Tuo­mas Hän­ni­nen

Olen usein sei­so­nut len­to­a­se­man mat­ka­ta­va­ra­hih­nan ää­rel­lä. Len­to­ko­neel­la saa­pu­neet mat­kus­ta­jat tark­kai­le­vat hih­nal­la ete­ne­viä lauk­ku­ja ja yrit­tä­vät tun­nis­taa nii­den jou­kos­ta oman­sa. Kun tun­to­mer­kit täs­mää­vät, mat­kai­li­ja "ot­taa oman­sa pois" ja kii­ruh­taa ulos ter­mi­naa­lis­ta.

Mat­kus­tim­me ryh­män kans­sa In­ti­aan. Uu­vut­ta­van pit­kän len­to­mat­kan jäl­keen mat­ka jat­kui il­mas­toi­mat­to­mal­la bus­sil­la vie­lä usei­ta tun­te­ja. Pe­ril­le saa­vut­tu­am­me sel­vi­si, et­tei bus­si mah­tu­nut aja­maan ka­pe­aa tie­tä ho­tel­lil­le as­ti. Mat­ka­lau­kut kul­je­tet­tiin pie­nil­lä lava-au­toil­la, ja vä­sy­nyt saat­tue ete­ni oi­ko­pol­kua hel­tees­sä – vil­li­si­ko­ja väis­tel­len ja leh­miä ih­me­tel­len. Jo­ku­nen nor­su­kin tal­lus­te­li vas­taan.

Vih­doin olim­me pe­ril­lä. Kuu­muu­des­ta ja mat­ka­vä­sy­myk­ses­tä kärt­tyi­sää ryh­mää odot­ti ho­tel­lin al­la­sa­lu­eel­la kasa mat­ka­lauk­ku­ja. Opas ke­hot­ti: "Jo­kai­nen ot­taa oman­sa pois." Pian piha oli tyh­jä, ja mat­ka­lai­set oli­vat ka­don­neet huo­nei­siin­sa.

Usei­ta vuo­si­kym­me­niä sit­ten erääl­lä yh­dis­tyk­sel­lä oli käyn­nis­sä ra­ken­nusp­ro­jek­ti. Työ ete­ni tal­koo­voi­min hi­taas­ti mut­ta var­mas­ti. Ra­haa ke­rät­tiin myy­jäi­sil­lä, ja vel­ka­mää­rää var­jel­tiin tar­kas­ti; uut­ta ta­va­raa os­tet­tiin vain, jos kas­sa­va­rat sen sal­li­vat.

Pit­kä uu­ras­tus joh­ti vä­sy­myk­seen ja hei­jas­tui lo­pul­ta ih­mis­suh­tei­siin. Vii­meis­te­ly­vai­hees­sa ja si­sus­tus­rat­kai­su­ja teh­tä­es­sä syn­tyi rii­to­ja, ja vä­lit tu­leh­tui­vat. Syy­tök­set ja vaa­ti­muk­set vii­len­si­vät il­ma­pii­rin, ei­kä ku­kaan osan­nut iloi­ta pian val­mis­tu­vis­ta toi­mi­ti­lois­ta.

Sei­soim­me kuin vä­sy­neet ja är­ty­neet mat­ka­lai­set mat­ka­ta­va­ra­hih­nan ää­rel­lä. Hih­nal­la ei kul­ke­nut lauk­ku­ja, vaan tois­ten louk­kaa­via sa­no­ja, vaa­ti­muk­sia, ta­ka­pu­hei­ta ja pa­hen­tu­mi­sia. Kun­nes Ju­ma­la aut­toi – ja jo­kai­nen ha­lu­si "ot­taa oman­sa pois". Pian "hih­na" oli tyh­jä.

Erääs­sä per­hees­sä oli val­lin­nut pit­kään ma­ta­la­pai­ne. Päi­vit­täi­nen vaih­te­le­va pil­vi­syys ra­sit­ti ar­kea. Lap­set ky­räi­li­vät, ja syyt­te­lyt sin­koi­li­vat puo­li­soi­den vä­lil­lä. Toi­vot­tiin, et­tä kun toi­nen kor­jaa käy­tök­sen­sä, ti­lan­ne sel­kiy­tyy. Kun­nes Ju­ma­la aut­toi – ja toi­nen puo­li­sois­ta vä­syi ah­dis­ta­vaan il­ma­pii­riin. Hän "ot­ti oman­sa pois" syyt­tä­mät­tä tois­ta, odot­ta­mat­ta mitä toi­nen te­ki­si. Pääs­tiin pu­hu­maan asi­ois­ta ra­ken­ta­vas­ti.

Jos­kus poh­di­taan, kum­pi on vai­ke­am­paa: an­taa vai pyy­tää an­teek­si. Oi­ke­as­taan näi­tä kah­ta ei voi erot­taa toi­sis­taan. Ai­dos­ti an­teek­si pyy­tä­vä on jo an­ta­nut an­teek­si – näh­ty­ään en­sin oman raa­dol­li­suu­ten­sa ja vir­heen­sä, eli "hir­ren omas­sa sil­mäs­sään".

Mi­nul­la ei ole oi­keut­ta tai val­tuuk­sia vaa­tia tois­ta pa­ran­nuk­seen. Jos niin teen, syyl­lis­tän sa­mal­la myös it­se­ni: "Äl­kää ju­lis­ta­ko ke­tään syyl­li­sek­si, niin ei tei­tä­kään ju­lis­te­ta syyl­li­sik­si" (Luuk. 6:37).

Tar­koit­taa­ko van­ha ja vii­sas ke­ho­tus "ot­taa oman­sa pois" juu­ri tuo­ta hir­ren pois­ta­mis­ta omas­ta sil­mäs­tä? "Kuin­ka voit sa­noa vel­jel­le­si: ‘An­na­pa kun otan ros­kan sil­mäs­tä­si’, kun omas­sa sil­mäs­sä­si on hir­si?" (Matt. 7:4)

Paa­va­lin neu­vo us­ko­vais­ten vä­lien­sel­vit­te­lyyn on yk­sin­ker­tai­suu­des­saan vii­sas: "Ku­kin tut­ki­koon vain omia te­ko­jaan” (Gal. 6:4).

On ym­mär­ret­tä­vää, et­tä nä­em­me usein oman toi­min­tam­me oi­ke­ak­si ja tois­ten vää­räk­si – mut­ta vain Ju­ma­la tie­tää to­tuu­den: "Jo­kai­nen luu­lee tien­sä oi­ki­ak­si, vaan Her­ra ko­et­te­lee sy­dä­met" (Sa­nanl. 21:2).

Tie­ten­kin ha­lu­am­me aut­taa myös lan­gen­nut­ta kans­sa­vel­jeä tai -si­sar­ta va­loon ja va­pau­teen. Se on kui­ten­kin mah­dol­lis­ta vas­ta sit­ten, kun it­se olem­me va­los­sa. Len­to­ko­nees­sa­kin ke­ho­te­taan aset­ta­maan vaa­ra­ti­lan­tees­sa hap­pi­mas­ki en­sin it­sel­le ja vas­ta sit­ten sii­hen ky­ke­ne­mät­tö­mäl­le kans­sa­mat­kus­ta­jal­le.

Mut­ta se on­kin jo toi­sen ju­tun ai­he.