So­si­aa­li­nen elä­mä voi ka­peu­tua vas­ten omaa tah­to­am­me tai toi­vet­tam­me. Yh­teis­kun­nan, per­heen ja rau­ha­nyh­dis­tyk­sen toi­min­taan osal­lis­tu­mi­nen voi ol­la mo­nien pon­nis­te­lu­jen ta­ka­na syis­tä, joi­hin asi­a­no­mai­sel­la it­sel­lään on var­sin ra­jal­li­set mah­dol­li­suu­det vai­kut­taa.

Vuo­sia sit­ten tu­lin it­se oh­ja­tuk­si tut­ki­muk­siin, jois­sa oman ra­joit­tu­nei­suu­te­ni syyt al­koi­vat sel­vi­tä. Py­säyt­tä­viin sa­noi­hin ai­vo- ja kau­la­ran­ka­vam­man jäl­ki­ti­las­ta li­mit­tyi myös hel­po­tuk­sen tun­ne. Mo­ni­vai­hei­sen pro­ses­sin jäl­keen työ­läi­den oi­rei­den syy oli sel­vin­nyt.

Nä­ky­mä­tön vai­va oli saa­nut ni­men. Kun vält­tä­mä­tön tuki, hoi­to ja kun­tou­tus jär­jes­tyi­vät, al­koi ar­kie­lä­mä va­los­tua. Pa­ra­ne­mi­sen vaa­ti­mus vaih­tui iloon myön­tei­sis­tä so­peu­tu­mi­sen ko­ke­muk­sis­ta ja lu­paan oman­ko­koi­sen ar­jen elä­mi­ses­tä.

Työ­e­lä­mäs­tä va­pau­tu­mi­nen toi suu­ren hel­po­tuk­sen, vaik­ka oman osaa­mi­sen ja­ka­mi­ses­ta ja yh­tei­söl­li­syy­den rik­kau­des­ta luo­pu­mi­nen teki pit­kään ki­pe­ää. Toi­min­ta­ky­vyn ra­joit­tu­nei­suus ei kui­ten­kaan jää­nyt työ­pai­kal­le vaan on seu­ran­nut ko­tiin, kaik­kiin as­ka­rei­siin ja koko elä­mää kos­ke­vak­si. Di­ag­noo­sin aset­ta­mi­nen ei va­paut­ta­nut oman elä­män vas­tuus­ta, vaan on ol­lut eh­do­ton edel­ly­tys sen kan­ta­mi­sel­le.

On ol­lut erit­täin mer­ki­tyk­sel­lis­tä saa­da tie­dol­li­nen ym­mär­rys oman ra­joit­tu­nei­suu­ten­sa syis­tä. Sen myö­tä on tul­lut mah­dol­li­sek­si erot­taa ne asi­at, joi­hin voi kun­tou­tuk­sel­li­sin kei­noin vai­kut­taa, ja ne, joi­hin on vain so­peu­dut­ta­va. Kun on op­pi­nut hiu­kan ym­mär­tä­mään, mis­tä oi­reet joh­tu­vat, on voi­nut omak­sua kei­no­ja nii­den hil­lit­se­mi­sek­si.

Olen saa­nut op­pia, et­tä ai­vot kä­sit­te­le­vät tie­dos­ta­mat­tam­me tau­ko­a­mat­to­mal­la seu­lon­nal­la val­ta­van mää­rän kaik­kien ais­ti­ka­na­vien kaut­ta tul­vi­vaa in­for­maa­ti­o­ta. Hie­no­sää­de­tyt me­ka­nis­mit va­lit­se­vat tuos­ta är­sy­ke­tul­vas­ta tär­ke­ät sig­naa­lit, joi­hin on jol­la­kin ta­val­la re­a­goi­ta­va tai kiin­ni­tet­tä­vä huo­mi­o­ta.

Vau­ri­oi­tu­neet ai­vot, jois­sa tark­kaa­vai­suu­den sää­te­ly ei toi­mi, suo­riu­tu­vat näis­tä teh­tä­vis­tään puut­teel­li­ses­ti. Mitä run­saam­paa är­sy­ke­tar­jon­ta on, sitä ly­hy­em­mäs­sä ajas­sa ai­vot yli­kuor­mit­tu­vat ei­vät­kä enää sel­viä ti­lan­teen vaa­ti­mis­ta ar­ki­sis­ta­kaan asi­ois­ta.

Tätä taus­taa vas­ten voin ym­mär­tää, mik­si vä­syn no­pe­as­ti juh­lis­sa ja vä­ki­jou­kois­sa, vaik­ka en ole vas­tuus­sa asi­oi­den su­ju­mi­ses­ta. Usein jou­dun ve­täy­ty­mään ti­lan­tees­ta tai jät­täy­ty­mään pois ti­lai­suu­des­ta. On tär­ke­ää, et­tä kans­saih­mi­set ym­mär­tä­vät, et­tä “osal­lis­tu­mi­sin­to­le­rans­si” ei ole luon­teen­piir­re, jota voi kou­lia, tai tie­toi­ses­ti va­lit­tu osoi­tus ar­vos­tuk­sen­puut­tees­ta ti­lai­suu­den ai­het­ta koh­taan.

Olen myös op­pi­nut, et­tä val­ta­va vä­sy­mys, joka ei läh­te­nyt nuk­ku­mal­la, on tyy­pil­li­nen vam­ma­oi­re. Vau­ri­oi­tu­neis­sa ai­vois­sa vi­reys­ti­lan sää­te­ly ei toi­mi. Tuol­loin vä­sy­myk­sen mää­rä ei ole muut­tu­mat­to­mas­sa suh­tees­sa teh­tyyn työ­hön, val­veil­la­o­lo­ai­kaan tai ra­si­tuk­sen mää­rään.

Ali­tui­nen nuk­ku­mi­nen ei ole myös­kään har­kit­tua vel­vol­li­suuk­sis­ta ve­täy­ty­mis­tä. Kans­saih­mis­ten on ol­lut tär­ke­ää ym­mär­tää, et­tä pie­nil­le­kin tun­tu­vat pyyn­nöt voi­vat ol­la koh­tuut­to­mia ja osal­lis­tu­maan kan­nus­ta­vat hou­kut­te­lut voi­mia ko­et­te­le­via.

Osal­lis­tu­mi­sen ra­jaa­mi­ses­sa ei ole ky­sy­mys lais­kuu­des­ta, vä­lin­pi­tä­mät­tö­myy­des­tä, kiin­nos­tuk­sen puut­tees­ta tai it­sek­kyy­des­tä va­li­ta vain it­sel­le mie­lui­sia asi­oi­ta. Ra­jaa­mi­nen kos­kee yh­tä lail­la kaik­kea mie­lui­saa ja tär­ke­ää­kin te­ke­mis­tä. Ky­sy­mys on toi­min­ta­ky­vyn säi­ly­mi­sen ja oi­rei­den sie­det­tä­vä­nä py­sy­mi­sen vaa­ti­mas­ta vält­tä­mät­tö­mäs­tä ja jat­ku­vas­ta ta­sa­pai­noi­lus­ta.

On tär­ke­ää op­pia tun­te­maan ra­jan­sa, jot­ta ei tu­li­si tar­peet­to­mas­ti kut­su­neek­si oi­rei­taan esiin. It­ku, ra­vis­te­lu­koh­tauk­set sekä ta­sa­pai­no-, puhe-, ja kä­ve­ly­vai­keu­det vies­ti­vät va­ka­vas­ti sii­tä, et­tä olen ylit­tä­nyt oman sie­to­ra­ja­ni.

ää­ri­ra­joil­le ajau­tu­mi­nen ei pal­ve­le ke­tään. Yli­kuor­mi­tus­vai­ku­tuk­set voi­vat ku­mu­loi­tua, jol­loin pa­lau­tu­mi­nen voi hi­das­tua tai jää­dä jopa py­sy­väs­ti va­jaak­si. Tah­dos­ta riip­pu­mat­to­miin kes­kus­her­mos­ton toi­min­nan va­ja­vuuk­siin ei sie­dä­tys tai tsemp­pi, saa­ti sit­ten vaa­ti­mus au­ta.

Lepo, kuor­mit­ta­van ti­lan­teen vält­tä­mi­nen tai pie­niin pa­la­siin an­nos­te­lu on ol­lut oi­kea apu. Tyy­ty­mi­nen vaa­ti­mat­to­maan osal­lis­tu­mi­seen ja vä­häi­siin as­ka­rei­siin pi­tää oi­reet sie­det­tä­vis­sä ra­jois­sa ja tu­kee saa­vu­te­tun toi­min­ta­ky­vyn säi­ly­mis­tä.

On myön­net­tä­vä, et­tä har­mi­tuk­sen het­ki­ä­kin tu­lee. Het­kiä, jol­loin ha­lu­ai­si va­pau­tua voi­mien mit­taa­mi­sen kah­lees­ta ja an­tau­tua toi­mi­maan ly­hyt­nä­köi­sen im­pul­sii­vi­ses­ti. Mi­ten mie­lui­saa oli­si­kaan lu­pau­tua hoi­ta­maan lap­sen­las­ta het­kek­si yk­sin, val­mis­taa it­se per­heel­le ta­val­li­nen ate­ria, läh­teä mar­ja­ret­kel­le puo­luk­ka­met­sään tai pii­pah­taa omin neu­voin päi­vä­kah­vil­la ys­tä­vän luo­na!

Ter­veel­tä näyt­tä­vä työ­ky­vy­tön ei ke­rää kun­ni­oit­ta­vaa tais­te­li­jan mai­net­ta, sil­lä nä­ky­mä­tön vai­va ei an­na ai­na edes vih­jet­tä pon­nis­te­luis­ta. Sik­si on eri­tyi­sen tär­ke­ää, et­tä on saa­nut lä­hel­leen ih­mi­siä, jot­ka jak­sa­vat suh­tau­tua läm­möl­lä ja kär­si­väl­li­syy­del­lä toi­pu­jan ra­joi­tuk­siin ja kan­nus­ta­vas­ti kun­tou­tu­mi­sen pyr­ki­myk­siin. Vaik­ka ei ym­mär­täi­si­kään oi­rei­den syi­tä, niin kun­ni­oi­tus asi­a­no­mai­sen tun­te­muk­sia ja saa­tu­ja asi­an­tun­ti­ja­oh­jei­ta koh­taan vies­tii vä­lit­tä­mi­ses­tä, pi­tää vuo­ro­vai­ku­tuk­sen väy­lät avoi­mi­na ja oh­jaa voi­mien mu­kai­seen ar­keen.

Toi­pu­mi­nen voi al­kaa vas­ta sit­ten, kun tie­tää, mis­tä pi­tää toi­pua. Vas­ta sen jäl­keen on mah­dol­lis­ta löy­tää oi­ke­at kun­tou­tu­mi­sen ja sel­vi­ä­mi­sen kei­not. Ke­ho­noh­jauk­sen li­säk­si oleel­li­nen osa kun­tou­tu­mis­ta­ni on ol­lut se, et­tä ra­jal­li­set voi­ma­ni on oh­jat­tu käyt­tä­mään op­ti­maa­li­sem­min. Suur­ten ja uu­vut­ta­vien te­ko­jen si­jaan on saa­nut kes­kit­tyä pie­niin ja mer­ki­tyk­sel­li­siin toi­miin.

Per­heen ul­ko­puo­li­sen avun vas­taa­not­ta­mi­nen on ol­lut rat­kai­se­van tär­ke­ää. Hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­jan tur­vin olen pik­ku­hil­jaa ky­en­nyt kan­ta­maan oman­ko­koi­sen osan yh­tei­sen ko­din vas­tuis­ta. Per­he­hoi­to on tar­jon­nut tär­kei­tä ele­ment­te­jä elä­män po­lul­la.

Net­ti­seu­rat ovat tul­leet tär­keik­si. Eri­tyi­sen läm­pi­mäl­le ja tur­val­li­sel­le tun­tuu sil­loin, kun elin­tär­ke­ää elä­män vet­tä tar­jo­taan myös ko­tiin jää­neil­le. Toi­pu­mi­sen tiel­lä ovat saat­to­mies­ten ol­ka­päät ol­leet lu­jil­la. Heik­kous ja hätä on hel­meil­lyt pos­kil­la, ta­lut­ta­jia on tar­vit­tu kah­ta­puo­len.

Asi­an­tun­ti­ja­hoi­dos­sa nä­ky­mä­tön vai­va on saa­tu ni­mel­li­sek­si. Ja ar­mo­hoi­dos­sa ni­mel­li­nen vai­va nä­ky­mät­tö­mäk­si. Voi­mat­to­muu­den muu­ri on ma­dal­tu­nut, huo­lien hei­jas­tu­mat haa­len­neet ja va­lon tul­vas­sa on pil­kah­ta­nut tai­vas.

Ni­mi­merk­ki Rus­ka­ruu­su