Onko ketään Herran, meidän Jumalamme vertaista?

Lap­si tut­kii ja ih­met­te­lee ym­pä­ris­tö­ään luon­nos­taan. Kas­va­es­saan hän op­pii yhä enem­män elä­mäs­tä. Nyt ai­kui­se­na­kaan en ole la­kan­nut ih­met­te­le­mäs­tä luo­ma­kun­taa ja elä­män ih­met­tä.

Jumala voi varjella mahdottomilta tuntuvissa tilanteissa

Daa­vid on Van­han tes­ta­men­tin tun­ne­tuim­pia hah­mo­ja. Hän eli noin tu­hat vuot­ta en­nen Jee­suk­sen syn­ty­mää. Sa­mu­e­lin kir­jois­sa ker­ro­taan Daa­vi­din elä­män­vai­heis­ta – sii­tä kuin­ka nuo­res­ta pai­men­po­jas­ta tuli en­sin kuu­lui­sa so­ta­san­ka­ri, sit­ten ku­nin­kaan us­kol­li­nen pal­ve­li­ja, myö­hem­min lain­suo­ja­ton pa­ko­lai­nen ja lo­pul­ta Juu­dan ja koko Is­ra­e­lin ku­nin­gas.

Evankeliumi vapauttaa linnustajan ansasta

Psal­mi 91 ker­too Ju­ma­lan lap­sil­leen an­ta­mas­ta tur­vas­ta. ”Hän le­vit­tää sii­pen­sä yl­le­si, ja sinä olet tur­vas­sa nii­den al­la” (Ps. 91:1–4).

”Kuule minua, riennä avukseni!”

Kirk­ko­vuo­des­sa las­keu­du­taan nyt paas­to­nai­kaan. Jee­suk­sen elä­mä kul­kee koh­ti kär­si­mys­tä ja kuo­le­maa. Kris­tus kir­kas­te­taan.

”Kertokaa Jumalan töistä”

Psal­mit ovat Van­han tes­ta­men­tin lau­lu­ja. Nii­tä lau­let­tiin usein kie­li­soit­ti­mien sä­es­tyk­sel­lä. Jo al­ku­kir­kon var­hai­sim­pi­na ai­koi­na uu­den lii­ton us­ko­vai­set vei­sa­si­vat psal­me­ja ko­koon­tu­es­saan.

Nuolet osuvat, mutta Luoja suojaa

Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa ker­ro­taan, kuin­ka Daa­vi­dil­la ja koko Is­ra­e­lin kan­sal­la oli mo­nia sil­min näh­tä­vis­sä ole­via vi­hol­li­sia. Näi­den vi­hol­lis­ten uha­tes­sa jou­dut­tiin usein puo­lus­tau­tu­maan ihan konk­reet­ti­sin so­ta­toi­min. Koti-Suo­mes­sa olem­me saa­neet pit­kään elää ai­na­kin muo­dol­li­ses­ti rau­han ai­kaa. On­ko isän­maas­sam­me kil­voi­tel­lut Ju­ma­lan kan­sa saa­nut sit­ten­kään elää rau­han ai­kaa?

Hiljainenkin rukous kuullaan

Psal­min­kir­joit­ta­ja neu­voo ja roh­kai­see nii­tä, jot­ka ma­sen­tu­vat ju­ma­lat­to­mien me­nes­tyk­ses­tä, tur­vau­tu­maan yk­sin Her­raan. Vää­rin­te­ki­jöi­den ka­deh­ti­mi­ses­ta va­roi­te­taan, sil­lä heil­lä ei ole tu­le­vai­suut­ta: “He kuih­tu­vat het­kes­sä kuin ruo­ho ja la­kas­tu­vat kuin ke­don veh­reys” (Ps. 37:2).

Kaikkivaltiaan johdatuksessa

Nuo­ri mies kuun­te­lee uu­ti­sia au­tos­saan mat­kal­laan töi­hin. Tä­nään kah­dek­san uu­ti­sis­sa kaik­ki uu­ti­set kuu­los­ta­vat huo­noil­ta: on ta­pah­tu­nut va­ka­va ym­pä­ris­tö­on­net­to­muus, naa­pu­ri­maa­han hyö­kän­neen suu­rem­man maan ar­mei­ja on saa­nut hal­tuun­sa uu­sia alu­ei­ta ja nuor­ten pa­hoin­voin­ti on tut­ki­jan mu­kaan li­sään­ty­nyt. Au­rin­koi­se­na jat­ku­va sää on uu­ti­sis­sa ai­noa, joka tuot­taa iloa.

Herra vapauttaa kuoleman omat

Ih­mi­nen elää kuo­le­man var­jon maas­sa. Yh­tä var­maa kuin on syn­ty­mä, on myös kuo­le­ma. Syn­tiin­lan­kee­muk­sen jäl­keen kuo­le­ma on tul­lut jo­kai­sen Ju­ma­lan luo­man ih­mi­sen osak­si.

Muistakaa hänen ihmetyönsä

Vuo­si on taas vaih­tu­nut ja mo­nen­lai­set aja­tuk­set val­taa­vat mie­lem­me men­nees­tä vuo­des­ta. Eh­kä meil­lä on odo­tuk­sia al­ka­nees­ta vuo­des­ta ja sen mu­ka­na tu­le­vis­ta ta­pah­tu­mis­ta hen­ki­lö­koh­tai­sel­la ja yh­teis­kun­nal­li­sel­la ta­sol­la. Min­kä­lai­sia asi­oi­ta on ta­pah­tu­nut men­neen vuo­den ai­ka­na?