämiehen Vierasblogi

Eri­lai­nen opis­ke­li­ja – ta­val­li­nen isä

28.10.2018 6.52
Päivämiehen Vierasblogi

Suu­ris­sa pie­nis­sä seu­rois­sa

22.10.2018 6.09
Päivämiehen Vierasblogi

Kym­me­nen vuot­ta ar­mos­ta us­ko­mas­sa

16.10.2018 6.44
Päivämiehen Vierasblogi

Ar­vos­ta­mal­la vai ar­vos­te­le­mal­la

8.10.2018 9.05
Päivämiehen Vierasblogi


2.10.2018 6.49
Päivämiehen Vierasblogi

Las­te­ni ko­ke­muk­set te­ki­vät su­rul­li­sek­si

26.9.2018 6.02
Päivämiehen Vierasblogi

Per­hei­lyä ke­sän suu­ris­sa seu­rois­sa

30.7.2018 6.26
Päivämiehen Vierasblogi

Ju­ma­lan ter­ve ja ter­ve­tu­loa!

20.7.2018 9.17
Päivämiehen Vierasblogi

Niin kuin lin­tu si­neen tai­vaan

6.6.2018 6.22
Päivämiehen Vierasblogi


29.5.2018 6.21
Päivämiehen Vierasblogi

Syn­ty­mä­päi­vä­lah­ja vai­mol­le­ni

12.12.2017 6.28
Päivämiehen Vierasblogi

Elä­män uut­ta mer­ki­tys­tä et­si­mäs­sä

8.12.2017 6.30
Päivämiehen Vierasblogi

Tar­vit­sen mui­ta ih­mi­siä

24.11.2017 6.56
Päivämiehen Vierasblogi

Ys­tä­väk­si kau­kaa tul­leel­le lap­sel­le?

27.10.2017 6.47
Päivämiehen Vierasblogi

Tai­vaan Isän lah­ja

21.10.2017 6.11
Päivämiehen Vierasblogi

Sa­vea muo­vaa­mas­sa

15.10.2017 6.55
Päivämiehen Vierasblogi

Sa­no­ja si­nul­le ja it­sel­le­ni

11.10.2017 6.10
Päivämiehen Vierasblogi

Kult­tuu­rien ero­ja ja elä­myk­siä poh­jo­lan hil­jai­suu­des­sa

3.10.2017 6.30
Päivämiehen Vierasblogi


3.9.2017 8.29
Päivämiehen Vierasblogi


30.8.2017 6.43
Päivämiehen Vierasblogi

Jah­ti­kamp­peet esil­le

12.8.2017 11.25
Päivämiehen Vierasblogi

Iloi­nen maa­la­ri

3.8.2017 14.00
Päivämiehen Vierasblogi

Kyt­tää­mis­tä vai vä­lit­tä­mis­tä?

23.6.2017 6.42
Päivämiehen Vierasblogi


23.5.2017 6.27
Päivämiehen Vierasblogi

Sai­ras­tuim­me ho­me­ta­los­sa

15.5.2017 6.56
Päivämiehen Vierasblogi

Luon­to lä­hel­lä sy­dän­tä

4.4.2017 9.27
Päivämiehen Vierasblogi

Kaik­ki on ilon puo­lel­la

16.3.2017 6.09
Päivämiehen Vierasblogi

Ju­ma­la tie­tää ki­pu­ni

11.2.2017 6.15
Päivämiehen Vierasblogi

Pu­hu­taan­ko us­ko­na­si­ois­ta?

3.2.2017 6.24
Päivämiehen Vierasblogi

Ko­di­kas jou­lu­lei­ri Tam­pe­reel­la

19.12.2016 6.55
Päivämiehen Vierasblogi

Sai­raa­la­reis­su­ja, uu­pu­mus­ta ja ar­mol­li­suut­ta

26.11.2016 6.26
Päivämiehen Vierasblogi

Lu­te­ri­lai­suus kult­tuu­ris­sam­me

18.11.2016 6.03
Päivämiehen Vierasblogi

Tuh­laa­ja­po­jan ko­tiin­pa­luu

8.10.2016 6.29
Päivämiehen Vierasblogi

Kes­ken­me­nos­ta jäi hai­keus

27.9.2016 6.20
Päivämiehen Vierasblogi

Et ole yk­sin

21.9.2016 6.15
Päivämiehen Vierasblogi

Ai­kaa kuun­te­le­mi­sel­le

16.8.2016 6.17
Päivämiehen Vierasblogi


28.7.2016 6.57
Päivämiehen Vierasblogi

Nyt koh­ti tai­vas­ta kat­se­len

10.7.2016 7.13
Päivämiehen Vierasblogi

Kun Ju­ma­la py­säyt­ti

6.7.2016 6.31
Päivämiehen Vierasblogi

Kun mi­nul­la on kyl­mä, sen sy­dän sä­tei­lee läm­pöä

30.5.2016 6.43
Päivämiehen Vierasblogi

Tur­va­na ys­tä­vät ja iki­ai­ko­jen Ju­ma­la

21.5.2016 7.04
Päivämiehen Vierasblogi

Sinä osoi­tit mi­nul­le as­ke­leet

17.4.2016 7.15
Päivämiehen Vierasblogi

Luo­mis­ta ja ja­los­ta­mis­ta

4.4.2016 6.51
Päivämiehen Vierasblogi

Kun vak­ka kan­ten­sa va­lit­si

6.3.2016 7.00
Päivämiehen Vierasblogi

Elä­mä­ni ei ole pelk­kää et­si­mis­tä

19.2.2016 6.30
Päivämiehen Vierasblogi

Tal­lin ovi on vie­lä au­ki

6.2.2016 6.30
Päivämiehen Vierasblogi

Huo­mis­päi­vää tun­ne en

27.1.2016 7.00
Päivämiehen Vierasblogi

Ei kai­kes­ta tar­vit­se huo­leh­tia

10.1.2016 6.57
Päivämiehen Vierasblogi

Jou­lu Af­ri­kas­sa

25.12.2015 6.35
Päivämiehen Vierasblogi

Ko­ti­ni tai­vaas­sa iha­na on

31.10.2015 6.33
Päivämiehen Vierasblogi

Koh­ti au­rin­koa

27.10.2015 6.55
Päivämiehen Vierasblogi

Mik­si minä jak­san?

21.10.2015 8.53
Päivämiehen Vierasblogi

Tie­dät­te­kö sen ko­din?

16.9.2015 7.14
Päivämiehen Vierasblogi

Kak­si­tois­ta suu­ta ja kak­si­kym­men­tä­nel­jä kor­vaa

14.9.2015 7.08
Päivämiehen Vierasblogi

Pie­ni poi­ka ja hä­nen isän­sä

15.8.2015 7.13
Päivämiehen Vierasblogi

Ei ke­nen­kään äi­ti

28.7.2015 6.39
Päivämiehen Vierasblogi


24.7.2015 6.36
Päivämiehen Vierasblogi

Pie­nen po­jan su­vi­seu­ra­pai­na­jai­nen

24.6.2015 6.30

Jee­sus sa­noo: "Pyy­tä­kää, niin teil­le an­ne­taan. Et­si­kää, niin te löy­dät­te. Kol­kut­ta­kaa, niin teil­le ava­taan. Sil­lä pyy­tä­vä saa, et­si­jä löy­tää, ja jo­kai­sel­le, joka kol­kut­taa, ava­taan." Luuk. 11:9-10

Viikon kysymys


Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies