Psalmi 126 sijoittuu todennäköisesti Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeiseen aikaan. Muisteltiin aikaa, kun kyyneleet virtasivat Baabelin virtain rannalla. Siellä ikävöitiin vapauden aikaa omassa maassa ja jumalanpalvelusmenoja Jerusalemin temppelissä. Pakkosiirtolaisuudesta vapautuminen oli toteutunut, mutta tulevaisuus ei ollutkaan niin valoisa kuin mitä oli odotettu.
Anu Tofferi
Anu Tofferi
Kirkollista toimitusta ennen käydään toimituskeskustelu. Toimituskeskustelussa puhutaan toimituksen teemasta: kasteesta, avioliittoon vihkimisestä tai hautaan siunaamisesta. Myös toimitukseen liittyvistä järjestelyistä puhutaan. Minulla on tapana kysyä, onko kirkkokäsikirjan kaavassa olevissa psalmivaihtoehdoissa joku, joka erityisesti puhuttelee. Kastekaavasta ja avioliittoon vihkimisen kaavasta toimitukseen valitut psalmit vaihtelevat. Hautaan siunaamisen kaavasta psalmiksi valikoituu miltei aina psalmi 23, joka alkaa: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.” Koska seurakunnassamme hautaan siunaamisia on toimituksista eniten, on paimenpsalmista tullut minulle varsin tuttu.
Jeesus varoitti opetuslapsiaan vääristä profeetoista, jotka ovat kuin raatelevia susia, vaikka tulevatkin lammasten vaatteissa. Hän sanoi, että heidät tunnistaa hedelmistä: “Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä.” (Matt. 7:15–20.)
Päivi Peltoniemi
Päivi Peltoniemi
Mikä elämässäsi on kaikkein tärkeintä? Elämän kulkiessa suunnitelmien mukaan tärkeimmät asiat jäävät ehkä vähemmälle huomiolle.
Ystävistä tai tutuista erotessa heidät hyvästellään. Siihen on monia tapoja: Joskus heilautetaan kättä ja sanotaan ”hei”. Uskovaisilla on tapana jättää toisensa ”Jumalan rauhaan”.
Raamatussa on useita kehotuksia rukoilla lakkaamatta, hellittämättä ja joka hetki (Room. 12:12, Ef. 6:18, Kol. 4:2, 1. Tess. 5:17). Olenko muistanut rukoilla, voi itseltään kysyä. Joku voi myös vertailla: Ovatko muut uskovaiset ahkerampia rukoilijoita? Löytyisikö muista hengellisyyksistä ja uskonnoista vilkkaampaa rukouselämää?
Arvi Tyni
Arvi Tyni
Usko on luottamusta Jumalaan. Kristittyinä luotamme, että Jeesus on kärsimisellään ja kuolemallaan sovittanut syntimme ja näin avannut meille tien taivaan kotiin. Usko on samalla luottamusta Jumalan sanaan, jossa ilosanoma Kristuksesta on ilmoitettu.
SRK:n kuva-arkisto
SRK:n kuva-arkisto
Kun taannoin Petroskoissa pidettiin Venäjän syysseurat, sinne saapui seuravieras, nainen, noin kahdentuhannen kilometrin takaa. Hän oli säästänyt rahaa, että pääsi seuroihin. Matka kesti neljäkymmentä tuntia. Kun hän saapui Viipuriin, olivat rahat siinä vaiheessa jo loppuneet.
Missä maassa tasa-arvo toteutuu parhaiten? Olen käynyt siellä. Sinne voi vapaasti matkustaa, mutta sen asukkailla ei ole lupaa matkustaa muihin maihin. Se on hyvin hoidettu ja rajat hyvin merkitty. Sinne voi asettua pysyvästi asumaan, ja siirtymä tapahtuu seremoniallisesti. Nyt jo varmaan arvaat, että kysymys on hautausmaasta.
Keskipäivän aurinko paistoi kuumimmillaan. Abraham istui telttansa ovella Mamren tammistossa. Silloin hän näki yllättäen kolmen miehen lähestyvän heidän kotiaan. Abraham ja Saara ottivat yllätysvieraat iloiten vastaan ja palvelivat heitä. Uskovaisen kodin arkeen syntyi ilo ja riemu. Abraham ja Saara palvelivat kodissaan taivaan vieraita – tietämättään.
Anna-Leena Saukko
Anna-Leena Saukko
Raamattu opastaa ennen kaikkea siihen, miten uskomalla pääsee kerran taivaaseen. Ajalliseen elämäänkin siitä löytyy hyviä ohjeita ja neuvoja.
Juha Humalajoki
Juha Humalajoki
Tapasin uskovaisen miehen. Heti ensimmäisenä tervehtiessämme hän tunnusti uskonsa. Esitellessään itseään hän mainitsi olevansa ateisti. Hän siis uskoi, että Jumalaa ei ole olemassa.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys