Silvia Palokangas
On asuntovaunua rummuttava sade ja tungosta seurateltan ovilla. Niskaa polttava aurinko ja ilmassa kieppuva tomu. Tallatun maan tuoksu ja ”ostakaa jäätelöä!” Kiemurtelevat pizzajonot ja illalla hiipivä vilu.
Ja on paljon matkapsalmeja. On psalmi, joka kertoo sydänsuruista, puolisosta, joka onkin vielä arvoitus. Toinen, jossa kerrotaan terveyshaasteista ja alati seuraa pitävästä kivusta.
On psalmi, jossa kerrotaan rakkaasta taivaassa ja toivotaan jälleennäkemistä. Ja sellainen, jossa selvitään avioerosta ja ollaan yksin lasten kanssa liikkeellä.
Ja on myös sellainen psalmi, jossa löydetään Jumalan valtakunta. Toinen, jossa hiljaa kaivataan takaisin Isän kotiin.
On eräs psalmi, lesken laulama, jossa Jumala antaa rinnalle toisen, myös puolison menettäneen.
On elämänilosta ja nuoruudesta kertova psalmi, joka kajahtaa naapuritontilla telttaa purkavan äänellä, lainaa lahjakkaalla tenorilla lauluntekijän sanoja: ”ei mitään multa puutu, kun Herra paimentaa…”
Ainakaan kahdessa psalmeista ei ole sanoja. Toisessa lauletaan ilosta, ikiomasta limsapullosta ja luottamuksesta – aurinkoisen Down-nuoren psalmi. Toinen kertoo tästä hetkestä, riemusta ja lapsen uskosta. Psalmin laulajalla mustikansiniset silmät ja tutti väärin päin suussa.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Ajankohtaiskirja 2025 ottaa Jumalan sanan pohjalta kantaa moniin aikamme keskusteluissa esille tuleviin kysymyksiin.
Kertomuksia taitekohdista, joissa tehdään elämän suurimpia ratkaisuja: Mihin joukkoon haluan kuulua?