JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Usko tuo turvaa kuolemankin edessä

Matkaevääksi
18.11.2026 10.00

Juttua muokattu:

18.11. 06:34
2026111806341520261118100000

Lasse Kokko

Lasse Kokko

Timo Pie­ti­läi­nen

Ilo on suu­ri, kun ovi­kel­lo soi ja odo­te­tut vie­raat saa­pu­vat. Jos­kus ilah­dut­ta­vim­pia ovat jopa yl­lät­tä­en saa­pu­vat vie­raat.

Ker­ran hie­man ki­ris­ty­neen koti-il­ma­pii­rin kes­kel­le saa­pui odot­ta­mat­ta tut­tu veli tuo­maan py­hä­kou­lu­salk­kua. Hän ei tain­nut ar­va­ta, kuin­ka tar­peel­li­seen het­keen hän tuli.

On ole­mas­sa vie­ras, jota har­voin odo­te­taan tai toi­vo­taan yl­lä­tys­vie­raak­si. Tuo vie­ras saa­puu etu­kä­teen il­moit­ta­mat­ta, ky­se­le­mät­tä. Kuo­le­ma on kolk­ko ja usein pe­lot­ta­va vie­ras. On vää­jää­mä­tön­tä, et­tä jo­kai­nen meis­tä jou­tuu tuon vie­raan koh­taa­maan.

Em­me näe kuo­le­man taak­se, mut­ta jo Raa­ma­tun al­ku­leh­dil­lä ker­ro­taan, mi­ten kuo­le­ma tuli ih­mis­kun­nan osak­si. Adam ja Ee­va sai­vat kuul­la, et­tä tot­te­le­mat­to­muus Ju­ma­lal­le ja saa­ta­nan val­heen us­ko­mi­nen ei­vät jää ran­kai­se­mat­ta. Ih­mis­luon­to tur­mel­tui ja paha tuli asu­maan ih­mi­seen. Kuo­le­ma tuli jo­kai­sen ih­mi­sen osak­si. Ju­ma­la kui­ten­kin ju­lis­ti en­sim­mäi­sen evan­ke­liu­min, lu­pauk­sen tu­le­vas­ta Va­pah­ta­jas­ta. Hän sa­noi saa­ta­nal­le: ”Ih­mi­nen on is­ke­vä si­nun pää­si murs­kak­si, ja sinä olet is­ke­vä hän­tä kan­ta­pää­hän” (1. Moos. 3:15).

Paa­va­li kir­kas­taa Ko­rin­tin us­ko­vai­sil­le Ju­ma­lan pe­las­tus­te­koa. Hän loh­dut­taa kuo­le­man osal­li­suu­des­sa elä­vää seu­ra­kun­taa: ”Sil­lä niin kuin kaik­ki ih­mi­set Aa­da­mis­ta osal­li­si­na kuo­le­vat, niin myös kaik­ki Kris­tuk­ses­ta osal­li­si­na teh­dään elä­vik­si” (1. Kor. 15:22).

Jee­suk­sen ys­tä­vät Mart­ta ja Ma­ria sai­vat ker­ran kut­su­mat­to­man vie­raan, kun hei­dän vel­jen­sä La­sa­rus sai­ras­tui ja kuo­li. On var­mas­ti ol­lut läs­nä­o­li­joil­le py­säyt­tä­vää seu­ra­ta, kun elä­män Her­ra saa­pui La­sa­ruk­sen hau­dal­le. Evan­ke­lis­ta Jo­han­nes ker­too, et­tä syvä lii­ku­tus val­ta­si Jee­suk­sen. (Joh. 11:1,13, 33–35.)

Voim­me vain ar­va­ta, mitä Jee­sus ih­mi­syy­den puo­les­ta koki. Kat­se­li­ko hän jo omaa kär­si­mys­tään ja kuo­le­maan­sa, joka odot­ti vain päi­vien pääs­sä? Pian hän it­se as­tui­si kuo­le­man pi­mey­teen käy­däk­seen koko ih­mis­kun­nan puo­les­ta tais­te­lun kuo­le­man val­taa vas­taan. (Hepr. 2:14–15.)

La­sa­ruk­sen hau­dal­la läs­nä­o­li­jat sai­vat näh­dä, kuin­ka Jee­sus Isän­sä voi­mal­la voit­ti kuo­le­man voi­man ja nel­jä päi­vää kuol­lee­na ol­lut La­sa­rus kä­ve­li il­mie­lä­vä­nä hau­das­ta ulos (Joh. 11: 38–44).

Tä­män vas­tus­ta­jan Jee­sus koh­ta­si ris­tin­kuo­le­mas­sa vain muu­ta­man het­ken ku­lut­tua. Ih­meel­li­sel­lä ta­val­la Ju­ma­lan voi­ma mur­si kuo­le­man val­lan. ”Ei hän ole tääl­lä. Hän on nous­sut kuol­leis­ta, niin kuin it­se sa­noi” (Matt. 28:6), oli en­ke­lin vies­ti hau­dal­le tul­leil­le nai­sil­le. Oli ylös­nou­se­muk­sen aa­mu.

Ker­ran koit­taa ylös­nou­se­muk­sen aa­mu kai­kil­le kuol­leil­le. Vi­hol­li­sis­ta vii­mei­nen, kuo­le­ma, ku­kis­tuu, kun Kris­tus vii­mei­se­nä pe­las­tus­te­ko­naan he­rät­tää kaik­ki kuol­leet hau­dois­taan vii­mei­sel­le tuo­mi­ol­le (1. Kor. 15:26). Sil­loin Isän siu­nat­tu­ja kut­su­taan omis­ta­maan val­ta­kun­ta, joka on val­mis­tet­tu maa­il­man alus­ta as­ti (Matt. 25:34).

Kris­tuk­sen oma­na saa us­kos­sa, Va­pah­ta­jaan­sa tur­va­ten, luot­ta­vai­se­na um­mis­taa sil­män­sä. Het­ki en­nen ylös­nou­se­muk­sen aa­mua on kuin uni. Us­ko­vai­sen ih­mi­sen ei tar­vit­se pe­lä­tä kuo­le­man vie­ras­ta. ”Siel­lä ruu­miit ai­van uu­det, puh­taat, kirk­kaat ko­ko­naan, tän­ne jää­vät va­ja­vuu­det, syn­nin ar­vet pääl­le maan. Oi jos sin­ne mi­nä­kin, syn­nin maas­ta pää­si­sin!” (VK 626:4.)

18.11.2026
”

Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. 2. Piet. 3:10

Viikon kysymys